Perjantaina kevyemmin: tarjolla tarina Guylainista, tapoihinsa jumittuneesta miehestä, joka raahautuu joka aamu junalla inhoamaansa työpaikkaan.Työ on karmea: hän käyttää makulointikonetta, joka jauhaa kirjoja! En ole tullut ajatelleeksi, miten makulointi käytännössä tapahtuu, enkä ehkä olisi halunnut näin elävästi sitä mielessäni nähdä kuin kirja pakottaa. (Tosin en tiedä, miten oikeasti on, mutta pääasia on sama, kirjasta mössöä. Minulle kun tekevät pahaa jo kirjoista tehdyt, sinänsä kauniit, koristeet ja muu uusiokäyttö.)
Junamatkalla Guylain lukee ääneen satunnaisia kirjansivuja, joita hän nappaa töistä tuhokoneen uumenista sitä puhdistaessaan. Hänellä on vakioyleisö, ja eräs faneista pyytää miestä lukemaan "heille". Paikka osoittautuu vanhainkodiksi, jossa Guylainista tulee odotettu vieras ja lukuhetkistä riemukkaita.
Toisaalla on nuori nainen, Julie. Hän rakastaa kirjoittamista, mutta työ yleisen wc:n hoitajana rajoittaa harrastusta. Guylain sattuu löytämään tytön kirjoituksia ja alkaa lukea niitä ääneen vanhuksille. Koko innokas yhteisö elää päiväkirjan mukana, ja eräs ystävä alkaa selvittää teksteihin hullaantunelle lukijallemme Julien työpaikan osoitetta tekstin vihjeiden perusteella. Sillä onhan heidän tavattava, eikö niin?
Julien päiväkirjan tekstit ovat mainioita ja kuvaavat hyvin kirjoittajaansa. Vaikka toinen asia, jota en ehkä olisi näin tarkasti halunnut tietää, on vessa-asioinnin laaja-alaisuus (hah). Mutta Julie suhtautuu työhönsä vakavasti. Ja tätinsä viisauksiin, joita hän sanoo tätismeiksi.
Hassunhöpsö lämminhenkinen satu, joka myös muistuttaa tärkeistä asioista: pienenkin huomaavaisuuden tärkeydestä, kirjojen kriisistä, paskaduuneista ja siitä, että jos jotain haluaa muuttaa paremmaksi, pitää tarttua toimeen. Ja tätien tärkeydestä. Pienoisromaani ripauksella Ehtoolehtoa ja reilulla kauhalla ranskalaisen romanttista, hieman melankolista tunnelmaa.
Kenelle: Nopealukuista viihdyttävää hakeville, ranskalaisen romantiikan ystäville, vessajuttuja pelkäämättömille.
Muualla: Myös Nina/Kasoittain kirjoja sanoi kirjojen tuhoamisen tuntuneen kamalalta. Krista kehuu käännöstä, ja syystä. Hemuli ruotii hahmoja tarkemmin.
Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa. Tammi 2015. Suomentanut Kira Poutanen