Meidän herramme muurahaisia

Simo Puupponen eli Aapeli oli kirjailija ja toimittaja Savon Sanomissa: hänen syntymästään on tänään 23.10. kulunut sata vuotta, minkä kunniaksi savolaistaustaiset kirjabloggarit nostavat esiin tuttuja kirjoja.

Ainakin meille kypsemmille tuttuja: oma kirjaston kappaleeni Meidän herramme muurahaisista on kuulunut 1960-luvulla sarjaan nimeltä Koulun peruskirjasto. Ilmeisesti sitä ovat koulukkaat innolla lukeneet tai on pakotettu lukemaan. Itse en muista Aapelia kouluajoilta, mutta vika saattaa olla muistin, ei leppävirtalaisen koulun, jossa kyllä kannustettiin lukemaan - ja käyttämään kirjakieltä. Murteet eivät olleet vielä arvostettuja, viäntämällä ei oppikoulussa pärjännyt.

Koko kaupungin Vinski tuli tutuksi tv-stä - päin seiniä, seiniä päin! - pisamineen ja pojankujeineen. Hän lienee Aapelin tunnetuin hahmo. Tai ehkä se on Siunatun hulluuden Rummukaisen Elmeri, josta Rauni Mollberg ohjasi elokuvan. Myös Pikku Pietarin piha on ainakin nimenä tuttu monelle, hämärästi muistelen senkin nähneeni elokuvana joskus, taisi olla vielä mustavalkoinen? Mollberg on Wikipedian mukaan käyttänyt Siunatun hulluuden lisäksi muitakin Aapelin aineksia, kuten leffassa Aika hyvä ihmiseksi.

Aapelin tekstit henkivät hyvää tuulta, huumoria ja lähimmäisen ymmärrystä, heidän omituisuuksistaan huolimatta. Yleensä tapahtumat on sijoitettu pikkukaupunkiin: myös muurahaiset ovat kaupungin asukkaita, joista 43:lle kirjailija antaa oman luvun ja puheenvuoron. Hän ei ole mikään murrekirjailija, vaan sutki sanankäyttö on muilla tavoin värikästä ja kuvailevaa.

Kertojien kirjo on laaja, ikäskaala viidestä vuodesta ylöspäin. On korkeita paikkoja pelkäävä nuohooja, kirjastonhoitaja, joka paheksuu Dostojevskin lukemista nuorella iällä, viinaan menevä näyttelijätär, miehiin menevä ompelija ja monta muuta. Hämmästyttävän monta vahtimestaria! Kertoneeko sodanjälkeisestä ajasta, miehille piti keksiä töitä? Titteli saattaa olla myös talonomistaja tai terveyskaitsija tai yksinkertaisesti - aikuinen.

Aika rajujakin juttuja kirjasta löytyy, joten ihan pienten lasten tarinoita ne eivät ole. Tyttö "pamautetaan paksuksi" ja avioidutaan rahasta, insinööri on juovuksissa ja rähisee ja tarkastajaa sanotaan Pulveri-Piriseksi. Luulisin kohderyhmän olleen yläkoululaiset; satiiri on sellaista, jota ihan pieni ei vielä ymmärrä.

Ihmisen peruspiirteet eivät muutu, vaikka tittelit ja puitteet muuttuvat: novellien ei voi sanoa kestäneen aikaa muuten kuin psykologialtaan. Vanhan ajan maailmaa oli mukava hetken katsastella, mutta en voisi kuvitella nykylapsien näistä innostuvan. Historiasta ja hienosti ilmaistusta huumorista viehättyvien aikuisten kyllä.

Aapeli: Meidän herramme muurahaisia. Kavalkadi pienestä kaupungista. WSOY 1954. Kuvan kannella oleva kirja on painettu 1967 (viides painos).

Koostepostaus ja muut osallistuvat blogit löytyvät Aapeli-haasteen käynnistäneen Amman lukuhetkestä.