Klas Östergren: Twist

Onpa kiinnostavaa lukea uutta ruotsalaista proosaa! Östergrenin Twist kuvaa pojan, sittemmin miehen, tarinaa lapsuudesta kypsään ikään, lähes näihin päiviin saakka.

Menneiden vuosikymmenien Tukholma ja ruotsalaisen yhteiskunnan suuret muutokset ovat läsnä, sekä liike-elämässä että politiikassa, henkilökohtaisen kehitys- ja rakkaustarinan lomassa. Vaikka äskettäin hehkuttelin episodiromaanien tehokasta tunnelmanluontia, huomaan pitäväni paljon myös tästä tavasta käsitellä elämänkaaria pitkältä aikaväliltä, rikkaasti. Kaari koostuu kiinnostavista hetkien ja henkilöiden kuvauksista.

"...hän teki salaa ilmeitä, kun hänen poikaystävänsä yritti vaikuttaa sivistyneemmältä kuin oli. ---Tommy ei todellakaan ollut mikään huuliveikko, mutta niin kuin monet vaativina esiintyvät tosikot hän oli varma, että tajusi huumoria paremmin kuin useimmat."

Tarina alkaa hautajaisista, tai muistoillallisista. Ami, miehemme (jonka nimi ei taida näkyä kertaakaan?) entinen rakastettu, on kuollut, ja mies muistelee aikojaan tämän kanssa. Nuoruudenrakkaus, josta tuli aikuinen rakkaus, vaikkei pysyvä. Tommy ja Nina ovat miehen vanhoja ystäviä, pitkin matkaa tarinassa mukana. Amin isä Sigge on myös tärkeä tekijä, ja tietysti Jeff, venäläinen bisnesmies, jonka osuus tarinassa on paitsi taloudellinen, myös moraalinen kysymys.

"Hän oli tilassa, jolle ei varmaan edes ole kliinistä termiä mutta johon olin törmännyt ennenkin, varsinkin ihmisissä, joilla on takanaan kovia koettelemuksia ja jotka ovat niin vaikeassa tilanteessa, että yleisten näkökohtien on väistyttävä jonkin ehdottoman elintärkeän takia. He elävät jonkinlaisessa kuplassa ja puhuvat ikään kuin toisten ohi, joskus aivan käsittämättömältä vaikuttavan logiikan mukaan."

Miehemme on paitsi innostunut kalastaja, myös tarkkailija, josta tulee näytelmäkirjailija, osittain juuri tarkan havainnointinsa ansiosta, uskon. Hän on myös fiksu ja naisten suosiossa, ja tuo mieleen suomenruotsalaiset intellektuellimme. Nuo käytöstavat ja sosiaaliset taidot... Ja lukeneisuuden arvostaminen, kirjoitetun tekstin taju ja sen suuri vaikutus.

"Olin ällistynyt. Yllättynyt. Ja kaiken lisäksi tuli tuo omituinen tuttuudentunne, jollainen syntyy harvoin, eikä ole edes toivottu eikä välttämätön, jotta kirja tuntuisi mielekkäältä."

Hyvin monipuolinen ja moderni tarina; toi mieleeni Jussi Valtosen He eivät tienneet -kirjan moninaisuudessaan, vaikkei tässä ole spefi-tyyppistä tulevaisuuskierrettä. Katse on enemmän taakse kuin eteen.

Östergren kertoo luontevalla, ajatusvirtamaisella minä-kerronnalla, joka nykyään on suosittua (Knasun ansiota?). Tekstiä on helppo lukea, ja sen parissa viihtyy, vaikkei kyse ole ns. viihdekirjasta, vaan laaturomaanista. Ja jos mies on pääosassa, eihän silloin voi kyse olla viihdekirjasta... Tunteilla ei mässäillä, mutta suuria sellaisia koetaan, vaikka niiden palo jää hillityksi, lukijan pääteltäviksi.

Ja se twist? Paitsi erään aikakauden tanssin, sana tuo mieleeni käänteen, muutoksen, muuttumisen. Se kuvaa hienosti kirjan sisältöä, mutta eikö tämä ole kuin elämän itsensä metafora:

"Twist oli toisenlaista kuin mikään tanssi. Siinä ei ollut askeleita, vartalo kääntyili ja taipuili kuin koukussa kiemurteleva mato, ja kun kappale loppui, oltiin hiestä märkiä ja täysin tyhjiä ilman että oli oikeastaan liikuttu mihinkään."

Kenelle: Ruotsalaisuuden ystäville, yhteiskunnalllisen romaanin lukijoille, miehen näkökulmasta kiinnostuneille. Ja ehdottomasti myös perspektiiviä kunnioittaville mieslukijoille.

Muualla: Kas, olemme Ompun kanssa valinneet saman teemasitaatin! Myös hän piti kirjasta ja sen nimestä ja sanoo sitä upeaksi teokseksi, joka palkitsee lukijan vaivannäön moninkertaisesti. Muista blogeista en löytänyt - vielä, mutta uskon tilanteen muuttuvan.

Klas Östergren: Twist. Siltala 2016.