Kirjavuoteni 2024

Kun nyt mietin vuotta, jää kiireen tuntu. Vaikka olin vain puolet vuodesta töissä - tosin se aika on sitä intensiivisempää, ja juuri nyt vuodenvaihteen tienoilla kiivaimmillaan. Nimittäin kaikkien yritysten vuosikertomusten pitää olla valmiit alkuvuodesta. Näpyttelyä riittää siis niiden kirjoittajalle, ja työ on älyttömän kivaa, mutta olen kai muutakin kirjaimiin liittyvää tehnyt tänä vuonna?

Keväällä oli ainakin kolme tärkeää ja ihanaa kirjallisuustapahtumaa: Kirjojen Kannelmäki -kävely (oliko jo kolmas kesä?) toukokuussa, uusintana elokuussa. Saimme mukaan paljon kirjailijoita, kuten Taina Latvalan, kuvassa vas. (Kantsun kirjastossa haastatteli Tuulikki Kuurne) ja Topias Haikalan, alemmassa kävelyllä kanssa organisoineen ja vetäneen Tuija Takalan kanssa.

Kävelystä on tullut hitti paikallisesti, joka kerran mukana on ollut kymmeniä osallistujia. Ja aina on hauskaa, kun samoista asioista eli kirjoista kiinnostuneet kerääntyvät yhteen. Mukana oli myös Anu Juvonen (alakuvassa kanssani), joka on julkaissut jo legendaarisen lähiölapsuuskirjan Lähiöoksennus.

Toinen olennainen kevään tapahtuma on HelsinkiLit, ainoa käännöskirjallisuuden tapahtumamme Suomessa, joka myydään loppuun vilauksessa, ja syystä. Hienoja vieraita ja maailmantähtiä, joita ei muualla näe! Tapasin muun muassa Kevin Chenin, jota haastatteli Ville Blåfield, ja Elizabeth Stroutin, haastattelijanaan Sirpa Kähkönen, kuva alla. Ehdottomia kirjavuoteni kohokohtia! Liput jo hankittuna seuraavaan, joka on 16. - 17.5.2025 Savoy-teatterissa Helsingissä. Ohjelma julkaistaan helmikuussa.

Kolmas tärkeä tapahtuma oli Blogistanian oma kirjaäänestys edellisen vuoden parhaista kirjoista. Huhtikuisen tilaisuuden järjesti Kirsin Book Clubin Kirsi. Tekstin Talossa Helsingin Sörnäisissä palkitsimme kotimaisten kirjojen parhaana Iida Turpeisen Elolliset (S&S). 

Käännöskirjoista parhaaksi äänestettiin Martha Wellsin Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1 (Hertta kustannus, suomentaja Mika Kivimäki). Vuoden paras tietokirja oli Tommi Kinnusen ja Minna Rytisalon Huokauksia luokasta (WSOY). Minna ei päässyt paikalle, mutta häntä haastateltiin etänä.

Lasten ja nuorten kirjoista voittajiksi valittiin tasapistein kaksi: J. S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän (Myllylahti) ja Leena Paasion Bengtskär Itä kahdeksan (WSOY). 

Alakuvassa myös WSOY:n kirjailija Tuomas Aitonurmi vasemmalla ja Anna-Riikka Carlson oikealla.

Kesä! Mökillä oloa, saunomista, uintia, lueskelua - parasta nuorison kanssa. Pienin lapsenlapsi osaa ottaa rennosti. Hän tykkää lukea sarjakuvamuotoisia kirjoja. Vanhimmalla lapsenlapsella oli inttivuosi, haimme häntä Vekarajärveltä mökille viikonlopuiksi. Hän on tietokirjojen lukija, romaanit eivät vedä. Kummityttö vieraili Mäntyharjulla. Kirjamakumme on samantapainen, myös hän lukee paljon.

Kirjailijahaastatteluissa kävin, kun tilaisuus tuli. Jukka Viikilää haastatteli Salla Pulli.

Ja kirjajulkkareita, kiitos kutsuista! Sinikka Vuolan Myrskyn anatomiaa juhlittiin Kirjailijaliiton Villa Kivessä, jossa tapasin myös kaksi muuta suuresti ihailemaani: Elina Hirvosen ja Helmi Kekkosen. 

