Georgie kirjoittaa työkseen liima-alan lehteen ammattiartikkeleita ja harrastuksekseen omaan vihkoonsa rakkaustarinoita, on eroamassa miehestään, kasvattaa teiniä ja auttaa vanhaa rouvaa, jolla on ränsistyvä talo, hämärä menneisyys ja kissoja. Brittiläinen ympäristö tuo yhteen eri maalaiset ja -taustaiset ihmiset, mikä antaa pohjaa käydä läpi poliittisia Eurooppa-tason kysymyksiä. Tässä hauskaksi mainitun kirjan puitteet pähkinänkuoressa.
Kirjailija on englantilainen, jonka ukrainalainen tausta ja tyyli tuovat oman säväyksensä tarinaan, aivan perinteisillä viihdekirjalinjoilla ei olla.
Huumorista lähdetään ja sillä kirjaa mainostetaan, mutta hämmentävää on, että tarinassa puhutaan välillä hyvin paljon hyvin vakavista asioista, kuten Lähi-Idän ikuisesta konfliktista, juutalaiskysymyksestä. Tyyli ja aiheet eivät täysin kohtaa. Lukija ei oikein ehdi huvittua Georgien puuhailuista, kun pitääkin jo vakavoitua. Aineksia on paljon, ja yleisvaikutelma siten epätasaisen sekavahko sekametelisoppa. Itse juoni pysyy melko hyvin kasassa, liikaakin, sillä loppupuoliskolla tuntui, ettei Georgian tarina enää edennyt mihinkään. Liimaus alkoi pitää! Viimeiseen neljännekseen asti kirjaa luki uteliaisuudesta sen persoonallisuuden vuoksi, vaikkei se suuria säväyksiä aiheuttanut. Loppu meni harppomalla. Liimavertaukset eivät ihan jaksaneet kantaa yli 400 sivua, eivätkä sinänsä hauskaideaiset Georgien terapiakirjoitussessiot.
Keitoksesta puhuu myös Maija.
Marina Lewycka: Meidät kaikki on tehty liimasta. Sammakko 2011. Suomentanut Arja Kantele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti