Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Jälleen yksi fraasi osoittautuu todeksi. Vuosi 2019 suorastaan vilahti!Olen listannut luetuiksi 164 kirjaa (2019 määrä oli 166, sitä edeltävänä vuonna 160, joten naurettavan samoissa luvuissa mennään: välillä tarkistan, että katson varmasti oikean vuoden excelöintiä).
Lukemistani kirjoista 112 on kotimaista, 52 ulkomaista. Kotimaiset uutuudet vievät aina leijonanosan, koska olen äärettömän utelias kirjakenttämme kehityksen suhteen. Luin 85 kotimaista vuonna 2019 ilmestynyttä kirjaa, 37 ulkomaista samalta vuodelta.
Loppukevään ja alkukesän vei muu elämä harmikseni paljon (liikaa) aikaa ja voimia. Monta keväällä ilmestynyttä ja isosti odottamaani kirjaa siirtyi myöhemmin luettaviksi ja blogattaviksi. Syksyllä pääsin vauhtiin, mutta bloggauksien kokonaismäärä jäi pienemmäksi kuin aikaisemmin. Niitä oli 106, kun esimerkiksi vuonna 2018 määrä oli 129, ja huippuvuosina 2015 - 2017 jopa 140 tai sen yli. Lukuvuodesta jäi silti hyvä maku suuhun; paljon laadukasta, ilahduttavaa lukemista ja monta tärkeää kirjaa!
Niihin kuuluvat Olli Jalosen (vas.) komea jatko Taivaanpallolle, Merenpeitto, JP Koskisen Tulisiipi ja Sofi Oksasen Koirapuisto, joka ei ole helppolukuisin tai miellyttävin (enkä pitänyt nimestä, se vei ihan vääriin kuvitelmiin) mutta kirjailijan uutuus on aina merkkitapaus (yhteiskuvassa). Maarit Verroselta (alin kuva) ilmestyi uutta, samoin Asko Sahlbergilta, Pajtim Statovcilta, Sirpa Kähköseltä ja Merete Mazzarellalta sekä dekkareista Marko Kilveltä.
Kannelmäen kirjastossa kävi tuotannostaan puhumassa ihastuttava Kirsti Manninen alias Enni Mustonen. Yleisöä oli enemmän kuin ikinä, huone ei riittänyt, tuoleista puhumattakaan, kun kaikki halusivat kuulla kirjailijan loppumattoman hauskoja juttuja. Siinä vasta estraditaiteilija!Lahjoitimme tietysti hänelle villasukat, kuten kuuluu, ainakin silloin, kun paikalla on Kantsun muori, neulootikko Sirpa Hanski. (kuvassa seisoo Ennin vieressä.) Hänen sukissaan jalkojaan lämmittelee jo moni kirjailija. Ja lukija.
Hän muun muassa neuloi osan hulvattoman Tom of Finland Neulo poika neulo -kirjan näyteneuleista. Kirjan tekivät Marjukka Vuorisalo ja Marjo von Bell. Olipa riemukkaat julkkarit Oodissa!Ulkomaisista ilahduttivat komea Margaret Atwoodin Testamentit, Orhan Pamukin Punatukkainen nainen ja Jenny Erpenbeckin Mennä, meni, mennyt. Eikä Kim Leine petä, hänen kirjansa on aina juhlan aihe! Norjalainen Per Pettersson on myös suosikkejani. Uusi lempparikirja löytyi elämästään kirjakauppiaana kirjoittaneesta skotlantilaisesta Shaun Bythellistä. Teokseen on olemassa jo jatko englanniksi, odotamme edelleen tietoa siitä, saammeko sen suomeksi ja jos, minkä kustantamon kautta. Kirjapajalla ei ole vielä sopparia asiasta, mutta olen toiveikas.
Esikoiskirjoja seuraan erityismielenkiinnolla. Kotimaiset loistavat, kuten Emma Kantanen, Katriina Huttunen, Maija Kauhanen sekä Anna-Kaisa Linna-aho ja Akseli Heikkilä. Pienempien kustantamojen puolelta kosketti Pirjo Puukko, ja jos Myllylahti otetaan samaan sarjaan, Maija Kajannon kirja osui otolliseen lukijaan.
