Pitkästä aikaa kiintoisa käännöskauno: vakoilua, kirjoja, romantiikkaa.
Boris Pasternak oli neuvostoliittolainen kirjailija, jonka pääteosta Tohtori Živago en ole lukenut ja tuskin luenkaan, mutta kirjan julkaisusta (1957) kertova tosipohjainen tarina on kiehtova. Maassa valvottiin kaikkea ja kaikkia romaanin tekoaikaan, jotta kyykytetty kansa saatiin pysymään ruodussa ja poliittisesti oikeaoppisena.CIA Atlantin toisella puolella taas teki kaikkensa kommunistista valtaa rapauttaakseen. Mikä olisi tehokkaampi keino nakertaa kansalaisten uskoa vallitsevaan systeemiin kuin vaarallisia ajatuksia herättävä kirja; ovathan venäläiset aina olleet ahkeria lukijoita, neuvostoaikoinakin.
"Tavoitteena oli korostaa, miten Neuvostoliiton järjestelmä ei sallinut ajatuksen vapautta - että kommunistivaltio oli esteenä jopa parhaiden taiteilijoidensa työlle, sensuroi sitä ja vainosi heitä. Taktiikkana oli keinolla millä hyvänsä toimittaa kulttuuriaineistoa neuvostokansalaisten käsiin."
Vakoojia koulutettiin puolin ja toisin. Pasternak oli taiteilija, jolla oli suhde Olgaan. Olga olisi tehnyt kaikkensa miehen puolesta, ja tämän kirjan. Ja joutuikin tekemään, muun muassa kärsimään rangaistuksen vankilassa, "uudelleenkoulutuksessa", kuten sitä kutsuttiin. Silti hän jatkoi sinnikkäästi kirjan tarjoamista kustantajille.
Lännessä Irina haki töitä tiedustelupalvelusta.
"Olin hakenut konekirjoittajaksi, mutta minulle annettiin muutakin työtä. Oliko minussa nähty jotain sellaista, mitä en ollut itse huomannut? Tai ehkä ne olivat vain tutkineet taustaani, isäni kuolemaa, ja tienneet, että tekisin mitä tahansa, mitä minulta pyydettiin."
Monivaiheiseen operaatioon kirjan saamisessa julkaistuksi ja levitetyksi - koska se tietysti onnistuu, se ei ole salaisuus - osallistuu paljon muitakin. Syntyy suhteita, toisaalta ihmisiä katoaa yllättäen. Valtavirran alla eletään normaalia elämää. Käydään töissä ja kävelyillä, kahvitellaan, juhlitaan, harmitellaan sähkökatkoksia ja juorutaan tuttujen perhe-elämästä. Kontrasti arkisen ja maailmanpolitiikkaa liikuttelevan tekemisen välillä korostuu hätkähdyttävästi.
Tarinan ei tarvitse pelätä tulevan iholle: tyyli on kylmän viileä, vakoojamainen. Suuret tunteet liikkuvat pinnan alla, eivät levähdä eteen. Kalseankomea teos ja tyylikäs ajankuva kirjoituskoneineen, Sputnik-lentoineen, ajattelutapoineen, vaatteita ja asusteita myöten. Kirjailija on kuulemma saanut nimensä Pasternakin kirjan päähenkilön mukaan, kiinnostava lähtökohta sekin.
Kenelle: Vakoojakoulutuksesta kiinnostuneille, neuvostoaikoja hämmästeleville, kirjallisuuden vaaralliseen vaikutukseen uskoville, tunteellisuutta kaihtaville.
Muualla: Kiinnostava historiallinen romaani, joka avaa elävästi kylmän sodan aikaa ja kahden suurvallan välisiä jännitteitä, sanoo Kirjakaapin kummitus.
Lara Prescott: Tätä ei koskaan tapahtunut. WSOY 2020. Päällys Sanna-Reeta Meilahti.
Helmet-haaste 2021 kohta 33: kirjassa opitaan jokin taito. Vakoojataitoja opetetaan ja opitaan. Sopii myös kohtaan 3, historiallinen romaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti