Helsingin kirjamessut 2015, osa 1

Ensimmäinen messupäivä hujahti ohi aivan liian nopeasti! Torstai on hyvä päivä katsastaa osastot, koska ruuhkaa ei vielä ole, mutta mukavasti väkeä silti.

Normitarjoukset kirjoista tarjolla tänäkin vuonna. SKS, Keltaiset, uutuudet 20 - 25 euroa. Kahden euron kirjaosasto on täynnä hyvää luettavaa, menneiden vuosien Finlandia-voittajia Liksomista Westöön ja Gillian Flynnistä klassikoihin. Ostajalle hienoa, kirja-alan kannalta surullista. Kahdesta eurosta tuskin jää paljon kenellekään käteen. Mutta parempi sekin kuin makulointi. Myös mangaa saa edullisesti, ja divaripuolelta tietysti voi tehdä oikeita löytöjä.

"Kun kirja lähtee vetämään, ei enää mieti, että olen kirjailija, minun on nyt kirjoitettava toinen kirja."

Onko toisen kirjan kirjoittaminen vaikeampaa kuin ensimmäisen tai viidennen? Siitä kertoivat Laura Lindstedt, Veera Antsalo, Tiina Laitila-Kälvemark ja Iida Rauma. Ensimmäinen ainakin oli vaikea, sanoivat Laura ja Iida, ja pitkän synnytysajan kaikilta vei toinenkin kirja. Tekee tavislukijaan aina suuren vaikutuksen, kun kuulee, miten ison työn kirjan teko vaatii. Niin paljon tutkimustyötä ja taustojen tarkistelua. Iida opiskeli toiseen kirjaansa Seksiä ja matematiikkaa yllättäen matematiikkaa. Sekä biologiaa ja hieman fysiikkaa ja kemiaa, sillä päähenkilö on matemaatikko, ja kirjailija halusi henkilöstä uskottavan. Tiina taas kertoi saaneensa muun muassa juuri Nobel-palkitun Svetlana Aleksijevitšin kirjoista paljon taustatietoa Karkulahti-kirjaansa. Ja lintukirjoista. (Joita myös Iida lukee - mikä tämä lintukirjainnostusjuttu oikein on?)

Laura ei halua tehdä mitään, mitä on jo tullut tehtyä. Hänen kirjojensa välillä oli pitkä tauko, sillä väitöskirja vei aikansa, mutta onneksi apurahat helpottivat fiktiokirjoittamisen jatkamista. Oneiron on jotain aivan muuta kuin aiempi Sakset. Odotan niin kirjan lukemista, sillä sen rakenne on kuulemma omaperäinen ja yllättävä. Ja aihe: Sakset kertoi minä-muodossa yhdestä (ahdistuneesta) naisesta, nyt kirjailija kertoo halunneensa tuoda mukaan naisten kuoron ja kollektiivisen äänen. Mukana on seitsemän naista (maaginen luku, joka kirjailijasta tuntui juuri oikealta), ja kirja kertoo kuolemanjälkeisistä sekunneista. Hurjaa! Siis niin haluan lukea!

Veera Antsalon runoudessa ja Pölyn historia -kirjassa on proosalta lainattuja piirteitä, kuten kerronnallisuus, jos oikein ymmärsin (en ole lukenut). Ja yhä enemmän siihen suuntaan kirjailija uskoo menevänsä jatkossakin. Tulevasta tuotannosta puhuttaessa Laura Lindstedt vihjaa kiinnostuksestaan kielen materiaalisuuteen, joten seuraava teos saattaa mennä tähän suuntaan. Tai johonkin muuhun. Tarkemmin hän ei halunnut kertoa. Ei myöskään Tiina, joka sentään myönsi miettivänsä ahneuden ja kaipuun eroa. Ja hyönteisiä. Iidaa kiinnostaa musiikki, mutta liittyykö seuraava teos siihen vai ei, jää nähtäväksi.

Toisinkoinen-palkinnon vuoden parhaalle kakkoskirjalle myöntävät Helsingin yliopiston suomalaisen kirjallisuuden opiskelijat, jotka myös hienosti hoitivat haastattelun, kiitos heille ja kirjailijoille! Yleisökysymyksiä ei valitettavasti ehditty ottaa. Olisin halunnut kysyä, tiesivätkö kirjailijat heti ekan kirjan jälkeen kirjoittavansa myös toisen kirjan? Oliko se "sisäisesti" selvää tai jo peräti kustantajan tilaus?

Juhlallisia kirjamessujen avajaispuheita en ole koskaan aiemmin kuunnellut (vastahan messut ovat nyt 15. kerran) mutta tuli sekin nyt paikattua. Venäjän PENin puheenjohtaja Andrei Bitov kertoi venäläisestä kirjallisuudesta tänään ja kertoi sen olevan vireää ja "kaikkien kirjoittavan." Laila Hirvisaari painotti kirjojen tärkeyttä, kiitti kaikkia alan toimijoita ja etenkin yleisöä. Kirjailijoiden myöntämä kiitospalkinto alan toimijalle myönnettiin kustannuspäällikkö Jaana Koistiselle, joka aloitti kirjakaupan myyjänä ja on sittemmin toiminut kustannustoimittajana monille suomalaisen kirjallisuuden huippunimille. Hieno idea: palkitaan myös taustajoukoissa toimivia, jotka oikeasti vaikuttavat ratkaisevasti kirjan syntyyn ja lopulliseen muotoon. Onnea Jaanalle, joka ei tiennyt työtä aloittaessaan, että kustannustoimittaja oikeasti on yliesierikoisapulaisvaravauriovuorovarausratkaisupäällikkö, kuten Jaana pakinoitsija-Ollia siteerasi.

Tyttökirjojen asiantuntija Sara Kokkonen julkaisi juuri uuden kirjansa, Kapina ja kaipuu. upeaa työtä tyttökirjojen nostamisessa, kiitos siitä! Häntä haastatteli blogistaan tuttu Lumiomena eli Katja Jalkanen. Kirja keskittyy ulkomaisiin tyttökirjoihin. kun aiempi kirja keskittyi kotimaisiin. En ole vielä lukenut kirjoja, mutta aion: kuka meistä keski-ikäisistä ja vanhemmista ei tuntisi Annaa, Uuden Kuun Emiliaa, Tiinaa, Gullaa ja muita. Näihin pitää palata. Sara (kuvassa oikealla) tekee hienoa tyttökirjatyötä, mistä kiitos!

Pienkustantajat ovat messuilla omalla osastollaan: nimi on nykyään Suomen Kirjakustantajat. Messuilla kannattaakin tutustua juuri näihin pieniin kustantamoihin, joiden kirjoja ei isojen ketjujen kaupoissa näy. Tietokirjoista fiktioon ja kaikkea siltä väliltä. Draamatyö - eli kuvassa vasemmalla Raija Airaksinen-Björklund - jonka kanssa olimme myös viime vuonna Frankfurtissa näiden kirjojen kanssa, on mukana draama-alan kirjoillaan.

Asiaa on messuilla monelta alalta, kuten asumisesta. Tämäkin kirja

kiinnostaisi. Se keskittyy muutamaan tärkeään teemaan tulevaisuuden asumisessa, kuten sosiaalisuuteen ja elinkaareen, siis asujan. Miksi muuten nimi on sama kuin jo parillakin olemassa olevalla kirjalla - googlaus kannattaisi ennen nimeämistä.

Ja lapset, tulevaisuuden lukijat! Tarinalaaksossa oli ihanaa vilskettä. Ja koululaisia tietysti kulkee paljon tehtäviensä ja ilmaisten karkkien perässä. Mitä vaan, että kiinnostus kirjoihin kasvaa - sama koskee aikuisia. Kuten kustantajien ja kirjakauppojen edustajat keskustelussaan totesivat, on ihan sama, vetääkö ihmisen kirjakauppaan meikkitarjous tai kauneusrulla, kunhan tulee. Ja ehkä kirja tarttuu mukaan samalla.


Enni Mustosta kuuntelin ohimennen: mikä mainio sanankäyttäjä niin livenä kuin kuulemma kirjoissakin. Emännöitsijä-uutuus on trilogian kolmas osa, joka kertoo työtä tekevästä naisesta Helsingissä 1900-luvun alussa, lempiajankohtani ja -paikkani. Must read this. Mustosen eli oikealta nimeltään Kirsti Mannisen ilmaisu oli niin vakuuttavaa, että nielen ennakkoluuloni, joita kieltämättä hieman olen tuntenut; voiko viihdekirja olla vakavasti otettava? Jos sen kirjoittaa kirjallisuuden dosentti ja satoja tekstejä julkaissut kirjailija? Historialliset faktat kirjoissa ovat kuulemma kohdillaan ja paalutetut, niiden väliin voi sitten punoa tarinaa vaikkapa Idasta, joka Emännöitsijä-kirjassa on edennyt paimentyöstä urallaan emännöitsijäksi Albert Edelfeltille. Jonka suhteet naisiin ovat kuulemma kaikkien historiallisten lähteiden mukaan olleet kiihkeitä.

Sokerina muutenkin makean päivän pohjalla olivat kirjabloggarit: kirjapuhe ei taukoa hetkeksikään. Boknäsin osastolla annamme kirjavinkkejä ohikulkijoille. Jono ei ole pitkä, mutta sitä perusteellisempia ovat keskustelut pysähtyvien kanssa. Ja taisi käydä niin, että itse sain enemmän kirjavinkkejä kuin annoin, vaikka listoja kirjoittelin kynä sauhuten. Vieraat ovat niin kirjatietoisia, ettei voi kuin ihailla suomalaisten sivistyneisyyttä. Hemulin kirjahyllyn Hennan kanssa (kuvassa vas.) kaksi tuntia osastovuorossa hujahti huomaamatta.

Huomenna on uusi päivä - tuskin maltan odottaa! Luvassa lisää bloggarikavereita, kirjavinkkausta ja kirjailijatapaamisia. Ollaan kuulolla.
#bloggaritkirjamessuilla