Tutustuin muutamaan minulle uuteen vaikka kokeneeseen kirjailijaan, kuten Marja-Leena Tiainen. Klassikoista luin Charles Dickensiä ja Timo K. Mukkaa, ja tammikuun 2020 lopussa ilmestyy jälleen kirjabloggaajien klassikkohaaste! Nyt pitäisi nopeasti päättää, mitä siihen lukisi, ehdotuksia?
Tietokirjapuolella ilmestyi myös helmiä: Johanna Venhon Ensimmäinen nainen voisi melkein olla siellä, vaikka tiedän sen olevan (hieno) romaani, samoin kuin Katriina Huttusen Surun istukan. Kovaa faktaa kertoo Sanna Malmqvist Räjähdemiehen palkinnossa (se nolo Nobel-jupakka!) ja Johanna Vehkoo valeuutisista kertovassa, äärimmäisen ajankohtaisessa Valheenpaljastajan käsikirjassa. Sinikka Vuola ja Tommi Melender kirjoittivat kirjanystävälle vastustamattoman teoksen Maailmojen loput.
Kirjavuonna keskusteltiin paljon autofiktiosta ja sen rajoista. Meneekö ilmiö jo överiksi, tuntuvat Juha Itkonen (kuvassa kanssani alla) ja Kjell Westö miettivän monen muun ohella. Luin Knausgårdia tänäkin vuonna. Yhteiskunnan vaikutuksesta ihmiseen ilmiöitä riittää vielä kerrottaviksi, ajattelen, kun luin Suvi Vaarlan Westendiä, 90-luvun alun lamasta.
Naisen euro on edelleen alle euron eikä tilanne monessa maassa näytä parantuvan naisten kannalta: siksi tasa-arvoasiaa on syytä pitää esillä, kuten tekivät Jenni Karjalainen ja Naomi Alderman.
Ilmastonmuutos vaikuttaa rajusti, ehkä rajummin kuin uskommekaan. Monessa kirjassa siihen viittaillaan, mutta Emma Puikkosen Lupaus kertoo harvinaisen suoraan. Eniten vaikutti Yuval Noel Hararin kirjan pohjalta tehty näytelmä Sapiens Kansallisteatterissa, jossa sain teatterin bloggariklubin jäsenenä vuoden mittaan nähdä monenlaista kirjoihin pohjautuvaa. Tsehovin kirjoista tehdyt näytelmät Kolme sisarta ja Lokki ovat vaikuttavia: niissä on paljon samaa, mutta myös hyvin erilaista, eri ohjaajat. Loistavin yhteinen tekijä on näyttelijä Emmi Parviainen, jota aloin tänä vuonna fanittaa. Hän ei näyttele, hän on se henkilö! Ihailen. Lokki jatkuu kevätkaudella 2020, kannattaa katsoa! (Kuva: Kansallisteatteri).
Mitä muuta kirjamaailmassa tapahtui? Mitä ihmettä, eikö Bonnier ostanut 2019 yhtään kustantamoa Suomessa? Kyllä, WSOY osti Bazarin. Äänikirjojen suosio kasvoi, hyvä niin! Vaikka Laura Lindstedt asiasta provosoikin Hesarissa. Hyvä kannanotto ja aina kannatan kirjakeskustelua, vaikkei provosta juuri enempää tainnut nousta, sen taitavasta (mediahiljaisesta) ajoituksesta huolimatta. Luettu teksti on luettua, kuunneltu kuunneltua, ja aika pieni prosentti meistä lukee kirjoja lainausmerkkitasolla, valitan. Vaikka itse en kyllä kuuntele, haluan lehteillä, kääntää sivua, vilkaista edellistä kappaletta ja tulevan määrää sormimitalla. Kirja on minulle esine. Ensisijaisesti, olen toki myös kuunnellut ääninä (ja lukenut ääneen tallenteiksi Näkövammaisten vapaaehtoispalvelussa) ja käyttänyt e-kirjoja, jos on ollut pakko.
