Kalmantanssi

Elisan e-kirjakokeilu ei ole kohdallani mennyt ihan putkeen - Synnintekijän askartelu puhelimelle on vielä, hm, teknisessä vaiheessa (lue: hermo meni heti ohjelman asentamisessa), mutta sen jatkon, Kalmantanssin, sain perinteisenä, joten lukeminen onnistui nopsasti.

Kustantajan sivulla on hyvä yhteenveto kirjan sisällöstä, joten sitä en käy toistamaan. Ajankohta on 1400-luku, ja päähenkilö Olavi Maununpoika on todellinen historian henkilö, joka opiskeli Pariisissa ja yleni urallaan tärkeiden etappien kautta aina Suomen piispaksi eli silloisen kirkon ylimmäksi johtajaksi asti.

Koska en ollut lukenut Synnintekijää, olin pihalla siitä, miten kirjan alun kaunis rouva Beatrix vaivalloisine matkantekoineen tarinaan liittyy. Mutta itse kirja on huumorilla höystetty ja rehevästi polveileva keskiajan kuvaus, josta ei juonittelua eikä seksiä puutu. Lihan viettelykset ja väkivalta ovat arkipäivää niin ylhäisille kuin alhaisillekin, ruumiintoimintoja ei peitellä, ja pään menetys uhkaa milloin tahansa.

Kauniston kieli on mehukasta, ja pidän rennosta otteesta, jolla hän tapahtumia kuljettaa. Vaivattoman oloinen teksti yleensä tarkoittaa sitä, että sen eteen on tehty todella paljon töitä. Uskon, että tässäkin niin on.

Kaunisto on kuin modernisoitu versio Kaari Utriosta (en varmaan ole ensimmäinen ajatuksen keksijä): hieman viihteellisempi, kevyempi ja rempseämpi, yhdistävinä tekijöinä todellinen historiatausta ja romanttinen pohjavire. Taitavia tarinanpunojia molemmat, ja olen monesti miettinyt, että Utriota pitäisi lukea pitkästä aikaa. Nyt olisikin hyvä sauma peilata tähän.

Sanon kuitenkin, että historian ja viihderomaanin yhdistäminen ei ole minulle läheistä genreä enkä sitä juuri tunne. Utrion lisäksi mieleeni tulevat lähinnä nuorena luetut Angelikat (joista jäivät mieleen sankarittaren rinnat, jotka tuppasivat pullahtelemaan ulos paidasta tuon tuostakin), uudemmista Jyrki Heinon mainio Kellari. Joka siis on erinomainen ja suosittelen lämpimästi!

Mutta Kaunistosta: en siis itse suuresti syty aiheesta enkä vanhahtavaa tyyliä tavoittelevasta puheenparresta, mutta olen iloinen, että tällaista tehdään, ja ylpeä suomalaisista taitavista, monipuolisista kirjailijoista, joihin Kaunisto on tervetullut lisä, joka varmasti löytää lukijansa.

Muualla: Taustatyöstään kirjailija kertoo Vera Valan mainiossa haastattelussa. Pihi nainen tapasi Pariisissa asuvan kirjailijan tämän Suomen-visiitillä. MarikaOksan blogissa pohditaan myös hienoa kansikuvaa. Ja Kirsi on lukenyt tätä ennen jo Synnintekijän, ja lukisi mieluusti lisääkin. Kolmas osa on työn alla, kertoo kirjailija.

Milja Kaunisto: Kalmantanssi. Gummerus 2014.
Kustantajan lukukappale.