 

Keväällä tutustuin myös uuteen kulttuurikeskus Kasarmiin Pohjois-Savon liiton illassa, jonka päätähti oli Sirpa Kähkönen. Hyvää puhetta ja verkostoitumista. Mistä tuli mieleen Sirpan käsikirjoittama UKK-musikaali Kapsäkissä, hulvaton kokemus!

Kesällä kävin Lontoossa keskimmäisen lapsenlapseni kanssa. Kolusin tietysti kirjakauppoja, kuten Euroopan kai ainoan vedessä kelluvan Word on the Water -kirjakaupan. Vähemmän salaisella agendallani oli innostaa tyttöä kieliopinnoissa, ja se toimi! Itse sain innoituksen alkaa lukea englanninkielistä kirjallisuutta; etenkin hieman vanhemmat brittikirjat kiinnostavat. Tästä projektista kerron lisää myöhemmin. Maistiaisia on jo blogissa, kuten Muriel Spark. Mistä tuli mieleen, että menetimme vuoden mittaan monta tärkeää henkilöä, kuten Maggie Smithin, joka teki elokuvadebyyttinsä Sparkin kirjaan pohjautuvassa leffassa Miss Brodie.

Tärkeä kulttuurikokemus oli Abba-konsertti Lontoossa! Hologrammit olivat hämmästyttäviä, musiikki ja esillepano takuuvarmaa. Olimme illassa keskellä viikkoa arkena, ja halli oli tupaten täynnä.

Kesällä käväisin myös Tallinnassa ja viihtyisässä kirjakaupassa Rahva Raamat. Kulttuurista nautin myös Kaija Koon konsertissa.

Tampereen kirjamessuilla vietin viikonlopun. Ystävällinen ja täysi tapahtuma, huippuvieraita, kuten tässä Heli Laaksonen, Antti Tuomainen, Magdalena Hai ja Salla Simukka, alakuvassa Markus Nummi. Tampere-talon sijainti on junailijalle otollinen, tiloja talossa on erilaisia, mikä tarkoittaa aika lailla portaita, mutta hissikin on. 

Ja vuoden päätapahtuma, Helsingin kirjamessut, joka ylitti kävijäennätykset ja oli Pohjoismaiden suurin kirjallisuustapahtuma! Suuri rooli oli kirjasomella, jolla oli oma osasto ja ohjelmaa, joka veti täysiä katsomoita. Teemaksi siinä nousivat viihdekirjat, messujen varsinainen teema oli tulevaisuus - ehkä näen näissä jotain linkkiä, näinä aikoina?

Messuja varten lämmiteltiin etkoilla monissa tilaisuuksissa, kuten Ateneumissa, joka ylitti itsensä tänä vuonna upeilla näyttelyillään ja kävijämäärillään) ja kuvassa Oodissa, jossa Ville Blåfield haastatteli Mikko Kauppilaa ja Heikki Aittokoskea. Messupostaus löytyy. (En nyt sano sitä toista sanaa, jos suinkin maltan olla sanomatta. 😁)

Maunulan kirjamessut järkkäilee Heikki Valkama. Osallistuin talkoisiin haastattelemalla kirjailija Anne Vuori-Kemilää kivassa lähiötapahtumassa Maunula-talossa. Maahan viilletty raja on hänen viimeisin julkaisunsa, ja lisää on tulossa.

Loppuvuodesta näin hienosta kirjasta Lempi tehdyn hienon näytelmän Helsingin Kaupunginteatterissa. Kuvassa kirjailijan Minna Rytisalon kanssa, oikealla Tarukirja-blogin pitäjä Margit. Ensi vuonna Jenny Hill! 

Myös Q-teatterissa on aina antoisaa käydä. Pulu huoneessa oli rentouttava ja ahdistamaton esitys! Ja Studio Pasilan Shedin Prinsessa Ruusunen sulatti sydämiä. 

Tässä tärkeimpiä vuodelta 2024: merkittävimmistä kirjoista lisää Blogistanian äänestyksen yhteydessä myöhemmin. Luin suurinpiirtein parisataa kirjaa, kuten aina. Noin 165 kirjan vuosikeskiarvoani nostivat englanninkielisten ahminta ja muutama kymmenen lukuaikapalvelusta luettua. En oikein vieläkään osaa hahmottaa niitä oikeiksi kirjoiksi, mutta opin koko ajan.

