Tatu Kokko: Kävelevien patsaiden kaupunki

Vilja on nuori nainen, joka tekee töitä kuopiolaisessa kirjastossa ja tutkimusta Minna Canthista. Kun hänen mielessään sekoittuvat nykyaika ja Canthin aika reilun sadan vuoden takaa, saamme lukea hämmästyttävän tarinan menneen ja nykyisyyden yhdistymisestä, naisista ja naiseudesta eri aikoina.

Tatu Kokko on kuopiolainen kirjailija, jonka kirjoitustapa on minulle alkuun vieraannuttava monisanaisuuksineen, mutta kun totun tapaan, hän vakuuttaa. Kerronta on johdonmukainen ja linjakas, huolella mietitty. Tätä tarinaa ei olisi muulla tavalla voinut kertoa.

Kuopiolaiset patsaat heräävät henkiin, Vilja näkee heidät ja keskustelee heidän kanssaan, taistelee ja oppii tulemaan toimeen mielensä kanssa, ja tulos on hurmaavaan utuun kietoutuva tarina, jossa terävyys on kätketty pumpuliin, näkyihin, sanoihin. Maagisen realismin läsnäolosta mielessä välähtää Pasi Ilmari Jääskeläinen, mutta Kokon maailma on omanlaisensa. Ja Viljan.

"Minulla on elämässäni kaksi tärkeää tehtävää. Toinen on kirjoittaminen ja toinen kaupunkimme suojeleminen pahan voimilta. Demoniasia on järjestyksessä. Voin keskittyä kirjoitustyöhöni. Juoksemme takaisin Väinölänniemelle tenniskenttien luo. Vehmerin takaa nouseva aamuyön aurinko värjää pilviä. Näky on hengästyttävän kaunis. Järven tyyneys. Sinivihreät saaret. Taivaan puna. Tuulenkareiset aallot rantakivillä. Etsimme Hanneksen kanssa Minnan puuta, kantoa, jolla hän tapasi istua ihailemassa Kallaveden selkää näissä samoissa maisemissa." 

Saamme elää Minna Canthin kanssa vaikeita aikoja leskenä, näytelmäkirjailijana, kulttuurivaikuttajana. Myös naisena, jollainen verevä Minna varmasti oli aikanaan. Kun aviomies Ferdinand kuoli nuorena, ei olisi uskottavaa, etteikö Minna olisi kaivannut miehen fyysistä läheisyyttä. Uskon tähän maailmaan. Uskon Minna Canthiin - ei, hänestä ei voi olla kirjoja liiikaa - ja Juhani Ahoon.

"- Kovan onnen lapsissa on toki puutteensa, mutta tämän hirvittävän kansallisen murhenäytelmän nähtyäni ymmärrän sanasi liiankin hyvin, ymmärrän viisautesi ja ennenäkysi. Sinä näit ihmisten tuskan ja katkeruuden. Syöksyimme kansakuntana päistikkaa siihen, mistä meitä varoitit. - Uusi elämä vaatii toisinaan verenvuodatusta. Se on kuin lapsen syntymä. On kahlattava veressä, että voi syntyä uudeksi. Oloni käy raskaaksi. Pääni painuu maata kohti. - Etkö voi hyvin? Juhani huolehtii."

Kokko onnistuu kietomaan laajan kokonaisuuden yksien kansien väliin. On kyse sitten historiallisesta romaanista, nykypäivän Viljan tarinasta ja hänen tutustumisestaan naiseuteensa ja Kareemiin tai mielen sairaudesta, kokonaisuus on vaikuttava. Melodramaattinen ehkä, ja maalaileva, mutta siinä on alkuvoimaa, mielikuvitusta ja sanomaa, joka puhuttelee.

Kenelle: Minna Canth -faneille, patsaiden ystäville, historian ahmijoille, kuopiolaisia maisemia hakeville, mielenhäiriöitä miettiville, tulevaisuutta ja pariutumista pohtiville.

Muualla: Leena Lumi hurmaantui: "Ihan uskomatonta, miten Tatu Kokko osaa mennä naisen nahkoihin, naisen mieleen ja naisen aistillisuuteen."

Tatu Kokko: Kävelevien patsaiden kaupunki. Icasos 2019. 

Minna Canthin juhlavuoden kunniaksis Icasos on numeroinut kirjan ensipainoksen 75 kappaletta. Minä sain kustantajalta numeron 47, kiitos!

Helmet-haaste 2019 kohta 37: Pienkustantamon julkaisu.