perjantai 24. maaliskuuta 2023

Alex Schulman: Kiirehdi rakkain

Alex Schulman tekee sen taas: kietaisee lukijan tiukasti tarinaansa kuin lämpimän viltin sisään. Hänen taitonsa kertoa arkisista asioista kirkkaan merkityksellisesti ja tunnetta välittäen on hämmästyttävä. Tälläkin kertaa hän kirjoittaa perheestään. Nyt keskiössä on kirjailijan suomenruotsalainen isä Allan, jonka lempilaulu Tove Janssonin sanoin on noussut kirjan nimeen.

Kirja käy läpi koko kaaren Alexin ensimmäisistä lapsuusmuistoista isän kuolemaan saakka. Isän ja pojan suhde, kuten koko perheen keskinäinen - äiti ja kaksi veljeä mukaan lukien - on valtavan lämmin ja välittävä. Sitä on liikuttavaa kuulla ja kuvitella, vähän kadehtiakin, kirjailija maalaa lähes idyllistä kuvaa 1980-luvun lapsuudestaan.

Samalla tarina on myös Alexin oma kehityskertomus lapsesta nuorukaiseksi ja lopulta aikuiseksi, joka purkaa isän ikävää, muistojaan ja vaiheitaan suhteessa isään, joka oli toisessa avioliitossaan ja kypsässä iässä jo kertomuksen kolme poikaa saadessaan. Ehkä kokeneisuus on yksi syy, miksi hän osasi niin syvästi arvostaa uutta perhettään ja lapsiaan, ja myös osoittaa näille heidän tärkeytensä. Kun kirjailija alkaa alusta, lapsuus kuulostaa juuri siltä kuin fraaseissa sanotaan. Päivä paistaa aina. 

"Kaikki nuo vuodet, kaikki nuo vuodet, tuntuvat yhden ja saman onnellisen päivän ihanalta toisinnolta."

Kun Alex aikuisena on itse tulossa isäksi, hän joutuu kohtaamaan tunteet, joita on onnistunut välttelemään vuosia. Kuten isän ikävän. 

"Seistessäni siinä muistot hyökyvät yhtäkkiä mieleen. Niitä tulee katkonaisina vyöryinä ja yritän kaikin voimin torjua niiden hyökkäykset. On ajateltava jotain muuta. Taistelen paniikissa niitä vastaan, mutta heti kun saa yhden muiston karkotettua, seuraava käy jo kimppuuni."

Hän hakeutuu terapeutille, joka avaa keskustelua:

"...voisimme ottaa lähtökohdaksi väittämät, jonka mukaan lapsuuden tapahtumat ovat aiheuttaneet haavoja, jotka eivät ole vieläkään parantuneet. - Lapsuuden tapahtumat? - Niin. Tai se mitä ei ole tapahtunut. - Mitä haavoja? - Sanon taas, että olen tavannut sinut vasta muutaman kerran, mutta minulla on syytä uskoa, että sinulla on nykyään melko syviä narsistisia haavoja, jotka juontavat juurensa lapsuudestasi. - Narsistisia haavoja? Nehän kuulostavat kauheilta."

Lukija tietää jo taustoja, koska luettuina ovat Schulmanin aiemmat teokset. Mutta keskitytään nyt isään. Hän antoi miehen mallia ja opetti pojalle paljon kalastuksesta kravatin sitomiseen, saunomistavoista rapujen syömiseen, ja tätä kaikkea muistellaan. Allan oli myös itse hyvä kirjoittaja, hänen aikanaan kirjoitettiin vielä kirjeitä, ja poika kertoo eräästä niistä, sodan alla isänsä tyttöystävälleen kirjoittamasta:

"Isä kirjoittaa tarkasti ja kauniisti. Kieli on hienovaraista, hän käyttää harvoin ylisanoja. Tekstissä on jotain hillittyä, lempeää ja vaatimatonta, mikä miellyttää minua." 

Minua miellyttää nuoremman Schulmanin tyyli. Hän ei tee itsestään pyhimystä, vaan näyttää myös nuoren miehen inhimillisiä virheitä, traumakirjallisuuskin vilahtaa mielessä. Ehkä elämäkerrallisen kirjasarjan jatko valottaa tätä puolta itse kirjoittajasta enemmän, ehkä veljiä tai muita, jää nähtäväksi. Kaikki luetaan, mitä tulee. Käännös on luontevan oloinen, mutta oikoluku on kirjassa jäänyt valitettavasti huolimattomaksi - enkä nyt puhu pilkuista.  

Aiempia elämäkerrallisia teoksia:

Unohda minut - äidin tarina

Polta nämä kirjeet - isovanhempien tarina

Fiktiota:

Malman asema

Eloonjääneet


Kenelle:
Isän ja pojan välejä pohtiville, perhekuvauksista pitäville, rakkausaihetta etsiville. 

Muualla: Mrs Karlsson kertoo Alex Schulmanin imagosta Ruotsissa ja muistuttaa, että Kiirehdi rakkain on kirjailijan esikoinen, joka suomennettiin vasta supersuosittujen aiempien käännösten jälkeen. 

Alex Schulman: Kiirehdi rakkain (Skynda att älska). Nemo 2023. Suomennos Jaana Nikula. Kannen kuva kirjailijan kotialbumista.


4 kommenttia:

  1. Tämä esikoisteos on jo kirjaston varauslistalla. Pidän tosi paljon Schulmanin kirjoista, vaikka niissä käsitellään tosi kipeitä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli minullakin listalla, heti siitä asti kun kuulin tulossa olevasta kirjasta! Ja pian se tulikin. Lukuiloa, Mai!

      Poista
  2. Schulmanin kirjoista olen lukenut Eloonjääneet, aihe oli kipeä, mutta lukijaa ei revitty hajalle. Schulman käsittelee aiheita jotka eivät ole niin viihdyttäviä, mutta hän tekee sen taidolla.
    Pitää tehdä kirjavaraus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta - kipeitä aiheita, kuten Mai sanoi, mutta taitavasti ja lukijan mukaan nappaavasti.

      Poista