Olin paikalla, kun Finlandia-ehdokkaat julkistettiin. Vaikka harmittelin Heikki Kännön puuttumista, ehdokkaista löytyi valinnanvaraa lukijoille. Kuvassa vas. Pajtim Statovci, Kaj Korkea-aho, Tommi Kinnunen, Hanna-Riikka Kuisma, Anna-Kaari Hakkarainen ja Helmi Kekkonen. 

Ensi vuoteen - hyvää sellaista sinulle ja paljon kulttuurin kokemista: tekee ihmiselle hyvää! 

Aiemmat vuosikoosteet täällä.

Lukuvuosi 2023: yllättävän täysi

Niin monena vuonna olen raportoinut lukemieni kirjojen määriä, että tajuan laskennan turhaksi ja voin vetää yleistyksen. Viimeisten kymmenen vuoden keskiarvo on selvä. Olen ihminen, joka lukee 165 kirjaa vuodessa. Plus miinus viisi, tuossa luvussa määrä aina keikkuu työ- tai muista elämäntilanteista riippumatta. 

Vuonna 2023 niistä oli tietokirjoja 11, muistelmia tai elämäkertoja 17, kolme esseekirjaa ja kolme runokirjaa, loput fiktiota. Ensimmäinen vuosineljännes toi monta herkkua, kuten Joonatan Tolan Hullut ihanat linnut, Anna Eklundin Lautapalttoon, Heidi Airaksisen Maa jota ei ole -kirjan ja Alex Schulmania, joka on niitä kirjailijoilta, joilta on luettava kaikki, aiheesta riippumatta. Sellainen on myös Karl-Ove Knausgård. 

Toisella neljänneksellä moni luottokirjailija iski pöytään ehkä parhaintaan koskaan, kuten Anne Vuori-Kemilän Maahan viilletty raja. Tietopuolella vaikuttivat Elina Hirvonen Katri-Helena-kirjallaan ja Juha Itkosen Teoriani perheestä, esikoiskirjailijana debytoi hienosti Tuomas Aitonurmi. Spefissä täräyttivät Mia Myllymäki ja Anni Nupponen. Käännetyissä Orhan Pamukin Ruttoyöt lumosi, samoin Pierre Lemaitren Loistavat vuodet.  

Kolmas neljännes toi historiaa. Benjamin Labatut ja Maailman kauhea vihreys yhdistyi Oppenheimer-elokuvan aiheisiin, Paula Havaste aloitti uuden kiinnostavan sarjan, samoin uudet tekijät Silja-Elisa Laitonen ja Karin Collins. Kjell Westö jatkoi westömäisen viehättävää tyyliään Mollylla ja Henryllä. 

Josta päästään jo kirjamessukauteen ja lukuisiin palkintoehdokkaisiin, enkä niitä kertaa tässä, paitsi syksyn sadosta mainitsen Aino Vähäpesolan ja Maarit Verrosen, joiden töistä pidin paljon, jälleen. Suurenmoinen epävire voitti Kalevi Jäntin palkinnon! Messuista lisään yhden Helsingin kirjamessujen virallisen kuvan, johon huomasin päässeeni ohjelmajohtaja Villen vieressä. Kuva Emmi Kähkönen.

Teatterissa vuoden ehdoton kohokohta oli Helsingin kaupunginteatterin Pieni merenneito, joka sai kauneudellaan katsojan silmät kyyneltymään ja sanat katoamaan. 

Kirjatapahtumiin osallistuin messuilla Turussa ja Helsingissä. Kuopiossa kävin Marko Kilven Rokkia ja rikoksia -illassa, mainio täsmäisku dekkarifaneille. Saimme kuulla Markon lisäksi kuuden huippudekkaristin ajatuksia ja asioita dekkarigenrestä hyvän ruuan äärellä. Tästä voisi kasvaa entisten Dekkarifestareiden korvaaja eräillä säädöillä ja suuremmalla panostuksella taustavoimina. Ideoita syntyi! 

Esimerkiksi kustantamojen yhteinen hanke: vaikka verisesti (genreen sopivasti) kilpaillaan, yhteinen tapahtuma ei veisi hurjasti yhden resursseja mutta edistäisi alaa. Alueellisesta painotuksesta puhumattakaan, vaikkapa Kirjakantti- ja/tai Savonia-palkintoyhteistyöllä, yritys-, kaupunki- tai maakuntatason osallistamisella. Isompi tapahtuma saattaisi kerätä kävijöitä muualtakin, ja "kaikillahan" on Savon seudulla sukua tai tuttuja, joita voisi samalla käydä moikkaamassa. 

