Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin

Monta juttua olisi kerrottavana, mutta tämä rynnii ohi! Nuori nainen, graafikko, piirteli Roviolla vihaisia lintuja mutta etsi jotain muuta. Ja sai töitä kiinalaisesta pelifirmasta. Kirja alkaa muutosta Pekingiin. Eikö kiinnostakin jo nyt?

Kiinassa kaikki saavat kiinalaisen nimen, naisesta tulee Ai Ma. Maan tapaan nimellä on monia merkityksiä, vaikka se valittiin yksinkertaisesti siksi, että nimi muistuttaa ääntämiseltään naisen oikeaa nimeä (jota ei mainita kirjassa, mutta tulkitsen Emmaksi - kirja perustuu kuulemma omakohtaiseen kokemukseen).

Ai Ma tutustuu uusiin työkavereihin ja pomoonsa Chaniin ja alkaa tehdä tämän käskyjen mukaan pelielementtejä Kiinassa suosittuihin peleihin, jotka muistuttavat länsimaisia esikuviaan mutta on tehty paikalliseen makuun - ja tietysti edullisemmin ja rosoisemmin. Kopioinnin kiinalaiset hallitsevat, tiedämme.

"Meidän pelimme Yueshilla oli suorastaan hävytön piratismin rajatapaus. Candy Crushin mekaniikallista kopiointia häivytettiin, mahdollisesti tahattomasti, yhdistelemällä siihen graafikallisia elementtejä muista tunnetuista peleistä. Koko pelin suunnittelu muistutti Frankensteinin hirviön kokoamista. Sovellusten kehittely oli minulle tietenkin kutsumusammatti, mutta kaipasin työhöni myös elementtejä suomalaisesta projektinjohdosta: Pilviä hipovaa, innovatiivista suunnitteluvaihetta ja sittemmin suorastaan fasistisen tiukkaa suunnitelman seuraamista. Kiinalainen pelimme tuntui plösähtäneen vähän sinne sun tänne, mutta kuitenkin tavalla, että projekti oli samalla suuruudenhullu ja tavanomainen."

Kun Ai Ma on päässyt työn alkuun ja saanut asumisjärjestelynsä kuntoon, hän huomaa itsensä yksinäiseksi ja alkaa tutustua ympäristöönsä laajemmin. Reipas ja fiksu nainen löytää pian hengenheimolaisia, kavereita ja tyttöystävänkin, joukosta, joiden jäseniä kutsutaan laloiksi ja jotka kokoontuvat salaa. Ihan helpoksi ei tutustumisia voi kuvailla. Kiinalainen tapa ajatella ja elämänasenne on jotain aivan muuta kuin meillä, Ai Ma oppii kovan kautta. Vai onko hänellä vain taipumus vetää puoleensa naisia, jotka turvautuvat herkästi väkivaltaan tai omaavat muita outoja ominaisuuksia? Yllätyksiä seuraa, hyvässä ja pahassa.

"Niin. Haluni ovat aina olleet yksinkertaiset mutta uteliaisuuteni pohjaton."

"Pelkäsin riidellä Annan kanssa iltaisin. Hän sanoi, että saisin tulla hänen sänkyynsä vain, jos tulin siihen seksin vuoksi, muuten saisin mennä ulos ja pysyä siellä. Halusin ajatella, että kaikki hankaluus johtui kieliongelmasta, puheemme yksinkertaisuudesta."

Sekä kiinalaisen työ- että seuraelämän kuvaus yksilön tasolla on kiehtovaa luettavaa kaikessa konkreettisuudessaan, ja Kantanen kertoo tarinan vetävästi ja omaäänisesti. Ja rennon pisteliäästi, niin kertojaa itseään kuin muita kohtaan. Pientä esikoisrosoa saattaa tekstissä olla, muttei se haittaa yhtään, pikemminkin sopii erinomaisesti kertomuksen ja Ai Man henkeen. Myös graafikon mietteet ja havainnot ammattinsa asioista kiinnostavat ja kasvattavat tietämystä pelien tekemisestä, piirtämisestä ja merkkikielen, symbolien, eroista eri kulttuureissa.

"Elettyäni tarpeeksi kauan kiinalais-somessa olin alkanut ymmärtää, kuinka tyylitellyt kuvat ja emojit, hymiöt, erosivat lännen ja idän välillä. Lännessä ajateltiin, että ilme viestittiin suulla. Idässä silmillä. Silmillä ei voi valehdella."

Ahmin suurin piirtein yhdeltä istumalta, sekä aiheiltaan että kerronnaltaan kirja vie vastustamattomasti mukanaan tuohon valtavaan vieraaseen maahan, pelien tekemisen maailmaan ja Ai Man elämään. Oiva ehdokas esikoiskirjakilpailuihin!

Kenelle: Kiina-uteliaille, pelinteosta haaveileville, piirtämisen ystäville, vieraiden kulttuurien tutkijoille, elämäntarinoita ahmiville.

Muualla: Kirjala kertoo Emma Kantasen näyttelystä ja taustoista. Perhoskuvista puhutaan kirjassakin.

Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin. Gummerus 2019. Kansi Jenni Noponen. Sain kirjan kustantajalta.

Helmet-haaste 2019 kohta 20: kirja käsittelee minulle entuudestaan vierasta kulttuuria. Monin tavoin.