Antti Heikkinen: Kehveli

Kehveli saa alkunsa Hyväjärven pappilan makuuhuoneessa Pielavedellä, jossa kirkkoherra Keffelson ja hänen puolisonsa Amalia suorittavat aviovelvoitteitaan. Ajassa ollaan 1920-luvun alussa. Kylillä supatellaan, kun "nämä nelissäkymmenissä olevat ihmiset saivat neljännen lapsensa samana päivänä, jona Japani siirsi viimeiset joukkonsa pois Siperiasta. - Kehtasivat vielä vanhoilla päivillään pennun tehä."

Jo pienenä Kehvelin huomattiin olevan "sanavalmis ja metka eläjä. .... - Kyllä se on tosissaan yhenlainen Kehveli. Voi voi, mikähän eläjä se siitäkin mahtaa tulla."

Tuli sellainen eläjä, että oksat pois.

"Historia on harvojen tekemää, mutta melkein kaikki ajautuvat sen osasiksi joko omasta tahdosta tai tahtomattaan. "

Kehveli ajautuu mukaan moneen. Nuori urheilijalupaus joutuu sotimaan, mikä rajuna kokemuksena muuttaa elämän suunnan. Hän tapaa tulevan appiukkonsa juna-asemalla, jossa ukko on noutamassa kaatunutta vävyään. "- Otan osaa. - Ei toinna. Kutjake oli. Laiska lullukka ja juoppo vähnäke. - Sankarikuolema tekee kunniattomastakin elämästä kunniallisen. - Ei tee tästä. Sitä vempulata ei kuolema paranna." 

Ukko saa pian uuden vävyn ja Kehveli rakastetun, Annikin. Lemmen loisteessa ei mies ehdi kauan lämmitellä, kun tapahtuu taas. Isoja maan asioita, jotka vaativat toimia. Eletään Mannerheimin aikaa, ja kuten tiedämme, hän oli suuri kulinaristi. Joka seikka taas liittyy olennaisesti Kehvelin appiukon naurisviljelmiin. (Nauriskaupatkin piti hyväksyttää valvontakomissiolla, jonka aikaa 1940-luvulla nyt eletään). Mutta kaiken keskellä Kehveli hoitaa myös oman ja syntymäperheensä asioita omalla tavallaan. Poika ei ole ollut vanhempien suosiossa, veljenkin kanssa on riitaa. Ja Annikki ja lapset... miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä. 

Mutkaisetkin asiat Kehveli hoitaa suoriksi. Vaikka asiainhoito saattaa viedä vuosia tai vuosikymmeniä, hoidetuiksi tulevat kumminkin, omintakeisella tavalla. On asia sitten perhe, kotikunta, kotimaa tai Venäjä.

Heikkinen esittää sellaisen henkilön ja Suomen historian, että heikompia ei hirvitä, mutta ällistyttää ja naurattaa. Presidentit ovat Kehvelin tuttuja, totta kai, vaikka ihan kaikki eivät olleet tuttuja lukijalle tätä ennen. Ei Venäjän presidentti Mietjeff tai Suomen entinen presidentti Väyrynen (vihr.). Veikko Vennamo ja Johannes Virolainen toki tunnetaan, muttei tätä ennen kokkiohjelman vetäjinä.

Poliittisista ja etenkään venäläisistä yhteyksistä ei laverrella, kuten tapana on. Sen verran käy ilmi, että naapurimaa olisi halunnut osa Suomea, mutta meiltä ei lupaa herunut. Stalin vaati oman menettelynsä.

Kaiken tekemisen jälkeen Kehvelin pää alkaa olla pyörryksissä, ohjaksissa olo väsyttää. Löytyisikö uskonnosta rauhaa ja lepoa? Sentään papin pojasta puhutaan. Hän ystävystyy saarnaaja Ryhäsen kanssa, mutta tietenkin asia kääntyy kehvelimäisesti yllättävään suuntaan.

Loistava suomalainen huumoriromaani ja fiktioelämäkerta. Heikkinen on tarinoinnin mestari, jonka mielikuvitus ja kerronnan kyky hämmästyttää. Hän tuo tekstiin koukuttavan juonen, uskottavan maailman ja taitavan sanailun, josta paketista lukija saa nauttia. Murre on mukana luontevasti, mikä lisää uskottavuutta, kun maalla ollaan. Ja historiaviittaukset ovat herkullisia. Kepoisesti kirjaa ei ole tehty, huumorin seassa kulkee vahva inhimillinen, ihmistä ymmärtävä juonne. Tietokirjan tekijänä näimme Heikkisen taidot Juice Leskisen Risaisessa elämässä. Romaaneista Mummo ja Pihkatappi käy jo ilmi, millaisesta kirjailijasta puhutaan.

Kehvelissä Heikkinen kulkee Heikki Turusen ja Arto Paasilinnan viitoittamaa tietä, mutta omalla käsialallaan. Ja hän on vasta uransa alussa: kun kokemusta ja oppia kertyy, mihin tie johtaakaan.

Kenelle: Veijariromaanien ystäville, huumoripitoista hakevalle, mielikuvituksen lentoa ihailevalle, kotimaisen kirjallisuuden kaverille.

Muualla: Amma kuvaa Heikkisen sanataituruutta ja kas, vetää esiin samat esikuvat kirjailijaniminä kuin minäkin. Teatterikärpänen yllättyy teatteripiireistä tutun Heikkisen kirjailijuudesta.

Tervetuloa Kehvelin lukupiiriin Helsingin kirjamessuille pe 26.10. klo 16.30 - 17.30! Siellä istun tiukasti kuulemassa lisää kirjasta. Paikka on Messukeskuksen toinen kerros, auditorio eli Lonna-tila. Pääsisäänkäynniltä heti oikealle ylös yhdet portaat, ja siinä heti oikealla, helppo löytää. Nähdään siellä! Lukupiiriin voi ilmoittautua etukäteen tai tulla vain paikan päälle, sisään pääsee jos tilaa on. Ja monesti on: mahdollisuutta tavata kirjailija rauhallisessa tilassa ei messuyleisö vielä osaa täysillä hyödyntää. Vaikkei se edes maksa mitään, messulipun lisäksi. Lukupiiribloggaajana on Amman lukuhetken Amma, ja muitakin kirjabloggareita on paikalla, kuten Mannilainen, Kirjamies, Kirsin Book Club ja Tuulevi.

Antti Heikkinen: Kehveli. WSOY 2018. Päällys Martti Ruokonen. Kirja lienee Suomen jos ei koko maailman ensimmäinen, josta on tehty myös savuton versio, kuulin Turun kirjamessuilla. S-ryhmä ei halunnut myyntiin kirjaa sätkänpolttokannella, joten savuke on heidän versiostaan poistettu.