Suvusta ja perheestä puheen ollen. Tein ulkomaille reissun tässä porukassa keväällä Amsterdamiin Vermeeriä ja muita taiteilijoita ihmettelemään - 8-vuotias matkalainen ei pitänyt kaupunkilomasta, hän lähtee kuulemma jatkossa vain rantalomalle, muut siedimme - ja syksyllä Veronaan ja Garda-järvelle. Halusin nähdä omin silmin, onko kyseinen järvimaisema yhtä kaunis kuin oma mökkijärvemme. Ei tietenkään ole, komea silti, ja reissu kolmen rakkaan 19-vuotiaan kanssa oli ihana. 

Kannelmäessä kirjakävelyt jatkuivat, ja saimme mukaan myös kovan tason kirjailijavieraita. Tuija Takalan, yhden kirjailijan ja tapahtumajärjestäjän, lisäksiTuomas Aitonurmen ja Juha Itkosen. Kirjailijatapaamisia oli useita, kuten Katja Kettu Malminkartanon kirjastossa, Juha Hurme ja Riikka Ala-Harja Kannelmäen kirjastossa, ja hurmaavat Westön veljekset (meillä on upeita vieraita ja tapahtumia Kanneltalossa!). Tuija toimi monessa haastattelijana, ja hänen blogistaan löytyy niistä juttuja. Kuvassa alla vas. Katja Kettu, oikealla Tuija. Joka myös kirjailija itsekin, runoilija ja selkoistaja. Blogia kannattaa tutkia. 

Muitakin kirjablogiystäviäni oli vuodessa läsnä. Julkisuudessa näkyi Kirsin Book Clubin Kirsi, joka veti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon esiraatia hienosti. Samoin Jotain syötäväksi kelpaamatonta -bloggaristi Gregorius, jonka munkkilupausta saimme olla todistamassa - ensimmäistä suomenkielistä munkkilupausta sitten uskonpuhdistuksen! Tapahtuma oli vaikuttava ja lämmin. Myös Hesari kirjoitti aiheesta. 

Kirsin kirjanurkan Kirsi (kuva alla) puolestaan antoi klassikkokirjavinkkejä Me naiset -lehdessä. Yhdessä kävimme Ateneumissa, joka kutsui kirjasomea tutustumaan toimintaansa. Saimme nähdä Edelfelt-näyttelyn ja kuulla työn taustoista sekä muun muassa taideväärennöksistä, joista löytyy hämmästeltävää - silkkaa dekkariainesta. Sain myös osallistua Kirsin Book Clubin kirjailijatapaamiseen, jossa vieraina olivat hämmästyttävän ja upean 1001 tapaa tappaa aviomies -teoksen kirjoittajat Laura Lindstedt ja Sinikka Vuola. Kuvia ja juttua linkin takaa.

Tapasin Amman paitsi Turun kirjamessujen kuulussa discossa myös muun muassa hänen mökillään Pielavedellä (kuva alla). Turistireissuksi meni, kävin samalla Urho Kekkosen syntymätorpassa (kuva sen verkkosivulta) ja tutustuin Iisalmeen. Oli ihanan kesäistä.

Muutamissa upeissa kirjajulkkareissa sain ilon olla läsnä. Jani Saxell järjesti omannäköisensä juhlat, joissa väki viihtyi pitkään. Pekka Kytömäen Historian pienmiehiä julkistettiin Oodissa, samoin Katja Leppäluodon Mehiläisen paino. Minna Rytisalon (kuva alla) Jenny Hill saatettiin maailmaan juhlavasti. Ja Katri-Helena-kirja, Elina Hirvosen tekemänä. Kohde ja kirjailija matsasivat täydellisesti niin tässä kuin syksyllä ilmestyneessä Vilkkumaa-kirjassa, jossa Maija Vilkkumaa ja Miina Supinen tekivät yhteistyötä. Aina näin onnellisia parituksia ei synny, huomasimme myös vuoden mittaan.

Ja olin itsekin vähän julkinen! Viisas kollegani Mari julkaisi Storytelissä audiodokumentin perheen perustamisen vaikeudesta. Uusperheellisenä sain olla pikkuisen mukana, kuuntele jakso 6, jos haluat kuulla perhekuvioistani. Marin julkaisu on viestinnän ammattilaisen varmaa työtä, ja sisältö koskettaa useampaa kuin luulisikaan. Koskettaa, naurattaa ja liikuttaa. Kertoo myös ajankuvasta, ajattelen. 

