Kirjavuosi 2018, kooste

Perinteinen vuosikooste on aika tylsä ja yllätyksetön: noudattaa viime vuosien kaavaa.

Luettuja listasin 166, joista uutuuksia eli vuoden 2018 kirjoja 148, joista kotimaisia 85. "Painotun uutuuksiin", kuten esittelyssä sanon. Jep. Olen utelias. Haluan pysyä kärryillä siitä, mitä julkaistaan ja mistä kirjoitetaan. Vanhin lukemani kirja oli vuodelta 1917, ja olikin mainio tapaus Helsinki-historiahullulle: Toivo Tarvas, Häviävää Helsinkiä.

Kaikista luetuistani kotimaisia on suurin osa, 98. Lajien mukaan jaoteltuna koko lukeminen: fiktiota 128, tietoa, muistelmia ja elämäkertoja loput. Mukaan mahtuu myös kaksi runokirjaa ja kaksi selkokirjaa.

Yllätys on se, että luetuista naisten kirjoittamia on selvä ylivoima, yli sata! Yleensä jakauma on ollut tasaisempi, noin 50-50. En tiedä, kertooko se lukijasta vai kirjatarjonnasta vai vain sattumasta.

Osallistuin niin Helsingin kuin Turun kirjamessuille. Helsingissä pidimme hauskaa myös videoimalla: kirjabloggarit perustivat oman YouTube-kanavan, Kirjakultin, jolle teimme Amman kanssa videon messujen lukupiiristä bloggaajan näkökulmasta. Turussa saimme kirjablogikollegoiden kanssa pitää paneelin kirjabloggaamisesta ja kirjapodcasteista.

Yksi vuoden kohokohtia oli Helsingin keskustakirjasto Oodin valmistuminen, jota sain seurata aitiopaikalta ja viedä kirjabloggarit tutustumaan taloon jo kesällä. Vaikka olen käynyt paikalla kymmeniä kertoja, edelleen se tekee joka kerran vaikutuksen - ja toisaalta tuntuu siltä, että talo on ollut olemassa aina, niin luontevasti se istuu paikkaan ja tarpeeseen.

Jatkoin myös fanittamani Kansallisteatterin bloggariklubin jäsenenä - kirjoihin perustuvat näytelmät ovat tietysti tässä roolissa etusijalla - ja näin joitakin upeita ja muutaman käsittämättömän esityksen, joista ei edes tullut kirjoitettua. Leena Krohnin Tainaron näyttämöllä kuului jälkimmäisiin, monista ansioistaan huolimatta se ei minulle kolahtanut. Upeisiin kuului Kissani Jugoslavia -näyttömösovitus.

KOM-teatterissa sain myös nähdä hienoa teatteria. Ateria vakuutti terävyydellään, Veriruusut kosketti lujaa. Ja kesällä tietysti kävin mökkikuntani kesäteatterissa! 

Itse asiasta eli kirjasisällöstä sen verran, että oikea voitti Finlandian. Olli Jalonen on palkintonsa ansainnut, mutta sitä ihmettelen, miksei Minna Rytisalon Rouva C ollut edes ehdolla, ei Runeberg-palkintoonkaan. Pidin sitä Jalosen vakavimpana kilpailijana vuoden 2018 parhaaksi kirjaksi. Kun kirjamessuilla katsoi valtavia kuulijajoukkoja Rytisalon esiintymisissä (oik.), medioiden lukuvinkkilistoja ja ostetuimpien kirjojen listoja vilkuili, moni muu taisi olla samaa mieltä.

Ei sillä, etteikö Pekka Mäkelän Hunan olisi myös ehdokkuutensa ansainnut. Jari Järvelän ja Katja Ketun kirjat ovat "varmaa kamaa", mutta eivät mielestäni tekijöidensä parhaita, Rauhalan kirjasta puhumattakaan (Sundia en ole vieläkään lukenut.). Mieleen hiipii epäilys, että kisassa palkitaan kirjailija kirjan sijaan.

