Ystäväni Rasputin

JP Koskinen on kirjoittanut kunnianhimoisen historiallisen romaanin Rasputinista, tuosta myyttisestä ihmemiehestä Venäjällä viimeisen tsaarin, Nikolai toisen, aikana.

There lived a certain man in Russia long ago
He was big and strong, in his eyes a flaming glow

Rasputin oli jonkinlainen samaani, kansanparantaja tai silmänkääntäjä - joitakin mystisiä taitoja hänellä ilmeisesti oli, koska tarinat elävät sitkeästi. Tsaaritar Alexandra turvautui häneen ja piti miehen taitoja mahtavina, jopa niin, että hän uskoi tämän pitävän verenvuototaudista kärsivän kruununprinssin hengissä rukouksillaan.

He could preach the bible like a preacher
Full of ecstacy and fire
But he also was the kind of teacher
Women would desire.

Monet uskovat, että Rasputin liehitteli tsaaritarta, vokotteli sänkyyn asti, tai jos ei hänen kanssaan onnistunut, ainakin vietteli ison liudan naisia, jotka olivat sulaa vahaa miehen taitojen ja salaperäisen olemuksen vuoksi. Kateellisten puhetta tai ei, sen enempää aatelisto kuin tsaarinvaltaa vastaan kapinoiva köyhä kansa ei sulattanut Rasputinin veljeilyä hallitsijan kanssa, vaan häntä arveltiin vallanhimoiseksi onnenonkijaksi, viholliseksi muille venäläisille. Bolsevikit eivät myöskään hyväksyneet jumalisuutta, jota - ainakin Koskisen mukaan - Rasputin saarnasi ja teki ihmetekojaan Jumalaan uskoen. Suosiota ei nostanut maine hurjana juhlijana ja himokkaana "tekopappina".

But when his drinking and lusting and his hunger
for power became known to more and more people,
the demands to do something about this outrageous
man became louder and louder.

Tiedämme, kuinka kävi Rasputinille ja tsaariperheelle. Koskinen onnistuu silti luomaan jännitystä kuvaamalla kapinan alkua ja tuomalla taitavasti mukaan todellisia historiallisia henkilöitä, jotka osallistuivat tsaariperheen kaatamiseen. Tarinankertoja on fiktiivinen nuori mies, Rasputinin apulainen, joka oli oppi-isänsä huomassa pienestä saakka. Vasilin avulla Koskinen saa kerrottua tarinan läheltä, mutta riittävän ulkopuolisin silmin. Herra Vasili tutustuu läheisesti tsaariperheeseen Rasputinin myötä ja ihastuu Anastasiaan, jolla on ruiskukansiniset silmät. Vasililla on tärkeä rooli perheen ja Rasputinin loppuvaiheissa, jotka Koskinen hienosti kiepauttaa yllätyksellisiksi - vaikka tämänhän piti olla tuttu tarina.

Kirja on taidokas paketti sotineen, jännityksineen, rikoksineen ja rakkauksineen, kuten historialliseen romaaniin kuuluu. Siinä on monta kiehtovaa säiettä: Rasputinin itsensä lisäksi Romanovien suvun historia ja kohtalo, joka vaivaa edelleen monia, ja tiedän Suomessakin asuvan henkilöitä, joiden suku pakeni vallankumousta eikä koskaan tunnustanut keisarihallinnon jälkeisiä Venäjän hallitsijoita. Anastasian tarina on luku sinänsä; toivo yhden perheenjäsenen selviytymisestä on tuottanut monenlaisia huhuja, väitteitä, kirjoja ja elokuvia. Todisteita selviämisestä ei kuitenkaan ole löydetty.

JP Koskinen on minulle uusi tuttavuus, mutta pitkän kirjoitusuran tehnyt ammattilainen, joten moittimista tekstistä ei löydy. Se on sujuvaa, luontevaa ja tyylillisesti venäläisyyden käsitykseeni istuvaa. Mutta juuri tähän kirjaan olisin kaivannut lisää mahtipontisuutta, vallan ja loiston säihkettä, suuruuden mittakaavaa. Tsaarin valtaisa mahti jäi hieman vaisuksi, ja pidin epäuskottavana sitä, että lähes jumalaisen aseman omaava hallitsijaperhe suhtautui niin tuttavallisesti nuoreen tuntemattomaan mieheen, Vasiliin. He jopa kutsuivat toisiaan etunimiltä ja piipahtelivat toistensa luona noin vain. Uskottavaa sen sijaan on Rasputinin lopun aikojen hurjuus ja hulluus: jos hänessä oli näkijän vikaa tai ainakin taipumus syviin uskonmietteisiin ja hillittömyyteen, ei ihme, että veriset tulevaisuudenkuvat (ja jatkuva juominen?) veivät lopulta hulluuden puolelle.


Tämä soi mielessäni koko ajan kirjan kanssa, olihan biisi ensimmäisiä, joiden tahtiin tanssin diskossa 1970-luvun lopulla. Älä klikkaa, jos et halua korvamatoa.

Muualla: Kannesta kanteen, sivuista sivuille antaa hienon tiivistyksen kirjasta. Erja luki sujuvasti, Noora blogissaTea with Anna Karoliina nautti ja vertaa kiinnostavasti tarinan eri tulkintavaihtoehtoja. Morrella soi sama biisi päässä kuin minulla (sori Morre, apinoin linkityksen), ja Kirjakirpun Jennin mielestä kirja on ehdoton luettava historiallisen romaanin ystäville. Jori ei suuresti innostunut juuri tästä Koskisen kirjasta, Minna taas piti "paheita ja pyhyyttä" tarjoavasta teoksesta. Leena Lumi kiukustui, kunnes suli. Hänen uskomattoman laajasta blogistaan löytyy myös listaus Romanov-kirjoista.



JP Koskinen. Ystäväni Rasputin. WSOY 2013.