sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Anne Mattsson: Tellervo Koivisto - elämäkerta

Tellervo Koivisto arveli, ettei hänestä kirjaa tehtäisi, jos hän ei olisi ollut presidentin puoliso. Saattaa olla noin, vaikka hänen elämänkaarensa, kuten monen muun ja nimettömämmänkin, ansaitsisi kirjauksen jo sellaisenaan. Näin tuumi Anne Mattsson, ja olen samaa mieltä. Monet niin sanotut taustahenkilöt tekevät työtä, joka ei julkisesti näy eikä yleistä kiitosta kerää, vaikka se olisi paikallaan.

Koivisto on julkisuuden henkilö, vaikuttanut ja saanut huomiota myös muuten kuin miehensä työn kautta. Tosin on vaikea erottaa näitä kahta polkua toisistaan, sillä Koivistot ovat olleet tiivis pari opiskeluajoistaan alkaen, tarkkaan ottaen vuodesta 1950, jolloin Tellervo Kankaanranta oli 21-vuotias.

Kihlat hankittiin jo neljän kuukauden seurustelun jälkeen. Mauno Koiviston silloinen tyttöystävä sai legendaarisen kirjeen (löytyy kirjasta sanatarkasti), jossa mies päätti suhteen ja epähienosti hehkutti rakastumistaan ja uutta rakastettuaan. Romanttinen tarina jos mikä, etenkin kun muistetaan suhteen kestäneen tähän mennessä seitsemättäkymmenettä vuotta.

Mattsson kertoo "Koivistojen" olevan käsite: yhtä ei ole ilman toista. Tellervo oli Maunon uran takapiru ja mahdollistaja. Toisaalta hänen asemansa yhteiskunnassa näkyvän miehen rinnalla mahdollisti rouva Koivistolle asioita, joissa hän pystyi ajamaan itselleen tärkeitä asioita, kuten naisen aseman vahvistamista työelämässä. Suomen Kuvalehden kolumnit rouva pääministerinä toivat hänelle omaa nimeä ja ääntä, tai kirjaimellisesti ääniä: kun hän päätti hakea eduskuntaan, äänisaalis oli hulppea. Hän oli myös aktiivinen kunnallistason politiikassa sekä on toiminut koko aikuisikänsä tärkeiksi katsomissaan yhdistyksissä. Näissäkään toimissa hän ei ole tuonut itseään esille, vaan ottanut roolikseen enemmän taustatyön ja mahdollistamisen, johon nimi toi tilaisuuksia. Itse hän kuvaa itseään "laiskaksi poliitikoksi." 

Mattsson on saanut käyttöönsä Koiviston omat arkistot ja kirjeenvaihdon; niiden ja julkisen materiaalin avulla hän on koonnut niin rouvan kuin perheen historiaa laajasti. Henkilökohtaiset haastattelut toki tukivat kirjoitustyötä, mutta monet asiat ovat ymmärrettävästi jo unohtuneet vuosien myötä, joten aineisto oli tarpeen. Yksi kirjan herkullisimmista osuuksista on lukea Koivistojen matkoista eri puolille maailmaa: tässä on asia, jossa Tellervo Koivisto hyvin selkeästi eroaa tavisrouvista. Hän on saanut tavata maailman johtajia ja tärkeitä vaikuttajia kaikkialla ja päässyt kertomaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallista eri puolilla. Kuka tietää, miten suuri vaikutus fiksun, hyvät pohjatiedot ja kokonaiskuvan omaavan rouvan tapaamisilla on ollut hänen tapaamiensa henkilöiden näkemyksiin. Ei kukaan tiedä, mutta asiaa on hauska ajatella.

Kirja on lavea ja se rönsyää moneen suuntaan, mutta hallitusti. Mattsson ottaa aiheestaan niin sanotusti kaiken ilon irti. Seuraamme Koivistojen uran kehityksen myötä niin Suomen kuin koko maailman kehitystä 1900-luvun jälkipuoliskolla; sosiaalidemokratian, naisen aseman ja oman maamme kansainvälisyyden kehitystä, mutta kuulemme myös tarinoita perhe-elämästä, ystäväpiirin kanssa vietetystä ajasta ja maamme poliittisen eliitin tekemisistä. Myös hyvin henkilökohtaiselle tasolle mennään: Koivisto kertoo muun muassa kouluaikojensa kipeistä kokemuksista, jotka johtivat masennukseen vuosikymmeniä myöhemmin.

Perinteinen rakenne seuraa kronologiaa ja aihepiirejä. Mattssonin jutustelunomaista tekstiä on helppo lukea, ja hän on perehtynyt aiheeseensa huolella. Pitkät alkusanat kirjan kirjoittamisen perusteluineen olivat minusta turhat, tai ne olisi voitu siirtää loppuun (tiivistettyinä). Asiallinen, kiinnostava ja perusteellinen elämäkerta ja kokonaisuus, jossa kuvitus tukee ja laajentaa tekstiä hyvin.

Sain muuten kuulla rouva Koiviston itsensä kertovan elämästään Baba Lybeckin Kirja vieköön -tapahtumassa, jossa häntä haastatteli vanha ystävä, presidentti Tarja Halonen. Edelleen huumorintajuinen ja terävä rouva keräsi hurjat suosionosoitukset, joita yleisö kunnioittavasti nousi seisaalleen antamaan haastattelun päätteeksi. Vaikuttava hetki! Seuraava Kirja vieköön on 15.2.2017 Savoy-teatterissa Helsingissä, vieraina muun muassa Merete Mazzarella, Venla Hiidensalo ja Mikko Rimminen.

Kenelle: Naisen aseman ja uramahdollisuuksien kehityksestä kiinnostuneille, Tellervo Koiviston ikätovereille, suomalaisuuden elementtejä miettivälle, asiallista ja klikkiotsikoita kaihtavaa mutta kansantajuista esitystapaa arvostavalle elämäkertalukijalle.

Anne Mattsson: Tellervo Koivisto - elämäkerta. Siltala 2017.


4 kommenttia:

  1. En ole varsinainen elämänkertalukija, mutta tämä kyllä varovasti kiinnostaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korostan kirjan asiallisuutta ja asiapitoisuutta; minusta poliittinen osuus tuntui jopa kuivakkaalta. Kiintoisimmat henkilökohtaisessa mielessä olivat juuri nuo matkojen ja tavattujen henkilöiden maininnat ja presidenttiparin arkirytmin kuvaus, mökkimatkoineen, ja tietysti heidän keskinäinen suhteensa. Tunnepuoli ei kuitenkaan suuresti korostu kokonaisuudessa, joka keskittyy faktoihin. Minusta hyvä tapa tehdä elämäkerta ja kuvaa myös kohdettaan tälläkin tavalla.

      Poista
  2. Törmäsin Koivistoihin Kristiina Cruises matkalla. Muistuttelin Koivistolle isästäni, joka oli hänen opiskeluaikainen tuttunsa, ei mikään kaveri kuitenkaan. Koivisto ei muistanut, mutta Tellervo kyllä. Kuinka ihanaa, kun ihmisellä muisti pysyy noin hyvänä 9-kymppiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno muisto sinulle, Leena! Olen nähnyt heitä joskus Helsingissä ratikassa, puheisiin en ole päässyt. Nykyisin Mauno Koivistoa vaivaa Altzheimer, rouva on omaishoitaja. Hurjan pitkä aktiivinen aika heillä on ollut, kunnioitettavaa.

      Poista