Tore Renberg: Iskuja joka suunnasta

Ihan kuin ei olisi tarpeeksi kärvisteltävää ruotsalaisten romaanien menestystä seuratessa, norjalaiset suihkivat vielä kovemmin latuja, joita ei ole meillä hiihdetty. Yksi kovista nimistä on Tore Renberg, jonka Taisteluni-sarjan lukeneet suomalaiset tuntevat Karl Ove Knausgårdin musakaverina, mutta myös yhä paremmin omilta kirjallisilta ansioiltaan.

Renberg on kirjoittanut paljonkin, romaaneja, lastenkirjoja ja näytelmiä, mutta tämä kirja on vasta toinen suomennettu. Pidin jo ensimmäisestä, Huomenna nähdään -kirjasta paljon sen raikkaan ja irtonaisen otteen takia, ja voisin kopioida tekstini siitä tähän sellaisenaan. Ajatukset ovat samat: äärilaitojen ihmiset, joita ei voi olla symppaamatta. Aitous, rentous ja huumori, asenne kaiken tohelluksen myötä, jota jatkavat edellisestä kirjasta muutamat tutut hahmot ja moni uusi tuttavuus.

Jan-Inge on jengin pomo, aivot ja synnynnäinen johtaja, hän huomaa yllätyksekseen. Sisko Cecilie odottaa kaksosia, joita vielä enemmän odottaa hänen miehensä Rudi, hulluna ihanaan naiseensa. Muutenkin Rudilla on aina "tunteet pinnalla".

"...naiset tarvitsee ihan helvetisti unta, kun ne on pantu paksuksi suurimmalla rakkaudella. Se on täysin luonnollista."

Jengissä on monta omalaatuista persoonaa - itse asiassa, kaksi yhteenlyöttäynyttä jengiä, koska intressien huomataan olevan yhteisiä. Pikkurikoksilla eläminen, edes muuttofirman kunniallisen fasadin takana, ei lyö leiville. Joten on tehtävä yksi suuri keikka, joka ratkaisee finanssiongelmat. Samalle se toimii myös moraalisena opetuksena ja rangaistuksena Rudin sikarikkaalle mutta pihille veljelle. Hän kohtelee vaimoaan ja kahta poikaansa armottomasti, ja saa maksaa siitä!

"- Täällä on ihmeen hiljaista. Missä pojat on? - Poliisit kävi täällä, Rudi sanoi kuulostaen lähes ylpeältä. - Ne vei pojat. Ja tulee kuulemma takaisin juttelemaan meidän kanssa. Ai, mä sanoin. Rudi nauroi. - Mistä, mä kysyin. Hehheh. Cecilie hymyili. - Hienosti tehty Rudi, vitsit mikä nero."

Jengin sisäisiä suhteita ja roolien kehittymistä on riemastuttavaa seurata. Ja liikuttavaa, tyypit ovat niin todellisen oloisia, eivätkä he todellakaan ole hopealusikoita joutuneet suustaan sylkäisemään syntyessään.

"Raha, Jan Inge ajatteli. Minä rakastan rahaa. Ja jos kerran rakastan rahaa, hän kehitteli ajatusta punajuuriliemen imeytyessä vaatteisiin, kukaan ei voi väittää minua tunteettomaksi."

Jan-Inge löytää paitsi uusia kykyjä itsestään myös rakkauden, Dolly Parton
-tyyppisen jenkkinaisen Beverlyn, joka solahtaa porukkaan itsevarmoin ottein. Lisäksi saamme seurata muutamaa jengien touhuja tarkkailevaa poliisia, Tommya ja Gracea.

"Tänne tuli äsken ilmoitus. Vähän omalaatuiselta kuulostava murto Vaulenissa. Väkivaltarikos. Ei anastettua omaisuutta. Kaksi nuorta, naamioitunutta miestä murtautui taloon rikkomalla ikkunan ja kidutti paria, joka oli kuvaamassa pornofilmiä. Toinen miehistä viilsi veitsellä B-kirjaimen naisen ihoon."

Paksu opus on nopea lukea, dialogia on paljon, eikä se syvällisyydellään säkenöi, mutta kuvaa henkilöitään hyvin. Hulvaton, tuore, pakottomasti soljuileva tarina viihdyttää mainiosti. Ketään ei tuomita omista omituisuuksistaan (paitsi se Rudin veli), kaikille on tilaa ja paikka yhteisössä, joka syntyy oikeastaan vahingossa. Kuin komedia start-up-firman syntytarinasta (näin Slush-henkeen), paitsi että tämä jengi tuskin voi odottaa ympäröivän yhteiskunnan kannustusta ja huraa-huutoja. Yrityksen puutteesta heitä ei ainakaan voi syyttää. Eikä olla pitämättä tarinasta ja kirjailijan taitavasta tarinan kuljettelusta yllätyksestä toiseen.

"- Benhän on hyvä tyyppi eikä varmasti aiheuta ongelmia, ja Rikki tuntui nukkuneen hyvin ja saaneen päänsä järjestykseen, joten kaikki hoituu, ei hätää. - Tsiisus, Cecilie sanoi. - Sä kuulostat melkein Janilta."

Kirja muuten tapahtuu Stavangerissa, ja taustalla on ollut todellinen jengi, josta idea alkoi elää.

