Vesa Heikkinen: Tekstianalyysi

Nyt ei puhuta pilkkusäännöistä, vaan laajemmin suomen kielestä ja sen merkityksistä.

Kielen käyttö on vallankäyttöä, ajattelen. Heikkinen sanoo sen pidemmin, ajatuskehänä, mutta ymmärrän olevamme samaa mieltä. 

"Missä on ihmisiä, siellä on merkityksiä. Missä on merkityksiä, siellä on kieltä. Missä on kieltä, siellä on valintaan. Missä on valintaa, siellä on valtaa. Missä on valtaa, siellä on ihmisiä."

Kieli ei koskaan ole "vain" kieltä. Se kantaa aina mukanaan monia ominaisuuksia, joita se kertojaansa liittää. Heikkinen perustelee pitkään, miksi näin on ja miksi kirjan kaltaista opasta tarvitaan. Myös näille kaikille perusteille nyökyttelen. 

Alkuun Heikkinen esittelee tekstianalyysin lähtökohtia ja työkaluja: ammattikirjoittajille suureksi osaksi tuttua, mutta kertaus ei tee pahaa, ja muille tiivis tietopaketti kielen monista mahdollisuuksista. Vähän tylsää termeineen, akateemista, kuten sanotaan (ja tälläkin sanalla on vähintään kaksi erilaista merkitystä), mutta onhan kirjoittaja suomen kielen dosentti, joten kuuluu asiaan. 

Varsinaisiin analyyseihin päästään näiden jälkeen. Suurin osa esimerkeistä on median tekstiä, osa tiedotteista tai somesta. Edellä mainittuja lähtökohtia ja työkaluja käyttäen Heikkinen purkaa lauseita näkyviksi merkityksineen. On eri asia puhua "puupellosta" kuin "metsästä." On eri asia sanoa "lehti lopetetaan" kuin että "HS lopettaa lehden". (Passiivimuoto ei muuten ole niin pannassa kuin meistä monelle on opetettu, huomaan). Herkullisia esimerkkejä, kuten -vaje yhdyssanojen käyttö. Voi miettiä, olisiko betonin "lujuusvajeen" sijaan parempi kertoa, että betoni on huonolaatuista? Tai milloin viimein päästään nais-alkuisista sanoista eroon, jos jutun tarkoitus ei ole kertoa sukupuolijakaumasta?

Oma alueensa ovat ammattitermit, minulle tuttua kenttää monelta alalla, kuten rakentamisesta. Näitä on mietitty tarkkaan, kuten se, että talonrakentamisessa rakennetaan taloa, maarakentamisessa (ilman n-kirjainta) rakennetaan maahan rakenteita, ei itse maata. Toimialoilla ja yrityksillä on omat termistönsä ja tulisikin olla niin, että termit on yhteisesti sovittu ja ohjeistettu kaikkien käyttöön, jolloin viestit pysyvät yhtenäisinä. Esimerkiksi Lemminkäisen ja YIT:n fuusiossa todettiin, että käytimme eri sanoja tarkoittaaksemme samaa asiaa. Tällöin puhuttiin erityisen paljon talouskieltä. 

Josta pääsen jälleen Heikkisen kirjaan: mediassa näkee usein reipasta isojen lukujen käyttöä, toteaa hän: "Miljardit lyövät teksteissä usein leikkiä kuin leivoset kevättaivaalla." Miljardi-sanalla on mahtava kaiku; milloin niitä säästetään, milloin tuhlataan, vähintään kulutetaan - lyödään lukijoita miljardeilla päähän, sanoo Heikkinen. Olemme viime aikoinakin mediasta nähneet, että suuruusluokkien kanssa kannattaa olla tarkkana.

Heikkinen kuvaa, kuinka kirjoittaja voi käyttää kaikkia sanaluokkia haluamiensa merkityksien painottamiseen. Jos lisäät pienen sanan tai pienenpienen päätteen, merkitys tai vähintään tekstin sävy muuttuu. 

"Hänkin oli syyllinen. Hän ei ollut kovin viisaskaan. Palkkatuki toisi vain noin tuhat työllistä."

Terrorisoiko kiukkuinen koppelo lastenjuhlia todella niin, että poliisia tarvittiin pelastamaan tilanne (lapset), kuten MTV uutisessaan antoi ymmärtää? Oliko koppelolla terroristitaustaa vai toimiko lintu vain lajityypillisesti? Oliko kellään oikeasti vaaraa, ja miksi poliisi soitettiin paikalle? Näitä on lukijan hyvä miettiä vaikka kääntämällä mielessään juttu toiseen näkökulmaan (mitä lintu kertoisi). Yksi tehokas keino saada haluttua viestiä läpi on lisätä jokin teema, vaikkapa ilmastonmuutos, jokaiseen uutiseen, johon se on mahdollista ujuttaa.

