Ensimmäisen maailmansodan syttymisestä tuli viime vuonna kuluneeksi sata vuotta, joten aihetta on muistettu myös kirjallisuudessa. Suomennos alunperin jo 1933 julkaistusta Komppania K:sta ilmestyi siis tavallaan hyvin myöhään, mutta ehkä aivan nappiin oikeaan aikaan. Elämme jälleen suurta murrosvaihetta maailman valtasuhteissa, niin poliittisesti kuin taloudellisestikin, lisäksi tällä kertaa myös ekologisesti.Luulen kiinnostuksen olevan nyt suuri myös siksi, että toinen maailmansota on niin koluttu ja kaluttu, että sekä kirjailijat että lukijat haluavat laajempaa perspektiiviä sota-aiheeseen, joka on kuitenkin yksi suuri ja "ikuinen" kirjallisuuden teema.
Komppania K kertoo erään fiktiivisen komppanian tarinan 113 sotilaan suulla lyhyinä kertojansa nimellä nimettyinä lukuina, tuokioina kunkin osalta. Vaikka luvut eivät muodosta suoraa jatkumoa toisiinsa - vaikka keskinäisiä viittauksia löytyy - ne piirtävät lukijalle laajan kuvan tapahtumista 1917 - 1918, jolloin amerikkalaiset joukot saapuivat Ranskaan taistelemaan ympärysvaltojen puolella Ranskan valloitukseen pyrkinyttä Saksaa vastaan.
Matkaan lähdetään laivalla Atlantin yli. Mentaliteetiltaan eurooppalaisia huolettomammat amerikkalaiset joutuvat kohtaamaan vakavat, kovia jo kokeneet paikalliset ja sodan kauhut lähes - siltä tuntuu - kylmiltään. Nuorten miesten uho ja taistelutahto on kova, ja sitä lietsoo taitava sotapropaganda, jota harjoitetaan molemmin puolin. Jutut julmuuksia tekevistä vihollisista saavat asetelman näyttämään mustavalkoiselta, ja sitä armeija käyttää taitavasti hyväkseen.
Ajan sotatekniikka on tietysti alkeellista tähän päivään verrattuna, mutta sodan tarkoitus on ikiaikainen, vastustajan tappaminen ja nujertaminen, omien intressien puolesta. Sota ei koskaan kuitenkaan ole vain politiikkaa, vaan myös äärimmäisen henkilökohtainen kokemus. Sitä March kuvaa hienosti. Hän välttää ylilyömisen, liiallisen verellä iloittelun ja vastustajan mollaamisen, mutta saa silti lukijan näkemään sotimisen monet surulliset ja peruuttamattomat seuraukset. Kirjoittaja on itse sotinut samassa sodassa, joten oletettavasti myös tapahtumat voisivat olla tosia tai ainakin pohjautuvat autenttisiin kokemuksiin.
Kirjan rakenne on lukijalle helppo, mutta nerokkaan tarkoituksenmukainen. Lyhyet luvut estävät vajoamisen liian syvälle kuhunkin kohtaloon. Ja vaikka jokaisesta 113 henkilöstä voisi varmasti tehdä oman kirjansa, tuokiokuva kertoo olennaisen, ja vasta niiden yhdistelmä koko tarinan, joka ei pääty sodan loppumiseen - mikä on ehkä kaikkein traagisinta.
Kuten Tuntematon meillä, kirja saa miettimään sodan mielettömyyttä periaatteen tasolla, käytännön kauheuksien lisäksi. Lukemisen väärti, ehdottomasti, vaikkei se mitään erityistä uutta näkökulmaa sotimiseen tuo Linnansa lukeneille. Mutta aihe ei valitettavasti ole vanhentunut, vaan näyttää olevan yhä ajankohtaisempi levottomassa maailmassamme.
Kenelle: Historiaa hamuaville, sotaa suunnitteleville, rauhaa rakastaville, vallan olemusta miettiville, sotakohtaloista kiinnostuneille, tulevaisuutta pohtiville.
Muualla: Kirjavinkit vinkkaa ja myös Leena Lumi toivoo kaikkien lukevan tämän kirjan, Hyönteisdokumentin Hdcanis koukuttui, Hengityskeinu toteaa, ettei March kirjassaan siloittele, ja Matkalla tuntemattomaan -blogi sanoo Marchin uppoutuvan erinomaisesti sodan sisäiseen maailmaan.
William March: Komppania K. Suomennos Janne Tarmio. Viestintä Tarmio 2014.