Kirjatapahtumista riemukkaimpia oli Ihmissyöjien ystävien keikka. Marjo Niemi ja Eeva Turunen ovat bändin solisti ja rumpali, kollegani Pirita miehensä Jarkon kanssa vastaa muusta. Sain fanikuvan näiden kanssa! Vasemmalta Jarkko Tiusanen, Marjo Niemi, Eeva Turunen, Pirita Tiusanen.
Kirjamessuista: Helsingissä uudistettiin tapahtumapaikkaa onnistuneesti, ohjelma oli monipuolinen eikä väestä pulaa, vaikka hieman jäi harmittamaan se, ettei todella kovaa tähteä ulkomailta saatu paikalle.
Turun messut olivat kotoisat, kuten aina - pienemmissä puitteissa on helpompi tavata ihailemiaan kirjailijoita ahtailla käytävillä. Tai vaikka presidenttiä. Ohjelmajohtaja myös kutsui kirjabloggarit tapaamiseen, tavan mukaan, mistä olin otettu ja kiitän: aito kirjarakkaus välittyy ja sitä
Saimme kuulla, että vuonna 2020 myös Tampere järjestää omat kirjamessut, jess! Ajankohta osuu Turun ja Helsingin messujen jälkeen alkutalveen, 28. - 29.11.2020. Hienoa, sanoo kirjanystävä ja huokaa. En jaksa kolmia messuja syksyllä! Miksei tämä voisi olla keväällä, joka on toinen iso kirjojen ilmestymissesonki, mutta ilman suuria kirjatapahtumia - käännöskirjallisuuden HelsinkiLitiä (15. - 16.5.2020) lukuunottamatta? Antakaa armoa! Myös kustantamoille, joiden väki joutuu jo nyt laukkaamaan niin Lontoot kuin Frankfurtit ynnä muut lyhyen syksyn mittaan ja valmistautumaan samalla joulusesonkiin. Miten he ehtivät vielä tämänkin? Ei silti, että paheksuisin lisäväen palkkaamista, päinvastoin! Toivottavasti tämä johtaa siihen eikä olemassaolevien työntekijöiden nykertymiseen.
Myös lukijan kannalta kevät olisi joutilaampaa aikaa. Ehkä myös suosituimpia kirjailijoita helpottaisi, jos tapahtumia olisi tasaisemmin ympäri vuoden?
Toinen ihmetyttävä asia kirjabloggarina ovat kustantamojen lukukappalekäytännöt. Luen pääsääntöisesti kotimaisia uutuuksia, kuten tilastoista näkyy. Silti saan lukukappaleita enimmäkseen ulkomaisista dekkareista tai marginaalikirjoista. En siis niistä, joita halajaisin ja joihin innolla tarttuisin - kohta kymmenen vuoden bloginpidon ajan, en edelleenkään tajua logiikkaa. Kotimaiset kirjailijat tuntuvat uskovan, että saan kaikista heti kappaleet. No, se ei ole niin. Jos en kirjaa pyydä kustantamolta, osta tai lainaa kirjastosta, jää kirja lukematta. Useimmiten kyllä saan, jos kustantamolta kirjaa kyselen, mutta kynnys pyytämiseen on aika kova. Jos edes satun tietämään kirjan olemassaolosta. Tämä selvennykseksi, mutta myös ihmettelyksi siitä, eivätkö kustantajien markkinoijat lainkaan lue kirjablogeja ja tiedä, mitä kukakin lukee? Turha tuhlata ruutia pusikkoon, sanoisin, ja toisaalta turha jättää ottamatta näkyvyys sieltä, missä se olisi todennäköisintä.
Toisaalta, tuskin olisi tutustunut Ruth Wareen (oik.), Erin Kellyyn, Clare Macintoshiin, Jojo Moyesiin tai Camilla Grebeen (vas.) ilman lukukappaleita. Ja olen nauttinut näistä suuresti! Joten kiitän kaikista lukukappaleista, ne laajentavat lukemista. Jonkin verran saan myös (esikois)kirjailijoilta kirjan arviointipyyntöjä. Mielelläni teen sen kässärin kanssa, mutta runokirjoja tai muuta genreä, mitä blogissani ei näy, en ylly käsittelemään saati arvioimaan, siihen ei osaamiseni riitä.Toivoisin, että kustantamot ja muut lukijoita havittelevat oikeasti tutustuisivat kirjablogeihin: mistä aiheista ne kirjoittavat, mistä ehkä jotain tietävät tai ovat kiinnostuneita? Näin saataisiin aikaan toimiva yhteistyö yhteisen tavoitteen eteen: kirjojen ja lukemisen näkyvyyden. Suomessa on parisensataa kirjablogia, joten kenttä on hyvin hallittavissa: miksi tuhlata markkinointipanostusta hukkaan, kun sen voisi kohdistaa oikein?
