Hyvää Minna Canthin päivää!

Hyvää Minna Canthin päivää! Hän täyttää tänään 177 vuotta. 

Olen hänestä monesti postaillut, mutta sellaisen haluan vielä sanoa, että olisi todella hienoa, jos Minnan kotitalo Kanttila Kuopiossa saisi arvoisensa aseman. Ja vahvasti toivoa nyt on, kun Kuopion kaupunki ja Minna Canthin talo ry ovat tarttuneet toimeen. Vielä on paljon tehtävää, ja rahantarvetta, jossa jokainen kynnellekykenevä voi auttaa.

Talon vaiheet ovat olleet kirjavat. Se on rakennettu 1820-luvulla, tosin laajennettu ja muutettu monta kertaa sen jälkeen. Kiinnostava yksityiskohta monen tontinomistajan ketjussa on talonpoika Pietari Väänänen. Wikipedia kertoo, että hän avasi sekä Kuopion että koko sisä-Suomen ensimmäisen kirjakaupan 1820 sittemmin Kanttilan Yläpuolena tunnettuun rakennukseen. Kirjatarjonta on kuulemma ollut hengellistä. Mutta kirjava talo siis kirjaimellisesti jo pitkään! 

Minna Canthin aikaan talossa oli hänen isänsä perustama kauppa, jossa ensin myytiin kankaita, myöhemmin sekatavaraa. Canthin kauppoja oli alueella muitakin, itsekin olen pienenä sellaisessa käynyt. Minna muutti miehensä kuoleman jälkeen Jyväskylästä - jossa hän opiskeli ja asui  aviovaimona - takaisin Kuopioon taloon ja kauppaa hoitamaan. Minnan edesmentyä perilliset pyörittivät toimintaa, mutta lopulta kävi kehnosti, kauppa ajautui konkurssiin 1970-luvulla.  

Kun talo siirtyi Canthin perillisiltä valtiolle 1970-luvulla, siitä tehtiin toimistotiloja. Vanhaa hirsitaloa kohdeltiin kaltoin asbesteineen kaikkineen. Myöhemmin tontille soviteltiin jo uudisrakennuksia, kuten poliisitaloa. Asemakaavaan kuitenkin saatiin suojelupäätös rakennuksen ulkoasulle ja sijainnille tontilla. Valtio myi tontin rakennuksineen rakennusliikkeelle vuonna 1992, jonka jälkeen talo on ollut tyhjillään vuosia. Ilmeisesti omistajalle oli liian hankalaa ja kallista alkaa muokata kaavan mukaan talosta asuntoja, kuten oli tarkoitus. Mutta nyt tontin omistaa Kuopion kaupunki, ja Minna Cantin talo ry rakennuksen. Lisätietoa historiasta Ylen jutussa sekä Kanttilan sivuilla. 

Voit seurata hankkeen vaiheita nettisivulta tai Facebookissa.

Minna Canthin tuotannosta: hänen kirjoituksensa eivät ole mitään päiväperhoja, vaan niissä on rutkasti asiaa edelleen. Suurimpaan osaan olen tutustunut ennen blogia, mutta juuri luin äänikirjapalvelusta Lehtori Hellmannin vaimon, ja se on taattua tasa-arvotavaraa jos mikä. Kirjailija on ladannut lehtoriin kaikki perinteiset patriarkaatin huonot puolet, ja voin vain kuvitella hänen hykertelyään tekstinsä äärellä, jolla hän ehkä sai mielessään kostaa epätoivottuja naiskohtaloita.

Ehkä mielessä killuivat Jyväskylän opettajaseminaarin kollegat ja mahdolliset tulevaisuudet: tarina kertoo opettajaopiskelijasta, Selmasta, joka viehättyy opettajastaan ja suostuu tämän kanssa avioon kesken opintojen. Aivan kuin kirjailija itsekin tosielämässä teki, mutta toivoakseni ja uskoakseni aivan eri tuloksin kuin Selma, kuten myös Minna Rytisalon kirja rouva C. ehdottaa. Lehtori Hellmanin vaimo on dramaattinen, synkeä ja julman opettavainen tarina, jopa yksitotinen ja osoitteleva, mutta napakka viesti ainakin tulee selväksi. 

Aiempiin juttuihini mm. Minna Canthista kirjoitetuista kirjoista ja bloggareiden kesäretkestä Kuopioon löydät linkkejä täältä. Kansallisteatterin hieno Minna Canth -näytelmä vuonna 2016.

Postaus on osa Amman lukuhetken haastetta Minna Canthin talon puolesta, jota avustan.

Miksi? Siksi, että #minullaoncanthia

Sitä on myös muilla bloggaajilla, kuten Jokke, Tuulevi, Tuijata sekä Yöpöydän kirjat -blogissa, joka vetää MC-haastetta jo seitsemättä vuotta peräkkäin ja johon myös tällä postauksella osallistun. Edellä mainitussa blogissa lisää linkkejä haasteosallistujiin.