Voiko olla onnellista rikkaudesta ryysyihin -tarinaa?
"Erottajalla Paula, Puppe ja kaksoset elivät jugendin, viihtyvyyden ja päämääriä seuraavan varakkuuden keskellä."
Työkseen Paula leipoo leipiä, joita myydään bistrossa; käsintehtyinä ne käyvät hyvin kaupaksi. Bistron omistaja vaatii silti strategian selkeyttämistä, big datan keräystä ja palvelupolkujen kirjaamista.
"Me harjoitamme design thinkingiä, kirkastamme konseptia ja seuraavassa kokouksessa on muutosvoima jo nähtävillä."
Innostavaa ja esimerkillistä kaikki, mutta Paulaa kalvaa paha mieli. Puppe ei huomioi vaimoaan muuten kuin kielteisesti. Hänen hellittelynimensä vaimolleen on "höhlä". Paula miettii:
"Millaisia toisten avioliitot mahtoivat olla? Hän ei tiennyt. Hän näki vain tyytyväisiä naisia. Hän taisi olla jotenkin lapsellinen. Hänellä saattoi olla mielenterveyden häiriö, koska hän kyseenalaisti taukoamatta tasaista ja turvallista perhe-elämää. Hän ei sietänyt sitä, että heillä meni hyvin, ja hän pyrki sen vuoksi etsimään vikoja ja virheitä avioliitostaan. Hänen olisi luultavasti hakeuduttava terapiaan ja hankittava lääkitys. Lasten urheiluseuran pikkujouluissa Andrea oli sanonut, että Paulan pitäisi hihittää Pupelle. Oliko pakko ottaa kaikki niin vakavasti? Ole itsekin vähän chicken, chicken, Andrea oli neuvonut. Mikä?"
Lapset Paavo ja Armi ovat saaneet kaiken, mitä lapsi voi saada, myös heidän tarpeitaan alati täyttävän äidin nöyräksi palvelijakseen, jonka valtiaiden vaatimukset ovat loputtomia. Kun pitäisi saada tonniviissataa uuteen takkiin ja kenkiin ja äiti epäröi, Armi nokkelasti muistuttaa, että köyhänä (lue: ilman tonniaviissataa takkiin ja kenkiin) eläjien näköalattomuus johtaa siihen, ettei ihmisellä voi olla unelmia. Ja koulussa on opetettu, että se on rappion alku! Muutenkin äiti on syypää siihen, että teinien elämä on niin kurjaa.
Paula on keksinyt lievittää pahaa oloaan alkoholilla. Koska olo on ikävä usein, viiniä on jatkuvasti oltava saatavilla. Kun hän saa bistron omistajalta työtehtäväksi tarkastella asiakaskokemusta eli vierailla bistrossa illalla, hän tapaa Jalon. Viinin äärellä he tutustuvat, sen äärellä rakastuvat ja seurustelevat. Seuraa avioero ja Paulan krooninen rahapula, muutto kaupungin asuntoon. Paula tekee parhaansa, mutta entä jos se ei riitä? Teinit katkeroituvat. Paavo ei ole tyhmä, mutta tietämätön ja kokematon hän on, kuplassa kasvanut.
"Toisinaan he keskustelivat kavereiden kanssa paljonkin politiikasta. He vastustivat täystyöllisyyttä, koska se vaatisi ympäristölle haitallisen teollisuuden rakentamista ja hyväksymistä. Paavo ja kaverit olivat osoittaneet mieltään ilmaston puolesta Eduskuntatalon edessä ja osallistuneet Prideen. Mutta se, että heidän huomionsa olisi kohdistunut lähiöön ja siellä asuviin suomalaisiin oli utopistinen ja vieras ajatus. He lukivat kavereidensa kanssa Sapiensin kaltaisia teoksia ihmiskunnan kehittymisestä ja ihmisyydestä, väittelivät filosofiasta, sammuttivat sähkölaitteet tunniksi kerran vuodessa, tutustuivat asketismiin ja köyhyyteen vaellusleireillä Nepalissa ja lukion opintomatkoilla Etelä-Amerikan slummeihin, mutta ajatus siitä, että heidän kotimaassaan muutaman kilometrin päässä Helsingin ydinkeskustasta olisi köyhyyttä ja monenlaista osaamattomuutta, mikä ajoi kokonaisia perheitä umpikujaan, oli abstraktio. Eikö sellainen ollut sosiaalipuolen aihe, ja jo pelkkänä kuvitelmana haiskahtava ja vastenmielinen?"
Miten rakkaus Jaloon muuttaa Paulaa? Miten hän selviää arjesta pudotessaan elintasovaimosta pikavippien kuluttajaksi? Miten selviävät lapset dramaattisesta elämänmuutoksesta? Asiassa ei juuri hauskaa ole, mutta välillä hihityttää. Hämmentävä yhdistelmä lukijalle. Saako nauraa naseville huomioille ja osuvalle sanankäytölle tai äärimmäisyyksien kuvauksille?
Onkeli on vakavalla asialla ja kirjoittaa tutun taitavasti, kirpeällä huumorilla. Etenkin lasten katsannot ovat herkullisia ja kertovat paljon ajastamme, meistä ja tavastamme kasvattaa. Tarina henkilöineen ei ole miellyttävä, sitä joutuu nielemään pikkuisen yskien. Ärsyttävä, ikävästi osoitteleva kirja. Kuten tietysti on tarkoituskin. Kannattaa lukea, jos aihe yhtään koskettaa. Tarinan loppu ei ole pääasia, vaan tarina itse.
Kenelle: Heille, jotka epäilevät elävänsä kuplassa ja heille, jotka uskaltavat poistua mukavuusalueeltaan. Kasvattajille, muiden ihmisten miellyttäjille, avioliittoaan poteville.
Muualla: Kirjan jos toisenkin -blogin Jane sanoo Paavoa ja Armi lukuvuotensa ärsyttävimmiksi henkilöiksi.
Kreetta Onkeli: Meiltähän tämä käy. WSOY 2020. Päällys Martti Ruokonen.
Sijoitan Onkelin kirjan Helmet-haasteessa 2021 kohtaan 29: henkilön elämä muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti