Mainio ajankuva ja nostalgiapala 70-luvun nuorelle! Kukapa meistä Savossa ennen tuota ajankohtaa syntyneistä ei olisi Mansikkakarnevaaleilla ja Kaarihallilla käynyt. Jo tapahtuman nimessä oli maagista lumoa ja lupausta jostain erityisen hauskasta. Sellainen kesäfestarien edeltäjä siis. Aikakaudesta on kirjoitettu muuallakin, esimerkiksi Miss Farkkusuomi kertoo samasta ajasta Oulussa. Tässä ollaan Pohjois-Savossa ja Suonenjoella.Liimatainen lainaa salaa isänsä firman Transitin ja lähtee kavereineen Iisalmesta karnevaaleille. Toiveissa on nähdä hyviä bändejä (kuten Kontra) ja tavata tyttöjä, tiedä vaikka lähempi kontaktikin onnistuisi. Osa toiveista toteutuukin, mutta tapahtuu myös paljon muuta.
Heikkinen on tavoittanut hienosti nuorten huolettomat tunnelmat ja ajan kielen, hölmöine hokemineen (äitis on!) ja muistuttaa mieleen silloisen musiikin: suomirock oli vasta tulollaan, proge väistymässä, tanssipaikalla esiintyi luontevasti peräkkäin punkbändi ja humppaorkesteri. Baccara oli tytöistä kova juttu, Alwari Tuohitorvi ihana ja kaksi peliä peräkkäin vedettiin niin valssia kuin Boney M:ääkin. Musiikkia harrastavat pojat diggailivat "vakavampaa", kuten Bowieta. Mutta poreili myös Pelle Miljoona.
Tarina kuvaa Suomea ennen vapaata keskikaljaa, paikallisradioita ja pörssiyhtiöitä, ja nuoren ihmisen elämänvaihetta, jossa tehdään tärkeitä päätöksiä: valitaan tulevaa ammattia ja elämäntapaa. Aika monen kohdalla se tapahtuu vahingossa ja tahattomasti. Mutta onneksi ei yleensä sentään niin dramaattisesti kuin Liimataisella.
Ammalla hyvä arvio musiikkeineen. Lumiomenan Katja on asiantuntija, joka lähti juuri tämänvuotisille Mansikkakarnevaaleille. Jori sanoo, että tästä olisi hauska nähdä elokuva.
Seppo Heikkinen: Mansikkakarnevaalit. Tammi 2011.
Muistan viime kesältä kun Katja toi kirjan esille, sehän on pitänyt siitä asti lukea, mutta epäsavolaisena en ole vielä tohtinut. Ehkä jossain vaiheessa kuitenkin uteliaisuus vie voiton, ja kurkistan naapureiden menneisyyteen ;)
VastaaPoistaSiitä vain rohkeasti! Nuorten elämä oli koko maassa samanlaista, luulen.
VastaaPoistaVoieiihanaa! Tämähän on ihan ehdoton kirja Suonenjoella mansikkatyttönä teini-iässä kesätienestinsä hankkineelle. Muistan elävästi, kun olin 1. Mansikkakarnevaaleilla (alakouluikäisenä) vanhempieni kanssa. Karnevaalit ja Kaarihallit koluttu moneen kertaan, silloin "vanhoina hyvinä aikoina". Ehkäpä verestän muistoja ja kapuan Heikkisen kanssa riippumattoon. Mansikkakarnevaalit juuri parhaillan menossa -!
VastaaPoistaHyvä että huomasit tämän Raija, ajattelinkin että niin sinun kirjasi :-)
VastaaPoistaNyt ilmoittaudun Heikkisen messissä "Mansikkakarnevaaleilla" käyneeni, jopa kahteen otteeseen. Olipas reissu menneeseen:nuoruuden tunelmiin ja maisemiin. Melkein "tunnistin" tyyppejä - vastaan tuli niin tutunoloisia nuoria, vastaavia voi nuoruuden tuttavapiiristäkin nimetä. En voinut välttyä ahdistukseltakaan, joka nousi rintaan lukiessani kirjaa. Taisin mennä ensilukemalla liiaksi tunteella mukaan - ja antaa liiaksi tilaa omille mieleen nousseille muistoille. Toisella kerralla pystyin keskittymään jo tarinaan. Aidon ja autenttisen oloinen kirja, josta pidin kaikesta huolimatta. Oletukseni keveydestä, hilpeydestä ja rellestämisestä eivät toteutuneet - tarinan loputtua oloni oli tyhj melankolisen haikeaki. Semmoista se elämä oli 70-luvun nuorella. Takaisin en haikale, itse asiassa totesin, että onneksi olen jo tuon ajan elänyt.Tai että onneksi ei minusta tullut eukkoa mansikkaisännälle, sille nuorellekaan.Ensi kesänä aion palata kirjan maisemiin päähenkilön Liimataisen tavoin.. Olkoon moottoritie Helsingistä maalle päin miten kuuma tahansa. Tämä kirja jää hyllyyni, tähän kirjaan palaan. Hilpeydellä ja humalalla on aina se toinenkin puolensa, joka nousuhumalassa tuppaa unohtumaan. Tässä kirjassa on ainesta draamatarinaan.
VastaaPoistaJes! Kiva kun löysit kirjan ja sait siitä noin paljon irti! Niin, semmoista se oli... ja onneksi ohi! Heikkinen osui kyllä nappiin tuolla kirjallaan.
Poista