Etten palaisi tuhkaksi

Kun kirja on ”omakohtainen” tai ”autofiktiivinen”, miten paljon siinä on oikeasti koettua ja tapahtunutta?  Tässä kirjassa ainakin syntyy ja kasvaa aikuiseksi mies, jolla on sama nimi kuin kirjan kirjoittajalla. Tapahtumapaikka on kylä Norjassa, jossa tapahtuu 70-luvun lopulla sarja outoja tulipaloja. Toinen aikataso on lähempänä nykyaikaa, kun Gaute palaa kylään ja käy läpi menneitä myllerryksiä.

Vaikka lukiessa saa pidätellä henkeä, kyseessä ei ole jännäri perinteisessä mielessä, sillä tekijä selviää pian. Tiheän tunnelman luo tehokas kylän elämän ja kahden nuoren pojan kasvun kuvailu.  Ja traagiset tapahtumat, jotka järkyttävät asukkaiden elämää perustuksiaan myöten.  Kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti.

Olisi voinut olla pahemminkin. Mutta olisi voinut myös olla paljon paremmin. Mikä meni pieleen, sitä lukija joutuu pohtimaan. Mitä vajetta ihminen itsessään täyttää joutuessaan tulipalojen lumoihin? Onko se vallankäyttöä, itsensä näkyväksi ja merkitykselliseksi tekemistä? Vai oliko tilaisuus liian hyvä, olosuhteet liian otolliset – ei, ei silti kuka tahansa heittäisi tulitikkua. Uhmata voi toisinkin, ja olla noudattamatta normeja ja odotuksia. Ehkä taustalla oli huonommuuden tunne ja tarve saada apua, tietoisuus siitä, ettei näin voi jatkua. Ainakin loppupuolella siltä vaikutti, kun tahti vain kiihtyi. Koukkuun voi jäädä näinkin.

Kun Gaute muistelee tapahtumia, hän samalla muistelee omaa kasvuaan. Odotuksia ei hänkään kokenut täyttävänsä, ja jäi kipeitä kohtia, jotka aikuisena arvaamatta alkavat aristaa. Kaikkea ei voi jättää taakse noin vain. Hienosti hän ainakin kirjoittaa, siten että hän saa tunteet ja tunnelmat välitettyä paperille niin että lukija voi ne melkein itse tuntea, se on varmasti palkitsevaa ja puhdistavaa tekijälle. Tämä tarina ansaitsi lukemisen yhtä kyytiä, ei pienissä paloissa, kuten itse tein.

Mustanpuhuva tarina, jonka nimeä en arvannut noin kirjaimelliseksi – yritin säästellä yllätystä ja välttää lukemasta liian tarkasti monet blogien arviot, joita tästä löytyy. Karoliina taisi lopulta minut saada kirjaan tarttumaan. Ja Per Pettersson. Norjalaisuus on kirjallisuudessa todellakin omanlaistaan. Reeta Karoliina on asiantuntija ja tehnyt hienon koosteen. 

Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi. WSOY 2012. Aikamme kertojia. Suomentanut Päivi Kivelä.