lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ian McEwan: Pähkinänkuori

Aika harvoin kuulee sikiön mietteitä ennen syntymää. Nyt se on nykytekniikan ansiosta mahdollista, sillä McEwan on tehnyt aiheesta kokonaisen kirjan.

Ensimmäisenä lukijalle herää kysymys, miten syntymätön lapsi muka voi kyetä noin syvällisiin pohdintoihin? Tämä on yksi kaunokirjallisuuden ihmeitä ja seikka, johon ei kannata liikaa jumittua nauttiakseen tarinasta.

Kyllä, melkein rationaalinen selitys myös annetaan. Kohdussa olo on valpas, ja sinne kuuluvat niin äidin kuin tätä lähellä olevien äänet, kuten radion. Jos Trudy-äiti kuuntelee jatkuvasti viisaita puheohjelmia, podcasteja ja klassista musiikkia, ei kai lapsi voi olla omaksumatta niiden sisältöä? Mutta vihdoin itse asiaan. Mitä hän miettii - mitä hän kuulee?

Nimitän tulevaa poikavauvaa sikiön sijasta lapseksi, koska sana tuntuu inhimillisemmältä ja persoonallisemmalta, ja näitä piirteitä henkilömme ehdottomasti on täynnä. Lapsi tuntee taiteita ja tieteitä monipuolisesti, on syvällisesti perillä niin viineistä kuin yhteiskunnan ilmiöistä, mutta hämmästyttävintä on hänen psykologian tajunsa. Kun otetaan huomioon, ettei hän itse edes ole vielä virallisesti ihminen eikä ole tavannut yhtään lajin edustajaa henkilökohtaisesti - paitsi äitinsä, joka mitä henkilökohtaisimmin kantaa häntä kohdussaan.

"Hänen verensä takoo lävitseni jysäyksinä kuin kaukainen tykistötuli, ja kuulen kuinka hän arpoo valintaansa. Olen elin hänen ruumiissaan enkä kaukana hänen ajatuksistaankaan." 

Lapsi on tarpeeksi terävä havaitakseen, että äidillä on meneillään jotain outoa miesystävänsä Clauden kanssa. Eikä tämä mies ole lapsen biologinen isä, joten genetiikka huutaa hyvitystä. Mutta mitä voit tehdä, jos olet kohdun vanki? Kätesi eivät ole vain sidotut, vaan ne eivät ehkä vielä ole täysin valmiit. Mutta se ei estä havannointia.

"Miten tyhmä Claude oikeasti voi olla?"

McEwanin tapaan kirja ei ole kepeää hyvän mielen luettavaa, sillä hätkähdyttävää riittää, loppua kohti yhä enemmän. Mutta aiemmista kirjailijan kirjoista poiketen tässä on rutkemmin mustaa huumoria, kuten jo alkuasetelma antaa osviittaa. Sivumäärä on silti helppo taltutettava kenelle tahansa hyvän lukemisen ystävälle.

"Saatan tarvita ennakkovaroituksen, jos minua järkyttävää kirjallisuutta tai ajatuksia esiintyy liian lähellä uhkaamassa koko olemassaoloani, hönkimässä epäterveellisesti kasvoilleni ja aivoihini kuin läähättävät koirat."

Riemastuin ja nautin täysillä metkasta näkökulmasta ja älykkäästä tekstistä sekä erinomaisesta suomennoksesta. Kirjassa yhdistyvät niin ajankohtainen yleistieto ja havainnot maailmasta kuin lapsen ikiaikainen rakkaus äitiinsä sekä trillerimäinen jännittävyys ja musta huumori.

"Elämän totuuksista rajoittavin on kuitenkin se, että kaikki tapahtuu aina tässä ja nyt, ei koskaan siellä ja silloin."

Hulvaton tarina on toisinnos Hamletin teemasta, jossa isä tapetaan, äiti menee naimisiin tappajan kanssa ja poika pyrkii hyvitykseen. Tämän luin kustantajan sivulta, itse en olisi tajunnut yhdistää, vaikka Hamletin olen joskus näyttämöllä nähnyt.

Kenelle: Taitavan tekstin ystäville, mielikuvituksen ja toden yhdistämistä ystäville, arkirealismista irtautumista etsiville, Shakespearen muokkauksesta loukkaantumattomille, pikimustan huumorin ystäville, terävien havaintojen arvostajille. Ei raskaana oleville.

Muualla: Kerronta on irtonaista, ironista - ja nautittavaa, sanoo Tuijata. McEwan vie Leena Lumia, joka vaatii miehelle Nobelia, eikä ihan perusteetta. Kerrontaratkaisu on niin omintakeinen ja nautittava, että Nannan kirjakimarassa luettiin kirjaa lumoutuneena. Kirjaluotsi yhdistää näppärästi Kansallisteatterin ja McEwanin, joka räjäyttää pankin Mummo matkalla -blogin mukaan. Huimaa kerrontaa, toteaa Kirjavinkit.  Huima kerronta sai Lukutuulian hämmennyksiin. Kieli ja kuvailu ovat kautta linjan kauniita, sanoo Tekstiluola. 

Ian McEwan: Pähkinänkuori. Suomennos Juhani Lindholm. Otava 2017.


2 kommenttia:

  1. McEwan-fanina olen hypistellyt tätä pari kertaa ja ihmetellyt, että luenko heti vai myöhemmin. Nyt pääsin paremmin jyvälle siitä, millainen tarina on kyseessä, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fani tuskin voi tätä jättää väliin, en minä ainakaan olisi malttanut, enkä pettynyt, vaikka vähän erilaista tällä kertaa - tuttuja elementtejä silti paljon mukana. Kiva kun sait tietoa täältä ja lukuiloa, Ina!

      Poista