Esseet olivat kirjakeskusteluissa pinnalla, jäi vaikutelmakseni. Niitä olen lukenut harmittavan vähän, mutta tätä aion paikata vuoden alkupuoliskolla. Kaunokirjallisuuden käsitteen laajenemista nostettiin tänäkin vuonna, ja hyvä niin, mutta suurta lukijakunnan vyöryä novellien tai runojen pariin vielä saadaan odotella (Kirjakauppaliiton lista myydyimmistä kirjoista marraskuussa 2018). Jenni Haukio teki siinä ison vaikutuksen edellisenä vuonna. Runojen edistämistyötä tekee moni kirjabloggari, mitä ihailen. Vaikken runouden pariin ole päässyt, tiedostan sen olemassaolon vahvasti. Selkokirjojen tärkeys saisi tulla, ja uskon että tuleekin, enemmänkin esiin, monesta syystä.

Mistä ajatus ohjautuu suurimpaan kirjallisuuden ongelmaan eli lukutaidon rapautumiseen ja lukemisen vähenemiseen. Tämä on oikea ongelma, kansallisella tasolla, ja toivon että siihen myös suhtaudutaan valtakunnan päättäjien joukossa sellaisena. Kyse ei ole vähemmästä kuin suomalaisten menestymisestä tulevaisuuden maailmassa. Tieto ja asiantuntemus ovat ainoita tapoja selvitä niin taloudessa kuin maapallon isoissa haasteissa, uskon, ja niiden hankkiminen edellyttää kirjoitetun tekstin ja myös puhutun kielen ymmärtämisen kykyä, mielellään myös niiden tuottamisen kykyä. Sanojen merkitykset, tyylien vivahteet, kielen erilaiset käyttötavat; ilman niiden tajua ihminen ajelehtii vietävissä, rajoittaa ymmärryksen piiriään. Kyllä, Lukutaitofoorumi on jo olemassa. Riittääkö se? Toinen uskomukseni on, etteivät asiat etene ilman yhteistyötä millään alalla, eivät myöskään kirja-alalla. Tässä olisi varmasti myös kehittämisen varaa. Mutta se saarnoista, lisää toiste.

Iloisia uutisia ovat tietysti äänikirjojen suosio sekä uudet kirjablogit, podcastit ja muut tavat, joilla kirjoille altistetaan (kuten vaikka juuri Oodi tai erilaiset uudet tapahtumat). Blogin lukijamäärät ilahduttavat, eivätkä ne näytä olevan pienenemään päin. Siitä suuri kiitos sinulle, joka tätä luet! Google Analyticsin mukaan lukukertoja blogissani on kuukaudessa neljä, viisi tuhatta (Bloggerin tilaston mukaan noin 3 - 4 kertaa enemmän, mutta siinä on mukana botteja.) Esimerkkinä lokakuun 2018 luvut: käyntejä kuussa 4 546, viikossa 1 270, päivässä 171. Aika keskimääräinen, loppuvuotta kohti luvut ovat kasvaneet aika lailla tuosta, mistä olen iloisen hämmästynyt ja kiitollinen! Koen, etten ole ehtinyt tänä vuonna paljon blogiin panostaa enkä juuri mitään ekstraa järjestää kirjallisuuden eteen, mutta ehkä jatkuvuus on myös arvo?

Kirjablogigenre uusiutuu kuitenkin jatkuvasti, joten Kotimaiset kirjablogit -sivua tai fb:tä kannattaa kirjanystävien seurata. Jokaiselle löytyy takuulla juuri sopiva seurailtava. Yhteisöllisyys on hieman hiipunut alkuaikojen innostuksen jälkeen, kuten yhteisöille aina vakiintumisvaiheessa käy. Harva jengi on kuitenkaan niin pitkäaikainen ja palkitseva kuin bloggarien ryhmä on minulle ollut. Ja paljon yhteistä tapahtuu edelleen, mistä jo mainittu Kirjakultti on hyvä esimerkki.

Vuoden lukuhaasteiden kanssa kävi myös perinteisesti, eli suurimman osan unohdin matkan varrella. Amerikka-kirjoja luin aika paljon, sekä mielenkiinnosta että Helsingin Kirjamessujen teeman takia. Helmet 2018 -haasteeseen muistin listata 34 teosta. Klassikkohaaste on ainoa, jota en unohda! Haasteet ovat blogissa omalla sivullaan.

Vuoden koosteet: Yle panosti vahvasti kirjallisuuteen Suomen juhlavuonna, ja herkuttelin sadan vuoden listoilla vielä 2018 puolella.

Kirjavuosikoosteeni vuodesta 2011 alkaen löytyvät blogista omalta sivultaan.

Ja nyt alkaa listailu vuoden 2019 luetuista. Lupsakkaa loppiaista ja lukuvuotta sinulle!