Toinen huolestuttava asia on kirjablogien tulevaisuus. Lukijoita riittää mukavasti tilastojen mukaan, noin kaupunginosalehden verran. Kuudesta seitsemään tuhanteen kävijää kuukaudessa, kertoo GA (Bloggerin tilastoilla noin kolme neljä kertaa enemmän). Hyvä määrä ehkä johtuu siitä, että blogini on vanha ja vakiintunut. Vietän tänä kesänä 10-vuotissynttäreitä (ja sitä juhlitaan, lupaan!). Myös Amma kertoo lukijoita olevan enemmän kuin koskaan. Mutta bloggariyhteisössä on paljon epävarmuutta jatkon kannalta: moni suunnittelee lopettamista. Kommentteja tulee niukasti, tekemisellä ei tunnu olevan tarkoitusta: someaikana Instagram tai muut nopeasti silmäiltävät kanavat jyräävät. Mitä tähän voisi sanoa - aika aikaansa kutakin? Itse aion jatkaa edelleen tylsällä tekstipainotteisella linjalla, enkä edes muodistetulla ulkoasulla. Kunnes keksin jotain muuta.
Lukija on tyytyväinen vuoteen. Olen jo aloittanut seuraavan muutaman kiintoisan kirjan kanssa. Miltä sinun vuotesi näyttää? Toivon sinulle täyteläistä ja antoisaa aikaa - tavataan blogeissa, somessa, messuilla, tapahtumissa ja livenä!
Turun kirjamessut 2019 osa 1 ja osa 2
Helsingin kirjamessut 2019 osa 1 ja osa 2
Mall of Tripla ja kirjat: viimeksi kun kävin, Bookbaria ei enää näkynyt...
(Aiempien vuosien messujutut kunkin vuoden lokakuun kohdalla)
Kirjavuoteni 2018
Kirjavuosien koosteeni 2011 alkaen blogin sivulla
Tapaamisia vuoden mittaan: Pyhimys, Pajtim, Pressa (vähän vanhempi kuva; Oodin avajaisista, jälleen kerran niskasta. Ehkä vielä joskus saan ihan oikean kuvan).
Neulootikko, mikä ihana sana! Olen aina ihaillut sukankutojia, minä kun olen siinä suhteessa aivan onneton tumpelo...
VastaaPoistaOlen itsekin ihmetellyt tätä kirjabloggaajien pohdintaa instagramiin siirtymisestä. Minua insta ei kiinnosta pätkääkään. Kauniita kuvia, joiden tilalle tulee toisia kauniita kuvia, kukaan ei muista edellisen edellistä. Kun taas kirjablogia kirjoitetaan (tai voi kirjoittaa) niin monella tapaa, pohdiskellen, analyyttisesti, kevyesti, miten vain. Ja: blogi on kaikille avoin lukukanava, sinne ei tarvita esimerkiksi Facebookin tapaan mitään jäsenyyksiä. Toivon, että tämä epäröinti on vain hetkellistä, eivätkä kirjabloggaajat (tai muutkaan bloggaajat) nyt ryhdy joukkolopettamaan tai siirtymään muille kanaville. Se olisi todella sääli.
Kiitos sinulle, Arja, mielenkiintoisesta blogistasi, aina käyn täällä lukemassa, ja samalla pysyn minäkin perillä kirjamaailman uusista suuntauksista, itse kun olen tällainen hidas hiihtäjä :)
Kiitos paljon kiitoksista ja samoin toivon ja uskonkin, etteivät kirjablogit ihan hyydy tulevina vuosina. Niistä on niin paljon helpompi vaikka etsiä tiettyä kirjaa kuin vaikka Instasta. Itse en ole kuvaihmisiä (mikä blogin ulkoasussa näkyy!) joten minua houkuttaa teksti kuvia enemmän.
