Joku on nukkunut vuoteessani

Kirjan nimi kuulosti jännittävältä ja kutkutti uteliaisuutta. Miten joku joutuu tilanteeseen, jossa voi sanoa noin?

Kristiina Lähde kertoo sen, riemastuttavasti ja varmasti. On Rosa, yksineläjä, ja Laura, aviovaimo. Ja tietysti on mies, Onni. Jokainen kertoo oman näkemyksensä siitä, millaista on elää yksin tai kaksin, tai ylipäänsä. Kertominen tapahtuu henkilöiden tekemisiä kuvaamalla. Ja sekös hykerryttää lukijaa.

Rosa menee poliisiasemalle tekemään ilmoituksen kotiinsa tunkeutujasta, mutta häntä ei oteta vakavasti, onhan miehen ilmestymisestä kulunut jo lähes viikko. Eikä tunkeutuja tunnu naista ihmeemmin haittaavan. ”Tavalla tai toisella mies häviäisi kyllä. Ja jos ei, niin viimeistään muutossa. Muutossa on isompiakin asioita hävinnyt käden käänteessä.”

Laura taas omalla tahollaan hätkähtää hieman ja huomaa, ettei miestä ole näkynyt kotona aikoihin, ehkä vuosiin? ”Ei riitä, että kauan sitten tahdoin rakastaa.”

Onni käy töissä ja hoitaa kotirutiineja. Välillä häntä ihmetyttää vaimon käytös, jossa voi aistia tyytymättömyyttä. Ihmettely ei kuitenkaan johda minkäänlaisiin mullistaviin seurauksiin, kuten vaikka puhumiseen. ”Tiimiajattelu ja sen sellainen ei ollut kovin luontevaa Onnille.”

Mainio kuvaus siitä, miten huonosti tunnemme toisemme, miten suljemme silmämme ja miten elämänvalhe kantaa läpi – niin, vaikka koko elämän. Ja ainahan voi heittäytyä puhumattomaksi tai nukkua, jos ei halua elää todellisuutta. Ei näitä ihmisiä voi olla symppaamatta. He tuntuvat niin perin inhimillisiltä ja tutuilta, vaikka ovat kärjistettyjä, lähes viitteellisiä, eivät lihaa ja verta.

”Ihmiset eivät ole selkeitä, se on minusta vaikeinta. Että joku lämmin ja ihana ihminen voi olla täysin epäluotettava, että rikollinen voi olla avulias naapuri. Pitäisi oppia hyväksymään, että ihmiset ovat mitä ovat, ei heitä voi läpikotaisin tuntea. Ehkä elämä silloin helpottuisi ja pettymykset harvenisivat?”

Pidin kirjasta kovasti - vaikka lopussa oli minusta turhaa selittämistä, lukija ymmärsi viestin kyllä ilman yhteenvetoakin - mutta sen jälkihehku ei ole kovin pitkä. Luulen tämän jakavan mielipiteet kahtia: outoine ihmisineen ja tapahtumineen se toi mieleen vaikkapa Andrew Nicollsin tai Anu Holopaisen.

Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani. Teos 2012.