HelsinkiLit tyydytti maailmankirjallisuuden nälkää, kuvassa Eduard Louis. Olen ostanut liput jo tälle vuodelle. Blogistania valitsi vuoden parhaat kirjat, siis vuoden 2022, tämän vuoden alussa. Juhlava ja iloinen julkistus tehtiin Hyvinkäällä, Takakansi-podcastin pitäjän Marko Suomen Arkikulta-kahvilassa (kuvani jutun alussa). Hmm, nyt huomaan kirjoittaneeni surkean vähän kirjatapahtumista, yritän parantaa jatkossa. Toisaalta, niistä löytyy kuvia somesta, minun ja muiden. 

Mökkeily Mäntyharjussa on ohjelmassa noin puolet vuodestamme, etätyö onnistuu tarvittaessa, ja samalla voi nauttia järvi-Suomen parhaista puolista. Lukeminen keskeytyy usein siihen, että maisemaa vain jää tuijottamaan. Etkö sinäkin jäisi?

Taidekeskus Salmelassa on käytävä vuosittain, ja Koirakiven kesäteatterissa. Vuoden näytelmä kertoi Katri-Helenan elämäntarinan musikaalina, ja esitys oli jälleen kerran upea, ammattitaitoinen ja koskettava. Kuvassa istun katsomossa, oli sateinen päivä, mutta katto suojaa. Upea oli myös Anneli Kannon Rottien pyhimys -kirjaan perustuva musikaali Helsingissä teatteri Kapsäkissä.

Luen paljon uutuuksia, lähinnä kotimaisia, joita vuonna 2023 luin 90. Ulkomaisia uutuuksia kertyi 46. Naiset jyräsivät, 165 kirjailijasta heitä oli peräti 109 - yllättävää, koska yleensä määrä on noin tasan. Sama tahti jatkuu, mutta tietokirjoja haluaisin lukea enemmän. Olen utelias maailmasta ja etenkin historiasta. Tämä kuu voisikin olla tietokirjojen tammikuu, myös blogissa!

Hyvää vuoden jatkoa 2023! Ainakin lukiessa se on aina hyvä, vakuutan. Vuoteni ei tuntunut erityisesti "kirjavuodelta", mutta nyt muistellessani huomaan sen olleen täyteläinen ja rikas. Tapahtumia ja tapahtumia oli paljon, myös tässä mainitsemattomia. Kiitos siitä kirjailijoille, kirjasomeystäville, kustantajille ja muille vaikuttajille ja osallisille! 

Kirjavuosi 2021

Lukutilasto jäi huolettomalle ylläpidolle loppuvuonna, mutta tuskin suuria heittoja todellisuuteen on, aiempien vuosien ja yleistuntuman perusteella. Vuoden aikana luin 168 kirjaa, joista 50 ulkomaista ja 118 kotimaista. Peräti 123 kirjaa oli vuonna 2021 julkaistuja, vahva uutuuspainotus jatkuu. Muistelmia tai elämäkertoja kirjoista oli 20 ja muita tietokirjoja 12. 

Suurimman osan lainasin kirjastosta, kuten aina. Pienen osan ostin tai sain lainaksi kavereilta, ja vielä pienemmän luin arvostelukappaleina saatuja kirjoja, suhdeluvut prosentteina noin 85 (kirjasto) - 10 (omat) - 5 (a-kappaleet). 

Koska siirryin vuoden aikana pois kokoaikaisesta työstä, olisin luullut kokonaislukumäärän kasvavan, mutta näköjään oma taso on oma taso, riippumatta muusta elämästä. Saatoin kyllä enemmän silmäillä kirjoja ja tutkia ilmestyneiden listoja, mutta varsinaiseen lukemiseen saakka kasvanut vapaa-aika ei ulottunut. Olen muuten jättänyt aika monta keskenkin, tilastojen mukaan 8, mutta oikeasti enemmän, kun silmäilyn jälkeen ei ole lukuintoa tai aikaa lainauksen puitteissa löytynyt.

Kirjavuotta leimasivat hienot kotimaiset: moni tuttu kirjailija löi niin sanotusti parasta pöytään ja ilahduttavia esikoisia nähtiin. En listaa, juttuja löytyy blogista. Finlandia-voittaja Jukka Viikilä riemastutti kirjallaan, mutta ehdokkaista puuttui yksi vuoden hienoimmista ja aiheeltaan tärkeimmistä kirjoista, Emma Puikkosen Musta peili, samoin ilmiselvä yleisösuosikki Anneli Kannon Rottien pyhimys.