PoistaSinulla on upea vuosi takana! Paljon hyviä kirjoja ja mielenkiintoisia kohtaamisia!
VastaaPoistaItse en olisi huolissani kirjablogien siirtymisestä instagramiin. Sieltä suunnalta on muutama nimittäin perustanut kirjablogin. Kirjablogin ja kirjatilin pitäminen eivät sulje toisiaan pois. Ne muodostavat ihanan kokonaisuuden ja monipuolistavat kirjakeskustelua. On mukavaa, että kaikille löytyy jokin väylä pöhistä kirjoista :)
Niinkö, Johanna, sehän on mainiota, siis instasta blogiksi - ja molempi parempi tietysti, kun on monenlaisia lukijoitakin! Kiitos kun kommentoit.
PoistaKiitos kiinnostavasta postauksesta, lukuvuotesi vaikuttaa kerrassaan ihanalta. Ja kun muu elämä vie voimavaroja on hyvä tietää, että on olemassa kirjojen ja blogin kaltainen varaventtiili, joka tarvittaessa myös odottaa, että tuulet tyyntyivät ❤️
VastaaPoistaKiitos myös perustellusta pohdinnastasi kirjablogeista, bloggaamisesta ja yhteistyöstä kirja-alan kanssa. Toivon tällaista keskustelua blogistaniaan lisää. Silloin kymmenen vuotta sitten olimme uuden edessä ja kovin iloisia ja nöyriä siitä, siitä, että olemassaolomme huomataan. Näin monen vuoden jälkeen mielestäni voi jo syystä vähän röyhistää rintaa ja todeta, että kyllä kirjabloggaajat jo tietävät aika paljon kirjallisuudesta ja kirja-alasta! Tässä suhteessa kirjabloggaajien pitää mielestäni itse p
(viesti karkasi, sori)
Poista... pitää meteliä itsestään ja käydä aktiivista keskustelua siitä, miltä ala meidän vinkkelistämme näyttää.
Kauniisti sanot, Amma, tuulien tyyntymisestä, näin se muuten juuri on. Kymmenessä vuodessa on blogistaniassa tapahtunut paljon, ja sitä voisi hyödyntää ehkä kirjojen markkinoinnissa enemmänkin.
PoistaOli mielenkiintoista kurkistaa vuoteesi, kiitos Arja!
VastaaPoistaTieto Tampereen messuista herätti samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. Viime vuonna kärsin tapahtumaähkystä jo Helsingin messuilla, kun olin rampannut Litissä, Kustavissa, Tietokirja.fissä ja Turun messuilla ennen niitä. Tänä vuonna täytyy tehdä valintoja, kaikkea ei jaksa.
Kiitos sinulle Nanna, kommentista ja blogikaveruudesta ja blogistasi! Ja seurasta mm. Turun komeassa kirkossa messujen jälkeen, mua naurattaa aina se, että mihinpä muualle sitä bloggari menisi messuilta kuin kirkkoon... (ja sen jälkeen Apteekkiin) :-)
PoistaOletpa muuten Nanna tosiaan ahkeroinut tapahtumien kanssa viime vuonna, kunnioitusta! Nuo muutkin tapahtumat kiinnostaisivat, kun joskus olisi aikaa ja voimia...
VastaaPoistaKuulostaapa ihanalta kirjavuodelta ja hurjan määrän olet lukenut. Minä en ole tuollaisiin lukuihin tainnut päästä koskaan!
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta! Toivottavasti törmäillään taas eri forumeilla :-)
Määrä on hurja, mutta mähän luenkin "koko ajan"( joten kertyy väistämättä, vaikken määriin pyrikään), sä teet muutakin :-) Nähdään ja iloista tätä vuotta, Minna!
PoistaArja, aavistan, että meissä on jotain sielusiskoutta, mutta nyt se ei näy kirjoissa, joita olemme lukeneet. No, minä sanonkin aina, että luen maailmankirjallisuutta ja parhaat kotimaiset mahtuvat sinne.
