Suomalaisilla oli kansainvälinen bestselleristi jo ennen Mika Waltaria. Ahvenanmaalaisen, sittemmin newyorkilaistuneen Sally Salmisen romaani käännettiin ruotsista ilmestymisvuotensa 1936 jälkeen
20 kielelle, tietysti myös suomeksi.
Noteerasin kirjan olemassaolon Ylen 101 kirjaa -hankkeen myötä, mutta en harmikseni ehtinyt lukea alkuperäistä Aukusti Simojoen suomennosta (jossa nimikin suomennettiin Katriinaksi), ennen kuin kirja poistettiin hankkeen verkkosivulta. Ja nyt kirjaston harvoille kappaleille on jonoa. Olisi hauska verrata sitä uuteen Juha Hurmeen suomennokseen, jonka juuri luin. (Ja vielä sen joku päivä teenkin.)
Tarina on väkevä ja koukuttava: pohjalainen talontytär Katrina rakastuu hyvillä puheenlahjoilla ja viehättävyydellä siunattuun merimieheen Johaniin ja avioituu pää pilvissä. Tyttö kolahtaa kipeästi maan pinnalle nähdessään uuden kotinsa Ahvenanmaalla, jonne tuore aviomies hänet vie, köyhään hökkeliin. Katrinan ylpeys ei anna myöten palata isän kotiin, vaan hän päättää hammasta purren pärjätä.
Katrinaa kannattelevat luja tahto, päättäväisyys ja pian myös jälkikasvu. Aikuisiksi kasvaa kolme poikaa. Seuraamme Katrinan vaiheita hänen elämänsä loppuun saakka, ja suurilla tunteilla kyllästetty kertomus täräyttää: vahva lukukokemus jos mikä!
Mieleen tulevat niin Myrskyluodon Maija (jonka kirjoittaja Anni Blomqvist muuten oli Salmisen pikkuserkku ja ystävä) kuin Ulla-Maija Lundbergin saaristolaisromaanit; Katrinassa on samaa henkeä ja maisemaa, mennyttä aikakautta ja elämäntapaa, jossa meri sanelee säännöt. Henkilöt ovat kokonaisia persoonia, ja heihin on helppo uskoa. Pääparin lisäksi tutustumme hyvin poikiin ja äidin iloihin ja suruihin lastensa kasvattajana. Arkinen aherrus kuvataan konkreettisesti, samoin yhteisö, jossa eletään - rikkaat rikkaina, köyhät köyhinä, kuten Salminen osoittaa. Hän tiesi mistä puhui, syntyjään saaristolaisena.
Yleistunnelma on mollivoittoinen ja haikeanpuoleinen, vaikkei kirja pelkkää kurjuutta ole. Onhan kyseessä myös rakkaustarina, erilainen tosin kuin alussa olisi odottanut. Imuun jouduttuani en enää ihmettele, että kirja sai aikanaan kehuja ja palkintoja, jopa Nobelia harkittiin ja tehtiin leffa Ruotsissa. Kotikonnuilla Ahvenanmaalla kirjasta ei pidetty, juuri sen epätasa-arvoista yhteiskuntaa kritisoivan otteen vuoksi. Salmisen elämänkertaa ei ole vielä olemassa, mutta kuulin jostain, että sellainen olisi tekeillä Ruotsissa (!). Voisi olla kiinnostavaa luettavaa.
Kenelle: Vahvaa perinteistä tarinankerrontaa hakevalle, realismin lukijoille, saariston ja meren ystäville.
Muualla: Kirja hyllyssä -blogin Kaisa V toivoo suomalaisten viimein löytävän tämän kirjallisen helmen ja arvelee Juha Hurmeen käännöksen lisäävän teoksen vetovoimaa.
Sally Salminen: Katrina. Teos 2018. Ruotsista suomentanut Juha Hurme. Ulkoasu Jussi Karjalainen.
Helmet-haaste 2018 kohta 23: kirjassa on mukana meri.
20 kielelle, tietysti myös suomeksi.
Noteerasin kirjan olemassaolon Ylen 101 kirjaa -hankkeen myötä, mutta en harmikseni ehtinyt lukea alkuperäistä Aukusti Simojoen suomennosta (jossa nimikin suomennettiin Katriinaksi), ennen kuin kirja poistettiin hankkeen verkkosivulta. Ja nyt kirjaston harvoille kappaleille on jonoa. Olisi hauska verrata sitä uuteen Juha Hurmeen suomennokseen, jonka juuri luin. (Ja vielä sen joku päivä teenkin.)
Tarina on väkevä ja koukuttava: pohjalainen talontytär Katrina rakastuu hyvillä puheenlahjoilla ja viehättävyydellä siunattuun merimieheen Johaniin ja avioituu pää pilvissä. Tyttö kolahtaa kipeästi maan pinnalle nähdessään uuden kotinsa Ahvenanmaalla, jonne tuore aviomies hänet vie, köyhään hökkeliin. Katrinan ylpeys ei anna myöten palata isän kotiin, vaan hän päättää hammasta purren pärjätä.
Katrinaa kannattelevat luja tahto, päättäväisyys ja pian myös jälkikasvu. Aikuisiksi kasvaa kolme poikaa. Seuraamme Katrinan vaiheita hänen elämänsä loppuun saakka, ja suurilla tunteilla kyllästetty kertomus täräyttää: vahva lukukokemus jos mikä!
Mieleen tulevat niin Myrskyluodon Maija (jonka kirjoittaja Anni Blomqvist muuten oli Salmisen pikkuserkku ja ystävä) kuin Ulla-Maija Lundbergin saaristolaisromaanit; Katrinassa on samaa henkeä ja maisemaa, mennyttä aikakautta ja elämäntapaa, jossa meri sanelee säännöt. Henkilöt ovat kokonaisia persoonia, ja heihin on helppo uskoa. Pääparin lisäksi tutustumme hyvin poikiin ja äidin iloihin ja suruihin lastensa kasvattajana. Arkinen aherrus kuvataan konkreettisesti, samoin yhteisö, jossa eletään - rikkaat rikkaina, köyhät köyhinä, kuten Salminen osoittaa. Hän tiesi mistä puhui, syntyjään saaristolaisena.
Yleistunnelma on mollivoittoinen ja haikeanpuoleinen, vaikkei kirja pelkkää kurjuutta ole. Onhan kyseessä myös rakkaustarina, erilainen tosin kuin alussa olisi odottanut. Imuun jouduttuani en enää ihmettele, että kirja sai aikanaan kehuja ja palkintoja, jopa Nobelia harkittiin ja tehtiin leffa Ruotsissa. Kotikonnuilla Ahvenanmaalla kirjasta ei pidetty, juuri sen epätasa-arvoista yhteiskuntaa kritisoivan otteen vuoksi. Salmisen elämänkertaa ei ole vielä olemassa, mutta kuulin jostain, että sellainen olisi tekeillä Ruotsissa (!). Voisi olla kiinnostavaa luettavaa.
Kenelle: Vahvaa perinteistä tarinankerrontaa hakevalle, realismin lukijoille, saariston ja meren ystäville.
Muualla: Kirja hyllyssä -blogin Kaisa V toivoo suomalaisten viimein löytävän tämän kirjallisen helmen ja arvelee Juha Hurmeen käännöksen lisäävän teoksen vetovoimaa.
Sally Salminen: Katrina. Teos 2018. Ruotsista suomentanut Juha Hurme. Ulkoasu Jussi Karjalainen.
Helmet-haaste 2018 kohta 23: kirjassa on mukana meri.
Hain tämän juuri eilen kirjastosta. Meillä on syyskuussa lukupiiri tästä sekä Katriinasta. On tarkoitus nimenomaan vertailla suomennoksia.
VastaaPoistaMinulle muuten tuli Myrskyluodon Maija ensimmäisenä mieleen, kun luin kirjan takakantta. Innolla odotan tätä lukukokemusta. Pian kirja on toki luettavakin, koska on vain kahden viikon laina-aika.
Onpa kiinnostava lukupiiri tulossa! Odotan innolla juttuasi siitä. Kirjan lukee nopeasti, koska sitä ei vaan malta jättää kesken.
Poista