Tuolloin alkoivat puhaltaa uudet tuulet. Kun radiosta kuultiin pääasiassa Aikamiehiä ja Peipposia, oli vallankumouksellista vaatia radiokanavaa, joka olisi suunnattu pelkästään nuorisolle.
Lainaus sivulta osakekirja.fi:
"Elävän Musiikin Yhdistys ELMUn vuonna 1985 perustama radioyhtiö oli aikansa radikaali kulttuuriteko. Valtioneuvosto päätti sallia kaupallisen radiotoiminnan Suomessa vasta 1980-luvulla. Ensimmäiset runsaat 30 toimilupaa myönnettiin tammikuussa 1985. Radio City aloitti lähetyksensä vappuaattona 1985, ja se oli järjestyksessä maan toinen kaupallinen radioasema (ensimmäisenä ehti Nivalan Radio Lakeus)"
Lakeus ehti saada luvan pari kuukautta ennen. Ajatus oli siis ilmassa myös muualla maassa. Mutta nimenomaan Radio Citystä tuli vertauskuva edistyksellisyydelle, vapaudelle ja uudelle aikakaudelle. Elin mukana syntyaikoja, vaikken sisäpiirissä: tiesin kuitenkin, missä mentiin. Vappuna 1985 kuuntelin Outi Poppin syntysanat:
"Tervetuloa lopultakin uusille nuorekkaille radioaalloille!"
Aikaan osui myös vihreän liikkeen alku. Kasvis-nimisessä ravintolassa Helsingin Ullanlinnassa käytiin syömässä, naapurini, ympäristö- ja tasa-arvoasioista puhunut aloitteleva vihreä politiikko lainaili puhelintani, kun hänellä ei vielä ollut omaa liittymää. (Oli lankapuhelinaika. Mietin, mahtoiko hän huomata Osmo Soininvaaran Vihreä metropoli -kirjan hyllyssäni?) Kaikesta hälystä nousi levoton tunne, että nyt liikahtaa jotain suurta, ja niin teki. Meitä lienee monia, jotka jakavat muistot ja joille kirja on tervetullut. Vasta näinä vuosina on sopiva aika nostalgialle tai kauniimmin, lähihistoriaan katsomiselle. Miksei aiemmin?
Ehkä siksi, että aikakauden merkityksen näkee vasta tietyn ajan kuluttua. Tapahtui paljon, niin mediamaailmassa kuin yhteiskunnassa ja taloudessa. Vihreä aate iti, it-maailma pullisteli, talous kasvoi suhisten, mediakenttä vavahteli. Muutoksen suuruutta ei näe paikan päällä.
Kun puliukkojen yömajasta Lepakossa Helsingin Ruoholahdessa muotoutui "uuden kulttuurin keskus", se yllätti kaikki. Paitsi ne aktiivit, jotka näkivät pidemmälle jo silloin ja perustivat ensin Elmun ja sitten Radio Cityn. Vaikuttajia ja tekijöiden nimilista on pitkä: Teemu Lehto, Teppo Turkki, Christian Moustgaard ja Juhani Merimaa, muutamia mainitakseni. Menestystä siivitti nousukausi.
(Minä ajelin tuohon aikaan Jopolla pitkin Ruoholahden rakentamatonta rantaa Dallas-kiharat hulmuten ohi lautatarhojen ja moottoripyöräkauppojen ja yritin kuvitella kaupunginosaa, joka siihen joskus kuulemma rakennettaisiin.)
Ajasta kertoo kirja Miksei aina voi olla perjantai? Joka sai minut niin nolon nostalgian valtaan, että hävettää. Muistan niin nuo fillaroinnit. Ja Radio Cityn tunnusbiisit. Pullakuskien typerät vitsit. Yölinjan vakavaääniset keskustelut. Minua jopa pyydettiin sinne töihin, mutten nähnyt silloista jakkupukuista itseäni Lepakkoluolan hieman erinäköisen jengin seassa, vaikka olisin varmasti viihtynyt mainiosti. Richie Mattila kertoo:
"Vuodesta 84 siihen asti kun lama alkoi, niin Radio City oli stadin kingi. Suunnilleen 'you get laid when you are with Radio City.' Jengi toi kyllä itse aktiivisesti sitä esille. Koko Radio Cityn jengi oli ihan staroja stadin skenessä. Mut näkyikö se sit valtakunnan mediassa? Ei."