VastaaPoistaLuin ennen 140 kirjaa vuodessa, mutta nyt olen monesta syystä, joista tärkeimmän tiedätkin, luvannut, että voden viikkojen määrä riittää erinomaisesti. Kirjoitan pitkästi, liian pitkästi ja nyt on muutenkin aika ajatella myös perhettäni, jota olen rankasti laiminlyönyt. Jos lukemisineen, kirjoittamisineen ja muiden blogien seurantaan menee 50-60 tuntia viikossa se on nyt jo liikaa. Lukemisesta pitää nauttia, voida nauttia. Tartun siihen kiinni ja roikun siinä viakka sormet verillä ja se vaikuttaa myös kirjavalintoihini. Olen usein löytänyt täältä mahtavia kommentoitavia, mutta nyt ei kolahtanut 'tuttuja' vastaan:)
Jään odottamaan 10-vuotissynttäreitäsi♥ Minulla on ystävänpäivänä jo 11 votiset, mutta kun uutuuksia ei ole paljoa vielä tullut, saatan siirtää hiukan...Katsotaan nyt.
Olen varmaan ennenkin sanonut, että pidän selkeistä luvuistasi: On helppo lukea ja menee nopeasti! Sisältö on tietty kultaa!
♥♥
Kiitos paljon Leena! <3 Ja juu, kyllä parhaat kotimaiset ehdottomasti ovat maailmankirjallisuutta (maailma ei sitä välttämättä vain vielä tiedä). Toivon, että nautit lukemisesta yhä enemmän ja omaan tahtiisi, ilman paineita, iloista uutta vuotta! Sain muuten sinulta hyvän vinkin bloggaajien klassikkohaasteeseen joltain someseinältä: Tytti Parraksen Jojo! En ole lukenut! Nyt taidan ottaa asiakseni.
PoistaOli mukava lukea kirjavuodestasi, ihailen sinun aktiivisuutta niin lukemisen kuin tapahtumiin osallistumisen suhteen. Hyvää ja lukuisaa uutta vuotta!
VastaaPoistaKiitos Villis, toivon sinulle samanlaista vuotta! Nuo tietyt tapahtumat ja lukeminen ovat niin olennainen osa elämääni, etten edes koe niitä mitenkään erityiseksi tekemiseksi. Mutta kolmet kirjamessut syksyllä, ajatuskin uuvuttaa... Tosin tajuan, että tapahtuma on suunnattu lähinnä alueen asukkaille, ja me hevijuuserit olemme marginaalinen kohde- ja vierailijaryhmä. Mutta silti, miksei ottaa irti kaikkea näkyvyyttä, mikä olisi mahdollista saada?
PoistaHieno kirjavuosi ja bloggaus. Itse Bloggaan edelleen kirjoista Bloggerissa en instassa. Myönnän touhuavani Twitterissä mutta vähemmän kirja-asiaa.
VastaaPoistaIse en ole koskaan lähtenyt arvostelukappalelinjalle enkä tunne haluakaan blogata kaikista uusista joskus kuitenkin.
En myöskään ole harrastanut kirjailijakeskusteluja olen liian ujo niihin.
Jokke, kiitos, ja antoisaa kirjavuotta sinulle! Blogger on paras... Arvostan suuresti sinun linjaasi. Moniäänisyys jos mikä on parasta kirjan esilletuomista, ja vilpitön mielipide. Kirjailijakeskusteluista: voin sanoa, että suuri (suurin?) osa bloggareista ajattelee juuri noin. Olemme enemmän lukijoita kuin seurustelijoita. Joskus naurattaa ja ottaa päähänkin se, että kirjailijatapaamisissa ovat aina äänessä me suulaimmat, suurin osa on hiljaa - vaikka kuinka ihailisivat. Siksi olen hillinnyt esim. kirjailijatapaamisten järkkäilyä bloggareiden kanssa, kun tiedän, että järkkääjä joutuu sitten hoitamaan myös seurustelupuolen itse. Sama koskee muita bloggareiden yhteistempauksia. Helposti sanotaan, että "aina samat näkyy", mutta kun kysytään osallistujia/tekijöitä, ei vaan löydy halukkaita :-) Ei sillä, ettenkö itsekin hyytyisi muutaman Tosi Ison Nimen edessä (joita en nyt tässä mainitse), mutta tiedän jo ne, joiden edessä alan soperrella jotain käsittämätöntä, jos saan edes sitä ulos suustani :-)
PoistaSama pätee keikkoihin. Menen kuuntelemaan artistia. Osa on keikan jälkeen fanien tavattavissa. Olen käynyt kättelemääsä esim Anssi Kelaa nyttemmin aina. Keikka- ja kirjatouhu on minulle harrastus joten halua ottaa vastuuta järkkäilyistä. Joudun töissä järkkäilemään ja myös esiintymään. Olen kuitenkin ujo ja työssä ollaan vaan siinä roolissa. Arvostan bloggareiden moniäänisyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista. Itse en odota saavani mitään bloggaamisestani vaikka blogikeskusteluissa saa ne ovat antoisia ja harmittaa että osa bloggareista on lopettanut ja osa on jopa menehtynut joka on kauheaa ja menetys yhteisölle.