Esimerkkejä riittää muun muassa lausetyypeistä, tekstirakenteista ja kirjoituksen ja puheen eroja selventämään (jälkimmäisessä tulee mukaan oikeakielisyys; v-sana ei edelleenkään/vieläkään korvaa pilkkua kirjoitetussa kielessä). Heikkinen käsittelee tyylikysymyksiä, kontekstin merkitystä, muoti-ilmiöitä ja kaiken kaikkiaan sitä kiistämätöntä seikkaa, että kirjoittaja voi valinnoillaan ohjata lukijan ajattelemaan haluamaansa suuntaan.

Jos et hallitse kieltä, kieli hallitsee sinua. Olet vietävissä. Tämä on syy, miksi pidän lukutaitoa yhtenä tärkeimmistä nykyihmisen henkisistä taidoista. Poliitikkojen tai median viestit eivät ole satunnaisia, vaan sanavalinnat ja muotoilut ovat tarkkaan harkittuja. Yleensä. Nyt kun jokainen, kuten yksittäiset politiikot, pääsevät itse tiedottajikseen somessa eivätkä viestit kulje ammattilaisten kautta, merkitykset saattavat muuttua vastaanottajan päässä aivan toisiksi kuin kirjoittaja on tarkoittanut. Suosittelen käyttämään ammattilaisia tärkeiden asioiden viestimiseen tai vähintään luetuttamaan oma teksti asian ulkopuolisella ennen julkaisua, jos väärinymmärrys voisi olla vaarallista. 

"Kun meihin pyritään vaikuttamaan tai kun itse pyrimme vaikuttamaan toisiin, kielellisillä valinnoilla on suuri rooli."

Ammattilainen voi hämätäkin. Yritys tai organisaatio voi muotoilla tekstin niin, että tiedotettava ongelma kerrotaan, mutta se pienennetään esimerkiksi hukuttamalla se sanatulvaan. Tästä keinosta Heikkinen ei kerro. Hän mainitsee kyllä tekstin tiheyden, joka on eri asia. Toki monta muutakin tekstillistä keinoa rakentaa merkityksiä jää kirjan ulkopuolelle - kielen mahdollisuudethan ovat rajattomat - kuten semantiikka, retoriikka tai diskurssi, mainitsee Heikkinen. 

Nyt puhutaan tietysti asiateksteistä. Parhaat kaunokirjailijat luovat kokonaan omia kieliään, merkityksiään, rakenteitaan. Heikkisen tekstiä lukiessa nousee kunnioitus myös tätä taitoa kohtaan. Miten paljon tekstinteossa on mahdollisuuksia ja huomioitavaa!

Merkityskriittinen kirja herätti minussa paljon ajatuksia. Kiitos! Näkisin mielelläni kirjasta tai sen aiheesta popularisoidun, hyvin tehdyn artikkelin, jotta tärkeä aihe ja havainnot leviäisivät laajemmin. Nykyisin kuulemma koulussa opetetaan mediakriittisyyttä, mutta erityisesti meillä vanhemmilla ikäluokilla se taito saattaa olla vajavainen. 

"Kieli elää. Meidän on elettävä mukana niin, että kielin monin tavoin muuttuvana pysyy hallussamme. Näin säilytämme mahdollisuuden ymmärtää toisiamme."

Kirja sisältää viite-, lähde- ja asiasanahakemiston. Se myös esittelee tietoiskuina sanoja ja käsitteitä, kuten etymologian sanasta kieli, joka on "ikivanhaa omaperäistä sanastoamme" ja "todella monikäyttöinen sana kuten vanhat sanat yleensä". 

Kenelle: Teos on antoisa kaikille uutterille lukijoille ja kieltä käyttäville. Se on silmiä avaava etenkin heille, jotka eivät ole kielen merkityksiä tulleet miettineeksi ja sopii kertaukseksi ja täydennykseksi heille, jotka työkseen kirjoittavat. 

Muualla: Kielen ammattilainen on osannut valita sanansa niin tiivistetysti ja hyvin, että liki joka lause on lainauksen arvoinen, sanoo Nörttitytöt-blogi, jonka kirjoittaja suosittelee teoksen lukemista jokaiselle, joka haluaa ymmärtää ja tulla ymmärretyksi; vaikuttaa ja tulla vaikutetuksi.

Vesa Heikkinen: Tekstianalyysi. Miksi kielellisillä valinnoilla on merkitystä? Gaudeamus 2020.

Kansi: Jussi Jääskeläinen