Talkootyöllä Elmun voimin tehty työ tuotti hienoa tulosta, ja kanavasta tuli legendaarinen. Vapun 1985 jälkeen meni hetki, kunnes Suomi oli täynnä paikallisradioita, radiolupien vapautuksen myötä. Kuvioista sen jälkeen voi tutkia vaikka Wikipediasta. Radio City oli edelläkävijä, ja sen historia ansaitsee kirjansa, josta kiitos tekijöille.
Radio City ei ollut vain radiokanava, vaan symboli koko ajalle ja uudelle ajattelulle, joka osallisti nuoret osaksi yhteiskuntaa ja tulevaisuuden tekemistä. Sen mainosyhtiöstä kasvoi suomalainen radiomainonta, sen ohjelmista versoivat tutut formaatit, tuttavalliset rupattelut ja monet muut nyt tavalliset radion tekemisen tavat. Lapsipuolia lienee monia, mutta suora jälkeläinen on ainakin Radio Rock. Tekijöistä kasvoi konkareita, jotka edelleen vaikuttavat, eivät vain mediassa, vaan isomminkin yhteiskunnassa.
Kirja sisältää haastatteluja, dialogeja ja valokuvia, mustavalkoisia. Hauskoja muistoja ja radion teon alkuaikaa kasettimankkoineen, joilla tapahtumia nauhoitettiin ja kiikutettiin kasetti Lepakkoon, jossa se ajettiin ulos muka suorana. Kaupallisuus oli alusta asti mukana, rahaa tarvittiin. Mara Moottori kertoo:
"Meillä markkinoinnissa oli paljon ihmisiä jotka ymmärsi journalismin kriteerit. Ne ymmärsi sen, että kun se journalismi on uskottavaa, niin se tukee paremmin sitä markkinointia kuin se, että me myydään hanuria jokaiselle joka ostaa meiltä kamppiksen."
Teppo Turkki, nykyinen tietokirjailija, tiede-, teknologia- ja innovaationeuvos ja Sitra Fellow, aloitti supersuositun Yölinjalla-ohjelman, jota Pekka Sauri jatkoi (tästä on jopa oma wikipedia-sivu) ja eteni Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi. Eikä hänellä kuulemma vieläkään ole päivää, etteikö joku pysäyttäisi ja muistelisi ohjelmaa, luin somesta äskettäin.
Outi Popp on edelleen somen mukaan journalisti, Ripsa Koskinen-Papunen uutisankkuri; Jussi Heikelä, Aki Linnanahde ja Jone Nikula radiossa edelleen, Juha Tynkkynen vetää Broadcastersia ja Baba Lybeck toimittaa ja juontaa monenlaista, kuten kirjallisuustapahtumia, ja myös hänestä on kirjassa varsin liikuttavia nuoruuskuvia. Nimien lista on loputon Njassasta Katja Ståhliin ja muihin. Multa on ollut hedelmällinen!
Korvamato kaupan päälle. Varoitus: älä klikkaa! Minä kuulen tämän edelleen usein perjantaisin mielessäni, ja aikaa on sentään kulunut kolmisenkymmentä vuotta. Joku sanoi, että nuorena kuultu musiikki on ikuisesti lempimusiikkiasi, ehkä sama liima pätee korvamatoihin?
Alkuperäinen Radio City lopetti 2006, kun ei saanut enää radiotoimilupaa. Se jatkoi nettiradiona vuona 2007 ja sai uuden FM-toimiluvan vuoden 2012 alusta, uusin ohjelmin, konseptein ja uuden omistajan alla ja toimii edelleen tuolla nimellä.
Kenelle: Kasarinuorille, media-alalla työskenteleville, mielellään muisteleville.
Taina Värri: Radio City. Miksei aina voi olla perjantai? Broholmen13, 2018. Ulkoasu ja taitto: Taina Värri ja Lasse Seppälä.
Lue myös juttu Pekka Saurin kirjasta, samasta ajankuvasta.Radio Cityn aloitus videolla, osoitteessa Porkkalankatu 96,2. Studiossa Juha Tynkkynen ja Outi Popp, ohjaamossa Teppo Turkki.
Helmet-haaste 2020 kohta 37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti