Keltainen kirjasto suoltaa kiinnostavaa luettavaa sellaista tahtia, että tekee tiukkaa pysyä perässä. Tällä kertaa on julkaistu ruotsalaista nykykirjallisuutta, mikä ilahdutti: kerrankin jotain muuta Ruotsista kuin dekkareita.Hulluus kiehtoo ja pelottaa. Näin suorasukainen termi aiheesta enää ole korrekti, mutta tiedämme hyvin mistä on kysymys: ihmisistä, jotka - kukin omista syistään - eivät taivu yhteiskunnan asettamiin sääntöihin ja muotteihin ja joiden katsotaan olevan vaaraksi joko itselleen tai muille, tai molemmille. Mielenterveyden häiriöiden hoito jos mikä on muuttunut viimeisen reilun sadan vuoden aikana; kellareihin telkeämisestä on siirrytty suurmielisairaaloiden kautta erilaisiin hoitoyksiköihin ja yksilöllisempiin menetelmiin.
"Ulkomuoto huoliteltu mutta olemuksessa rappion merkkejä. On ollut koko elämänsä ahdistunut ja pelokas."
Stridsberg kertoo valtavasta mielisairaalasta, Beckombergasta, joka perustettiin 1930-luvun alussa Tukholman liepeille: se lakkautettiin 1990-luvun alussa; aikataulu noudattaa tarinaa kertovan Jackien mukaan hyvinvointivaltion olemassaoloa. Tarkoitus oli luoda potilaille oma maailma, utopia, jossa he elivät turvallisen kaukana muista, eristettyinä mutta huolehdittuina. Sairaala oli monille ainoa koti, jonka he tunsivat.
"On helppoa nostaa laitos idealistiselle jalustalle täydellisenä paikkana jossa tehdään kaikki se mitä me ihmiset emme kykene tekemään toisillemme. Samaan aikaan se tuntuu pelottavalta, koska se edustaa jokaisen ihmisen sisällä piilevaa epätäydellisyyttä: epäonnistumista, heikkoutta, yksinäisyyttä."
Jackien isä yritti itsemurhaa ja joutui sairaalaan tytön ollessa pieni. Äiti, Lone, on ottanut eron, ja Jackie alkaa vierailla isänsä luona niin säännöllisesti, että alkaa kuulua kalustoon. Hän kasvaa pikkutytöstä pitkälle teini-ikään tuossa oudossa maailmassa, ystävystyy niin potilaiden kuin henkilökunnankin kanssa. Lääkäri Edvard hoitaa Jim-isää omine menetelmineen, ja Jimillä on parempia ja huonompia kausia. Tyhjää kohtaa sisällään hän ei onnistu täyttämään, ei viinalla - vaikka siitä on apua - ei naisilla (joita niitäkin riittää), ei edes tyttärensä rakkaudella.
Miten Jimin mieli toimii ja muuttuu? Entä Jackien: ympäristö ei taatusti ole lapselle otollisin paikka kasvaa. Hän oppii tarkkailemaan, tulkitsemaan, katsomaan ja kokemaan epätavallisia asioita herkässä iässä. Lukijaa jää mietityttämään, miten tämä kaikki vaikuttaa tyttöön, joka tarinassa kasvaa aikuiseksi, saa myös oman lapsen. Siinä vaiheessa sairaala on lakkautettu ajat sitten, Jim muuttanut muualle. Saako Jackie koskaan "palkintoaan"? Tarkoittaako mielisairaus sitä, että jokin olennainen yhteyden kyky puuttuu ja kaikki muut ovat toisarvoisempia kuin sairastunut itse; he vain vaativat, mahdottomia? Vai onko rakkaus vain yksi hulluuden muoto?
Vaikuttava, surumielinen, syvällä uiva tarina isän ja tyttären suhteesta. Samalla myös mielen sairauksista sekä niiden uhreista ja hoidosta eräänä ajanjaksona. Tarina tuntuu siirtyvän paperille suoraan Jackien mielestä; se syntyy sisältäpäin, ei ulkoa katsovan kertojan kuvailemana. Teksti on kauniin kuulasta, osin jopa runonomaista, paikoitellen hätkäyttävää, mutta ei mässäilevän osoittelevaa: kirjailija kutoo harvaa ja herkkää verkkoa, johon jää paljon aukkoja. Ja siksi se jää kaihertamaan mieltä, haikeana, vahvatunnelmaisena kurkistuksena eräisiin elämiin. Melankolisuudessaan ja kuolemankaipuupuheen runsaudessaan suomalaiseen mollivoittoiseen makuun, osittaisessa arvoituksellisuudessaan ei kuitenkaan sovi selkeää juonitarinaa kaipaavalle.
Kenelle: Tunnelmaan heittäytymistä hakeville, mielen sairauksia pohtiville, surumielisyyttä sietäville, erilaisen kehityskertomuksen ja perhekuvauksen ystäville.
Muualla: Raskas rakkaus kuvastaa ihmisyyden eri puolia, sanoo Lumiomena. Piirun verran runollinen, eteen päin kevyesti kulkeva ja kaunis, kuvailee Krista. Uskomattoman kaunis kirja rakkaudesta, sanoo Leena Lumi.
Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus. Suomennos Outi Menna. Tammi 2016.