Juha Itkonen (vas.), jonka pikaisesti tapasin kirjamessuilla, kirjoitti Imageen 10/17 mainion jutun norjalaisesta kirjallisuudesta ja siitä, mikä Norjasta tekee kirjallisuuden satumaan - kannattaa lukea! Hän haastatteli mm. Tore Renbergiä, joka kuvaa kirjojaan: niissä on "vähän William Faulkneria. Vähän Fucking Åmålia. Vähän Coenin veljesten elokuvia."

Kenelle: Viihteen ystävälle, rennon otteen arvostajalle, elitismiä välttävälle.

Muuta norjalaista, jota kannattaa lukea: Kim Leinen Ikuisuusvuonon profeetat. Leinen uusi kirja, Kuilu, ilmestyy tammikuussa 2018 suomeksi! Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta. Per Pettersonin kirjat. Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi. Erlend Loe, jonka Supernaiivin kanssa viihdyin, mutten oikein myöhempien. Ikivanhassa jutussani on mainittu muitakin. Mistä näitä oikein tulee, siellä jumalan selän takana?

Tore Renberg: Iskuja joka suunnasta. Suomennos Outi Menna. Like 2017

Tore Renberg: Huomenna nähdään

Ilahduin, kun tajusin kirjan kirjoittajan: sehän on Tore! Karl Oven kaveri! Aivan kuin olisin tavannut vanhan tutun, Knausgårdin Taisteluni-sarjan ahmineena. Muistaakseni Tore oli musiikkimiehiä - olivatko he Karl Oven kanssa peräti samassa bändissä ja samalla radioasemalla töissä jossain vaiheessa?

Musiikki soi vahvasti kirjassa. Ja nuoruuden kiihkeys ja kihelmöinti, jännityksen ja turvallisuuden tasapainon hakeminen sekä pienet ja isot päätökset, jotka johtavat joko totaalisesti pieleen tai sitten eivät. Mutta Renberg ei haikaile realististenoloisten yksityiskohtien perään Knausgårdin tapaan, vaan antaa mielikuvituksen lentää, silti lukijan eläytymiskyvyn rajoissa. Kirja lähentelee trilleriä tai dekkaria, sillä lakeja rikotaan. Mutta teoilla on myös seurauksensa.

Renbergin ihmiset ovat hyvin todellisia. Ja koskettavia: siinä Renberg hipoo Knausgårdin ilmaisua. Dialogi - jota kirjassa on paljon - on uskottavaa. Kokonaisuus luottaa lujasti kiihkeään tunteeseen, nuoruuteen ja näihin vahvasti kuuluviin rakkauden- ja seksinnälkään. Nuoret, jotka tulevat yleensä vähemmän hyvistä perheistä: miten he hoitavat suhteitaan, kurjien vanhempien kanssa pärjäämistään, vammaisuuden vastuksia... Niin monenlaista taistelua voi nuoren elämässä olla.

Henkilöitä ei voi olla symppaamatta, vaikka he ovat arvaamattomia ja ylettömiä, kuten adhd-Rudi. Tai hänen rakastettunsa Cecilie, joka tulee raskaaksi, muttei tiedä, kuka on isä. Cecilien nörttiveli Jan Inge, kauhuleffa-asiantuntija, on mainittujen yhteisen "firman" aivot. Porukan jäsenistä Tong joutuu vankilaan - ja valta-asemat heilahtavat. Daniel taas on susivaarallinen, komea nuori mies, johon ihastuvat sekä kuuro Veronika että kaunis Sandra. Malene ja Tiril huolestuvat isästään Pålista, eivätkä syyttä. Äidistä ei ole apua. Taaskaan.

Kiihkeä, elämännälkäinen ja mukaansatempaava kertomus ihmisistä äärilaidoilla tai niiden liepeillä. Pidin kirjasta ja ymmärryksellä kuvatuista överiksi vedetyistä hahmoista kaikkine vikoineen, sillä kuka meistä voisi heittää ensimmäisen kiven - ei kukaan näistäkään osaansa itse valinnut, Pålia lukuunottamatta. Mutta hän onkin aikuinen. Taitavasti ja tietyllä ilkikurisuudella kerrottu, aikuisille suunnattu nuorten tarina, joka koukuttaa. Teksti ja lukeminen kulkevat vaivattoman kepeästi, ja myös suomennos toimii erinomaisesti. Lisää Renbergiä odotellen. Tämä, kuten tyypillistä, on kuulemma sarjan alku.

Kenelle: Motörhead-faneille, rujoutta kestäville, kiihkeyttä kaipaaville, norjalaisen nykyproosan ystäville, sivumäärää (652) säikähtämättömille.

Muualla: Annelin kirjat sanoo kirjassa olevan asetelmat ja ainekset enempään kuin viihde- ja rikoskirjaan. Rankkaa ja ronskia ja monenlaista muuta, toteaa Maisku.

Tore Renberg: Huomenna nähdään. Like 2016. Suomennos Outi Menna.

Helmet-haaste 2016: Kirjassa on ruma kansi - Maiskun kanssa samaa mieltä. Kansi vie ajatukset sotaisampaan ja yksioikoisempaan suuntaan kuin sen sisältö.