PoistaKyllä, yhteisöllisyys on se joka kantaa! Anssi on ihana. Ja kurjaa, kun blogeja loppuu ja hyviä blogikavereita katoaa, mutta aika aikaansa kutakin. Uskon, että aina tulee uutta tilalle, vaikkei tietysti se sama henki enää koskaan. Mutta uusi henki, ehkä erilainen, toivon - ettei mennä minä minä minä -linjalle. Silloin yhteisvoima on puhallettu tyhjiin, eikä näin pienessä maassa olisi varaa tehdä niin, jos oikeasti halutaan kirjoille ja lukemiselle näkyvyyttä.
PoistaKiitos vauhdikkaasta vuosikatsauksestasi. Bongasin jutustasi somemaailman, jota yritän vältellä, samoin lukukappaleet, joita myös välttelen. Joku onnistuu sujautetaan joskus lukukappaleen, joka sitten ahdistaa, sillä tykkään lukea oman maun mukaisia kirjoja. Nykyisin enemmän käännöskirjallisuutta, joita saan kirjastosta.
VastaaPoistaTälle vuodelle toivon yllättäviä ja jännittäviä, uskomattoman upeita lukukokemuksia.
Jos saat lukukappaleen, ei se velvoita lukemaan, saati bloggaamaan! Saavathan lehtien kulttuuritoimituksetkin hurjasti lukukappaleita (tosin nykyisin kuulemma useimmiten pdf:inä), mutta eivät kirjoita kaikesta, ja he sentään saavat työstään palkkaa, mitä bloggarit eivät saa. Ei siis kannata ahdistua, huoletta syrjään, jos ei kiinnosta! Kaikkien kirjojen näkyvyys on hyvästä, juuri sinun oman maun mukaisten etenkin. Toivon samaa kuin sinä, ja emmeköhän me niitä myös saa!
PoistaOlipa sinulla hieno kirjavuosi! Olet ehtinyt lukea uskomattoman määrän, käydä siinä samalla töissä ja lisäksi kaikki ihanat kirjoihin liittyvät tapahtumat. Kotitöitä en mainitse, koska ovat niin tylsiä.
VastaaPoistaMe varmaan myös näemme tämänkin vuoden aikana kirjallisissa merkeissä vai mitä?
Ihanaa uutta vuotta sinulle!
Totta kai näemme! Ja juu, minulla on kyllä myös elämä, perhe ja työ, vaikka kieltämättä kaiken kannattelu on välillä liian raskasta - mutta mistä niistä voisi luopua, ei mistään! Kiitos samoin iloista uutta vuotta!
PoistaHieno vuosi, hieno katsaus. Kiitos.
VastaaPoistaKiitos itsellesi, kivoja ja kiintoisia juttuja olen bongannut blogistasi! Äsken juuri ajattelin, että vuodestani jäi pois Triplan avajaiset ja koko se hässäkkä, myös meidän illallisemme siellä! Ehkä teen vielä jatkojutun...
PoistaTäytläinen vuosi takanasi, uusi edessäsi, hienoa! On ilo ollut olla osassa menneen vuoden tapahtumissa mukana. Jatketaan!
VastaaPoistaKiitos Tuija, samat sanat sinulle, ja ekstrakiitos hyvistä kuvistasi eri tapahtumissa. Jatketaan!
Poista