Tapahtumat sijoittuvat Kotkan liepeille, kuten aiemmissakin sarjan osissa. Nyt saaristoon haluaa avata huippuhotelllin Agata Holmberg, joka on kutsunut paikalle koeasukkaita jouluksi, ennen tulevia avajaisia. Agata on vakuuttunut, että suomalainen luonto ja saariston rauha vetävät varakkaita asiakkaita, kun sana leviää. Ainoa harmi on se, ettei saareen ole virallista ja säännöllistä venekuljetusta, vaan kyydit on hoidettava itse. Saarelaiset eivät ole ihastuneita ajatukseen väen ramppaamisesta asuntojensa ja mökkiensä lähellä.
Koeasukkaaksi saavat kutsun myös Anna läheisineen, joten paikalle on tulossa Veikon lisäksi myös Annan poika, Amerikkaan koripalloammattilaiseksi lähtenyt Teemu. Ei kuitenkaan luksuksen perässä, vaan nuoren miehen toive liittyy erääseen nuoreen naiseen, Eeviin, jonka nykyinen miesystävä ei ilahdu Teemun tulosta, toisin kuin Anna, joka haaveilee pojalleen hyvää perhe-elämää, onhan tällä jo pieni poikakin, Kuutti, joka tietysti on myös mukana joulun vietossa. Paikalla on myös Agatan kaksoisisko Filippa ja muita sukulaisia ja tuttavia. Ja pian myös poliisi Jami, Veikon luottokollega, sattuneesta syystä.
Asetelmassa on räjähdysherkkyyttä alun alkaenkin, mutta kuolema yllättää silti kaikki. Miksi juuri hän, jonka pois raivaamisesta ei ole kenellekään mitään etua?
Puitteet ovat kiehtovat, hotellin ruokakuvauksista tulee nälkä, vaikka paikallaolijoiden ruokahalua ja jouluiloa hillitsevät tehokkaasti kuolemantapaukset - sillä ne eivät jää yhteen. Ja muutakin outoa ja pelottavaa tapahtuu.
"Kukaan vieraista ei viittaa juhlaan sanallakaan, ei edes Kuutti, joka on siihen mennessä puhunut joulupukista ja lahjoista joka päivä."
Sään vuoksi saarelta ei pääse pois, ennen kuin lumisade ja myrsky tyyntyy. Karmiva ajatus (en pidä risteilyistäkään tästä syystä)!
"Ensimmäistä kertaa rikosylikonstaapeli tajuaa, mitä saarella asuminen todella on. Vapauden lisäksi se voi tarkoittaa myös vankilaa."
Kirjailija ripottelee juonen sekaan havaintoja niin ihmisluonnosta kuin ajan ilmiöistä. Moni meistä tunnistaa varmasti tämän, saarella asuvan Ramin ajatuksen:
"Aikaisemmin työ oli ihmistä varten. Nykyään ihminen on työtä varten. Kaiken mitä teet vapaa-ajalla on kehitettävä sinua paremmaksi työntekijäksi. Vapaa-ajalla on kasvatettava kuntoa tai palautettava kehoa ja älliä, että jaksat taas painaa töissä."
Vetävä teos: vaikka kirjailija on vielä uran alkutaipaleella. Niin rakenne kuin henkilöhahmot ovat kolmessa kirjassa nopeaa tahtia vankistuneet, kokonaisuus selkeytynyt. Yksi suurimmista iloista pitkän linjan kirjabloggaajana ja lukijana on seurata kotimaisten kirjoittajien urakehitystä alusta saakka. Olen seurannut ja seuraan monia, niin tasaisen varmoja tekijöitä kuin yllättäjiä, poikkeuksellisiä tekijöitä sekä kuin itsestään selvästi tähdeksi nousseita - joista tulee mieleen Pajtim Statovci viimeaikaisen huippumenestyksen ansiosta, mutta nimiä voisin luetella kymmenittäin - ja jokainen on äärettömän kiinnostava lukijan kannalta. Ja niitä löytyy blogista. Kiitos, ja jatkattehan, minä seuraan!
Johanna Savolainen kertoi kirjamessuilla jatkavansa kirjoittamista ja että tulossa on jotain ehkä erilaista. Jään odottamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti