Kuka olisi Aku Ankkaa sopivampi? Hän on ollut julkkis iät ja ajat, mutta perheen kuviot ovat silti jääneet hämäriksi niin sarjakuviin kuin elokuviin tutustuneille. Setiä, enoja ja tuttavia riittää; sekalainen sukuverkosto ja kotikaupunki Ankkalinnan asujaimisto esiintyvät yleisön tuntemissa tarinoissa. Aivan kaikkea ei tämäkään elämäkerta saa selvitettyä, mutta useita yhteyksiä kyllä, osa on päättelyä "suuren todennäköisyyden mukaan". Fiktiokirjailijana maineensa luonut Koskinen - vaikka faktatietämyksestään tunnettu onkin - osaa sujuvan ja vakuuttavan tekstin tekemisen mistä tahansa aiheesta.
Riemastuttava aihe, johon tahallisen asiallinen toteutus tuo hauskan kontrastin. En halua paljastaa liikaa yksityiskohtia, mutta Akun vanhemmat ovat tiedossa - ja se, miksi he katosivat, ainakin yleisöltä. Akun kasvatti Kaino-Vieno Ankka, tuttavallisemmin Mummo. Akun lapsuudesta tiedämme vähän:
"Hän ei itse ollut halukas ollut kertomaan siitä juuri mitään ja Kaino-Vienon versio Akun lapsuudesta vaikuttaa muistojen kultaamalta. Ne eväät, joita hän sai elämää varten Kaino-Vienon maatilalla, kantoivat joka tapauksessa pitkälle."
Hollywood-huippukautensa ja 1940-luvun lopuksi Aku kyllästyy elokuvantekoon. Siskonpojat Hupu, Tupu ja Lupu tekevät Akusta kolmen lapsen yksinhuoltajan, kun lasten äiti "tarvitsee lepoa". Hannu-serkun kanssa välit olivat viileähköt (ja Hannun satumaiselle onnelle kerrotaan eräs selitys). Leffauran aikana Akun paras ystävä oli Mikki Hiiri, mutta yhteydenpito harveni ajan myötä. Mikin kuvaukseen voimme varmasti kaikki yhtyä:
"Aku oli aina Aku. Hänen seurassaan ei ollut koskaan tylsää, hän oli levoton ja joskus vähän oikukaskin sielu. Tietysti hän meni aina äärimmäisyyksiin kaikessa, se oli hänelle tyypillistä."
Akun elämään astuu myös tärkeä nainen, Iines. Los Angelesin vieressä sijaitsevassa Ankkalinnassa Aku työskenteli ainakin Ankallismuseossa, yrittäjänä, taiteilijana ja monissa muissa ammateissa, joissa alun palava innostus yleensä sammuu pian.
Mutta mitä tekee entinen stara, kun perhe on kuitenkin elätettävä? Tietysti alkaa pitää luentoja, kuten niin moni. Julkisuudessa (sarjakuvissa jne.) esitettiin muuta. Kirjailija kertoo: "Akun kohdalla faktan ja fiktion ero alkoi revetä suurimmilleen juuri 1960-luvun alussa." Hahmojen ikääntyminen pysähtyi tarinoissa, "populaarikulttuurin aikapoimussa kellot pysähtyivät."
Kultakaivoksilla eikä aina päivänvaloa kestävillä bisneksillään (muistetaan mafian valta Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella) rikastunut Roope oli sisarensa kautta Akulle ja tämän kolmelle siskonpojalle sukua. Hän astuu kuvaan mukaan rahoittajana ja - ainakin sarjakuvissa tehtyjen - seikkailujen alullepanijana. Myös ankallisessa todellisuudessa tehtiin joitakin matkoja, joita kirjailija kuvailee. Tällaisia olivat muun muassa kultakaivoksille tehty matka sekä Meksikon-matka. Roopen myötä Akun toimia seurailleille tuli tutuksi myös Karhukopla (viite mafiaan?).
"Olen monesti miettinyt sitä, kuinka meille esitetty virallinen tarina on usein vain vääristynyt heijastus todellisuudesta."
Koko Ankkalinnan henkilökavalkadia yksi kirja ei tietenkään ehdi itseensä sisällyttää, vaikka hieman kaipailin tietoa siitä, miten esimerkiksi Milla Magia liittyy Ankkojen sukuun, vai liittyykö? Hessua emme myöskään tapaa; hänestä saisi kokoon ihan oman kirjan.
Tarkemmin Akun vaiheista voi lukea kirjasta, joka toteutettiin painotuotteeksi mesenaattirahoituksella Vinopinon tuottamana. Julkimyytävänä sitä on vähän jos lainkaan, ainakin Rosebudissa on ollut erä, mutta kirjastoista se löytyy, myös Kannelmäestä, totesin eilen. Mahtaako kotimaisen kirjan mesenointi yleistyä kirjan ja kirjallisuuden muuttuessa yhä enemmän ylellisyystuotteeksi ja kirja-alan kustannustietoisuuden (lue: julkaisuhalujen) tiukentuessa? Kiintoisa kokeilu, johon halusin osallistua. Mesenaattina sain kirjan kotiin, kansiaiheinen kirjanmerkki ja postikortti mukanaan, arvostan tyylikästä kokonaisuutta ja linjaa. Ja ideaa.
Kirjan tyylilaji on nimensä mukaisesti tietysti elämäkerta, mutta sisällöllisesti fiktiota (kirjastoluokitus 1.4). Koska kirjailija on yhdistänyt omia huomioitaan ja todellisia kokemuksiaan taiteilijana Akun tarinaan, voisiko tämä olla myös antibiofiktiota? Anti-liite siksi, että biofiktio on tehty todellisesta henkilöstä, jollainen Aku ei ole. Hykerryttävä genresekoitus heille (meille?), jotka pikkutarkasti luokittelevat asioita, ja viihdyttävä teos kaikille Akun ystäville.
Kuulostaa hauskalta! Lapsena tuli luettua paljonkin Aku Ankkaa.
VastaaPoistaJa paljon tuttuja tapaa elämäkerrassa!
PoistaKuvaa hyvin yhteiskuntaa, johon tarina sijoittuu. Tempaa mukaansa. Kirjastosta löysin. Kannattaa lukea.
VastaaPoista