Haluaisin esittää tämän kirjan lukemiseni prosessikaaviona, niin selkeät vaiheet siinä oli. Ainakin voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan lukenut vastaavanlaista kirjaa. Vai miltä tämä kuulostaa? Lue autenttiset ajatuspäiväkirjamerkintäni.Vaihe 1. Ällistys ja epäluulo
Mitä ihmettä tämä on? Mistä tässä oikein on kyse? Onko tämä jokin vitsi vai? Vedätetäänkö minua? Luuleeko se minua tyhmäksi? Onko näitä ihmisiä muka oikeasti (ollut) olemassa? Vai enkö vaan (taaskaan) tajua ironiaa? Siis tässä kirjoittaa Jaakko rakkaudentunnustusta nyt jo kuolleelle vaimolleen Merrillille superlatiiveja säästelemättä. Vai enkö nyt vain ymmärrä pointtia? Kuka kirjailijanimimerkin takana on? (Ei kai Hotakainen?) Mihin tämä pyrkii? Tässä on oltava jokin jekku... Ehkä tästä kehkeytyy jotain aivan muuta, ja alku on hyvä hämäys? Dekkari? Komedia? Tragedia?
Vaihe 2. Ärsyyntyminen
Ei voi olla totta, mies on tosissaan. Kirjoittaa ihan vakavissaan! Googlasin, ja se kaveri on olemassa. Ja vaimo oli myös. Näin paljon filosofian tuntemukseen nojaava teksti ei onnistu keneltä tahansa (ei se ollutkaan Hotakainen). Selvä, huippuasiantuntijoita omalla alallaan ovat, jopa kansainvälisesti. Siis filosofeja. Mutta silti en voi uskoa. Miten ärsyttävää. Miten ylimielistä. Miten paljon voi itseään ja vaimoaan kehua? Aivan kuin he olisivat maailman ainoat ihmiset, jotka ovat rakastuneet ja nähneet toisensa kultaisen harson läpi. Ikään kuin koulutus, asema ja äly tekisivät heidän rakkaustarinastaan jotenkin erilaisen, muita paremman. Mikä amerikkalainen itseluottamus, mikä itserakkaus, eivätkä he ole edes Suomessa tuttuja nimiä. Julkeata! Ja nämä kuvittelevat olevansa viisaita ihmisiä!
Vaihe 3. Huvittuminen
Kaveri jatkaa sitkeästi valitsemallaan linjalla. Jotenkin sitä sitkeyttä alkaa jo kunnioittaa. Kirjailija taitaa oikeasti uskoa siihen, mitä sanoo: että Merrillin ja Jaakon rakkaus on jotain erikoista, ylimaallista, poikkeuksellista. No, ei tietenkään ole, sen enempää kuin rakkaus yleensä, tai tietysti on, kuten rakkaus aina on, miten päin vain asiaa haluaa katsoa. Saman tarinan voisi kertoa kuka vain rakastunut teinistä vaariin. "Haluan olla sun kaa, olet kaikista ihanin." Nämä vain käyttävät paljon hienompia termejä ja filosofista kieltä. Mutta tuo jatkuva kehuminen on aika hupaisaa. Merrill, kuollut vaimo, oli niin uskomattoman ylivertainen joka suhteessa, eikä kynttilää totisesti pidetä vakan alla. Hän on ylivertainen älyltään, mutta myös sosiaalisilta kyvyiltään ja ammatillisilta taidoiltaan. Hän on alansa kermaa, häntä haluavat maailman mahtavimmat miehet, jopa hänen puheäänensä on täydellinen. Hihittelen.
Vaihe 4. Liikuttuminen
Kaveri vain jatkaa. Hän taitaa oikeasti uskoa siihen, että hänen vaimonsa on ollut poikkeuksellinen, jopa ainutlaatuinen. Ehkä hän on ollutkin? Ja vaikkei olisi ollutkaan, ainakin he ovat olleet syvästi rakastuneita. Tuo koulupoikamainen silmitön ihastus ja umpisokea rakastuminen on oikeastaan aika koskettavaa. Kukapa ei haluaisi kokea kaikennielevää rakkautta? Tai ainakin uskoa sen olevan mahdollista. Miten hienoa, että Jaakko uskoi asiaansa niin paljon, että teki siitä kirjan. Hän ei halunnut rakkaansa tai heidän yhteisten kokemustensa jäävän unohduksiin. Luonnollisesti hänen mielestään Merrillin tekstit ovat mahdollisesti maailman merkittävintä kirjallisuutta, ja hänen kirjassa julkaistut rakkauskirjeensä ehkä viimeisiä suuria koskaan kirjoitettuja rakkauskirjeitä. Mutta silti. Rakkauden voima on suuri, kun se saa tolaltaan jopa ajattelun ammattilaiset. Tämä antaa uskoa meille muillekin. Nyt puhutaan kuitenkin elämän ydinasiasta.
Vaihe 5. Postauksen tekeminen
Kirjallisilta ansioiltaan kirja muistuttaa enemmän tietokirjaa kuin romaania. Mutta sisällöltään se on ylenpalttinen ja hämmentävä. Mitä tästä nyt voisi sanoa? Olen iloinen, että luin sen, sillä lukukokemus on vertaansa vailla. Toivon, että seuraava vaihe on
Vaihe 6. Runsaisiin kommentteihin vastaaminen
Kenelle? Filosofisille romantikoille. Amerikkalaista superlatiivityyliä pelkäämättömille. Rakkauden voimaa kunnioittaville. Niille, jotka kuvittelevat älyn ohittavan tunteen.
Muualla: Myös Booksy sanoo, ettei ole lukenut vastaavaa (ja vannon, että googlasin tämän vasta oman kirjoitukseni jälkeen). Lukulampussa WSOY:n kuvaus kirjasta. Terveys.org juoruaa kiinnostavasti.
Jaakko Hintikka: Hän valitsi nimekseen Merrill Hintikka. Suomentanut Tarja Kontro. WSOY 2014.