Pieni potenssipuoti

Iäkkäät sisarukset, Elida ja Tilda, asuvat pienessä ruotsalaiskylässä vanhassa kotitalossaan. Rutiinit katkaisee naapurin vaihtuminen, ja uuden tuttavuuden myötä he keksivät keinon ansaita remonttirahoja myymällä itse tehtyä potenssilääkettä. Juoni ei ole sen monimutkaisempi, joten kirja on mukavan helppoa viihdettä.

Se tarjoaa palasen lämmintunnelmaista huumoria, sanoisinko hyvin ruotsalaista, tietenkin täysin myönteisessä mielessä. Enkä ihmettele, että kirja on ollut suosittu myös Saksassa. Suomalaiseen makuun - tai ainakin tämän lukijan - kirja on liian yllätyksetön ja siloiteltu, hieman laskelmoidun oloisesti hauskaksi rakenneltu.

Potenssiaiheesta huolimatta kirja on siis hyvin sisäsiisti; itse ongelma (johon lääke on keksitty) ei ole tässä se juttu. Vaan lukijan viihdyttäminen pian kasikymppisten sankarittarien rutinoitunutta elämää kuvaamalla. Huvittavia tapoja, pinttyneitä tottumuksia, joita kertyy iän myötä. Ja saamme huomata, että vessa-asiat ovat tärkeitä.

Kirjan nimeä pidin fraasimaisena, mutta luettuani totesin sen sopivan siloisena istuvan hyvin sisältöön. Potenssiin viittailu voisi mennä helposti härskin puolelle tai liian kliiniseksi, mikä on tässä vältetty, korrektius säilyy, eikä kukaan pahastu tai järkyty, jos ei yllätykään.

Kappas, kirjalla on sama kääntäjä kuin Merete Mazzarellan viimeisimmässä.

Kirjan ovat lukeneet myös mm. Mari, joka piti kovasti, ja Hanna, joka ei ollut niin vaikuttunut.

Karin Brunk Holmqvist: Pieni potenssipuoti. Bazar 2011. Suomentanut Raija Rintamäki.

Ainoat todelliset asiat

Merete Mazzarella on yksi suosikkini: tekstit ovat viisaita, hauskoja ja teräviä, kirjoittajan tietopohja ja lukeneisuus valtava, kuten kirjallisuuden professorille tietysti kuuluukin. Silti hän saa asiansa esitettyä vaivattoman tuntuisesti ja niin, että lukijakin tuntee itsensä sen jälkeen hieman fiksummaksi.

Uusin kirja on taattua Mazzarellaa. Pääteemat ovat rakkaus ja työ - ja ketäpä ne eivät koskettaisi. Lähtökohta on se, että molempia tarvitaan onnelliseen elämään. Rakkauden tärkeyttä ei tarvitse kyseenalaistaa - kirjoittaja on selvästi, suorastaan liikuttavasti hyvin, hyvin rakastunut - mutta työn merkitystä hän pohtii paljon.

Vaikka kirja on tehty elämäntilanteessa, jossa uutta ovat kirjoittajan eläkkeellä olo ja uusi avoliitto, eivät teemat rajoita kerrontaa ahtaasti, vaan Mazzarella pohdiskelee omintakeiseen tapaansa muitakin ihmisen isoja ja pieniä valintoja. Kuten sitä, millainen on tyypillinen turisti (ne muut matkustajat) tai millainen ihminen hankkii puutarhatontun (rohkea ja itsenäinen).

Hän ikään kuin rupattelee lukijalle, aiheet vaihtuvat luontevasti ajatusvirran myötä. Esimerkkejä ja anekdootteja riittää. Hän sanookin rakastavansa yksityiskohtia, juuri konkreettiset yksityiskohdat saavat meidät ymmärtämään. Kirkas ajatus tuottaa selkeää tekstiä, ja henkilökohtaisuudet tekevät siitä aidon. Yksi Mazzarellan vahvuuksista on uskallus pistää itsensä likoon omien kokemustensa kautta. Näin hän saa myös lukijan miettimään asioita omalta kohdaltaan.

Isoja ratkaisuja hän on tehnytkin 65 täytettyään: mies, koti ja työstatus ovat vaihtuneet, vuosikymmenien jälkeen. Rohkeutta ei Mazzarellalta puutu, vaikka varmasti yli 80-vuotiaan aviomiehen jättäminen ei ole ollut helppoa itselle eikä ympäristölle. Ainakin yksi pitkäaikainen ystävä on laittanut välit poikki, mikä on kipeä asia, usein kirjoittajan mielessä.

Joskus harmittaa, kun oma ruotsinkielen taito ei riitä lukemaan kirjoja alkukielellä. Menetänkö jotain, en voi tietää. Tosin uskon suomentajan taitoon, onhan professori itse käännökset hyväksynyt.

Mazzarellan suosio näkyy muuten eräällä varmalla mittarilla, jonka tarkistan usein: hänen kirjojaan ei juuri koskaan löydy kirjaston hyllystä, vaan ne ovat aina lainassa.

Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat. Tammi 2012. Suomentanut Raija Rintamäki.