Novelleista löysin herkullisia miehen elämän kuvauksia, kuten Marko Järvikallakselta, esseistä vaikutti Suvi Auvinen. Huumorilla naiselämää tarjoilivat ansiokkaasti romaaneissaan muun muassa Sari Pöyliö ja  Maija Kajanto.

Käännöskirjojen vuoteni jäi jotenkin vaisuksi alkuvuoden jälkeen, jolloin ilmestyivät muun muassa Karin Smirnoffin, Vigdis Hjorthin ja Benedict Wellsin mainiot teokset. 

Tietokirjavuosi oli laadukas ja niin runsas, etten ehtinyt lukea yhtään tietokirjallisuuden F-palkintoehdokasta, vaikka luin sentään yli 30 kirjaa kategoriasta. Kaari Utrion elämäkerta kiinnosti minua, samoin pandemian alkupäiviä Wuhanissa kuvaava teos Fang Fangilta.

Vuoden kohokohtia olivat Helsingin kirjamessut ja Tampereen kirjamessut. Sekä visiitti ällistyttävään Hattulan kirkkoon: kuvassa vasemmalta Tuija Takala, Anneli Kanto ja minä. 

Kävin pari kertaa Kuopiossa, jossa Kirjakantti-tapahtumassa kuulin muutaman kiintoisan (ja hauskan!) kirjakeskustelun, kuten kuvassa, jossa Heidi Jaatinen (vas.) haastattelee Maria Peuraa ja Petra Rautiaista. Savonia-palkinnon ehdokkaat olivat kovia, Sirpa Kähkösen Vihreä sali ansaitsi voittonsa. Tapasin paikallista kirjaväkeä ja bloggareita, ja Kirjakantin päätteeksi pääsimme Amman kanssa Poetry slam -kisan tuomareiksi! Mukava tapahtuma kaikkiaan, pienimuotoisuus toi läheisyyttä ja jutustelua. 

Teatteriin pääsin muutaman kerran bloggariklubilaisena: Kansallisen Dosentit oli huippu, pidin myös Vallilan pisteessä, joka saatiin vuonna 2021 kaikesta huolimatta avata, esitetystä Kampaamosta. 

Kulttuuritapahtumia kertyikin yllättävän paljon, huomaan kuvia katsellessa. Perheen kanssa tutkittiin perinnetilaa ja vanhaa rakennustapaa Mäntyharjussa, jossa kesät vietämme. Anssi Kelan elämäkertakonsertti oli Tapaus. Kirjabloggareille Finlandia-kisastudion järjesti Kirsin Book Club, ja bloggareiden kanssa tavattiin muutenkin, tosin normivuotta vähemmän. Kirjajulkkareita ja taiteilijatapaamisiakaan ei ollut monia. Etätapahtumiin osallistumisen kynnys on minulle korkea. Eeva Kilven tupaa tutkimaan Vares-Kantolaan pääsimme WSOY:n kirjasäätiön vieraina. 

HerkkuKeijun herkkuja on syöty helteessä, kuten kuvassa näkyy kakun pinnasta (laittakaahan tilaukset vuoden juhlakakuille ajoissa, te jotka pääsette Vantaalta tilauksia hakemaan), ja kirjailija Leena Parkkinen taiteili pöytään nukkekotikokoisen minikakun, kannattaa seurata hänen rakennustöitään Instassa. Instassa olen itse kirjamielessä epäaktiivi, Storyja jaksan ja ehdin tuskin edes lukea, saati tehdä - vaikka Bookstagramissa liikkuu paljon kivoja haasteita ja kirjapuhetta. Ei vain riitä paukut. Twitterissä vähän sama tilanne, osallistun satunnaisesti. Blogini fb-sivussa voisin myös olla aktiivisempi, tätä voisi pitää realistisena tavoitteena. 

Mutta nyt mennään kevättä kohti, pakosti valoistuvissa väreissä, kuten sukkani näyttivät malliksi viime keväänä. Ja ensimmäiset vuoden 2022 kirjat ovat jo käsillä. Hyvää kirjallista vuotta! 

Lue: Aiemmat kirjavuosikoosteet