Tessa Hadley: Kun on ilta. Naistenviikko 2024

Se vaihe elämässä, kun lapset ovat jo isoja mutta omat vanhemmat vielä elossa. Vakiintuneet liitot, tavat ja harrastukset sekä ystävyyssuhteet. Christine ja Alex järkyttyvät, kun heidän parhaan ystäväpariskuntansa toinen osapuoli Zachary kuolee yllättäen sydänkohtaukseen. Vaimo Lydian maailmasta katoaa pohja. Christine pyytää tämän muuttamaan heille pahimman shokin ajaksi.

Tuntevatko ystävykset sittenkään toisiaan läpikotaisin, kuten ovat luulleet vuosikymmeniä? Uusi tilanne täräyttää tilannetta perustuksia myöten. Rehellisiä he ovat toisilleen olleet toisilleen aina, jopa puolisoistaan puhuessaan.

"- Lydiaa voisi hyvin luulla materialistiseksi, Zachary sanoi pohdiskellen. - Ja kyllähän hän sitä onkin. Hän on hirvittävän laiska ja rakastaa kaikkea kaunista. Mutta luulen, että ajatus oikeasta rahasta ikävystyttää häntä - siis rahasta, jolla on tehtävä jotain. Se tietää liikaa työtä."

Zachary on upporikas, kun taas Christine ja Alex elävät vaatimattomasti. Alex on älykkö ja lahjakas runoilija, ainakin tämän pienen piirin mielestä, mutta tuhlaa näiden mielestä "kieroutuneesti" lahjojaan yhdentekevissä töissä, postissa ja opettajana. Christine haluaa tehdä taidetta, ja Zacharyn rahat mahdollistivat pareille yhteisen galleria- ja työskentelytilan. 

Tessa Hadley kuvaa ihmiset todentunnulla ja heidän pohdintojaan kiinnostavin heitoin, kuten: "Hän [Alex] uskoi, että vain omia ennakkoluulojaan vahvistaakseen lukevaa ihmistä uhkaa yksitoikkoisuus." Elitistiseen tapaan, toki, liikutaan kulttuuripiireissä, ollaan perillä kirjallisuudesta, historiasta ja maailmantapahtumista, valitaan parhaita ravintoloita, matkustetaan Venetsian biennaaliin. Paikkaa he pitävät suurenmoisena ja kohottavana, vaikka:

"Aukion halki vaelsi liikaa turisteja, jotka särkivät kuvan: heitä oli liikaa suhteessa paikallisen elämän perusrakenteeseen joka onnistui kuitenkin säilyttämään vakaa määrätietoisen luonteensa ja esittämään, ettei piittaa turisteista."

Miten he pääsevät yli nelikkonsa särkymisestä? Zacharyn kuolemasta seuraa tunteiden ja tapahtumien kaaos. Päähenkilöksi nousee Christine, jonka ajatuksia seurataan eniten: 

"Hän alkoi muistaa Zacharyn uudenlaisella realismilla, ja niin hän jäi yksin johonkin kuivaan, kärventyneeseen paikkaan." 

Alex on tilanteessa, jota hän ei olisi osannut odottaa. Lukijan mielestä se ei ollut niin yllättävä, suoraan sanoen. 

"...Tekonsa suunnattomuuden vyöryttyä heidän ylitseen ja jätettyään jälkeensä merkityksensä kuin vetäytyvän aallon, Christine soitti, ja Lydia puhui hänen kanssaan, ja sitten oli myöhäistä."

Vetävä ja mielenkiintoa ylläpitävä tarina ja kuvio, mutta aivan iholle saati sen alle kirja ei hiipinyt. Ehkä rosoa puuttui, tai se oli vääränlaista? Toisaalta, pieni ärsytys on Hadleylle ominaista, sanon kahden luetun kirjan "vankalla" kokemuksella. Joten hän tekee sen tarkoituksella.

Hadley on älyllinen, pieniä eleitä ja mielenliikkeitä näkevä ja kuvaava taitava kirjoittaja. Vapaa rakkaus oli ensimmäinen suomennos. Tapasin Walesissa asuvan kirjailijan HelsinkiLitissä 2023, kuvassa hän vihreäsomisteisessa mekossaan. 

Tessa Hadley: Kun on ilta. Gummerus 2024. Suomennos Marianna Kurtto. Kannen suunnittelu Jenni Noponen.

Naistenviikon lukuhaastetta somessa vetää Tuijata. #naistenviikko2024

Tessa Hadley: Vapaa rakkaus

"Brittiläisen nykykirjallisuuden tärkeimpiä nimiä" sanoo kustantaja Tessa Hadleysta, jonka teoksista yksi on nyt suomennettu. Hän on tullut tunnetuksi perhe- ja suhdekuvauksistaan.

Vapaa rakkaus esittää arjen draamaa 1960-luvulla. Kirjan ohi tiedämme, että tuolloin e-pillerit tuotiin markkinoille, hipit lanseerasivat kirjan nimen käsitteen ja vuoden 1967 kesää kutsutaan rakkauden kesäksi. Samana vuonna tapahtuu myös tarinan Phyllisin elämässä mullistus: nelikymppinen perheenäiti rakastuu tuttavaperheensä poikaan Nickyyn, joka voisi iältään olla hänen lapsensa. Alkoiko mielessäsi soida Mrs Robinson? Minullakin.

"Kun hän jutteli Nickyn äidin kanssa, häpeälliset tunnustukset välkkyivät hetken aikaa hänen mielensä sekavassa sumussa ja melkein polttivat siihen reiän ja pakottivat hänet tiedostamaan, mitä hän oli tekemässä. Mutta hän esti tunnustuksia tulemasta esiin ja työnsi ne takaisin sinne, missä niistä ei ollut harmia, hänet valtaansa ottaneen perinpohjaisen päähänpinttymän ulkopuolelle."

Perinteitä ravistelevasta aikakauden ajattelusta antaa esimerkin Nicky:

"- Koko systeemi on mätä. Avioliitto on kapitalistisen vaihdon muoto. Miehesi omistaa sinut, ostaa sinut omaksi tuloillaan - jotka ovat epäilemättä merkittävät, onhan hän töissä ulkoministeriössä - ja vastineeksi sinä synnytät hänelle lapset ja huolehdit hänen kodistaan. On hyvin mahdollista, että olet tyytyväinen tekemääsi kauppaan. Mutta uskoopa jokin yksittäinen pariskunta valinneensa mitä hyvänsä, rakastumisen ja kaiken sen, on kyseessä silti jonkinasteinen harhakuvitelma. Systeemi on aina yksilöä suurempi."

Phyllis jättää miehensä Rogerin, teinityttärensä Coletten ja alle kymmenen vanhan Hugh-pojan ällistyttävän helposti. Luulen, ettei kyse ole vain rakastumisesta juuri Nickyyn, vaan toisenlaisen elämän kaipuusta, jonka Nicky toi näkyväksi ja tuntuvaksi. Intohimon kokemisen ja omien mieltymysten täyttämisen kaipuusta, tulivuoren purkauksen tavoin väistämättömästä - vaikkei tapahtumia kuvata lainkaan dramaattisesti, päinvastoin. Suurimmat tunnemyrskyt ja muutokset tapahtuvat enemmän vihjeinä ja sivulauseina. 

Kiinnostavin henkilö minulle oli Colette. Säälin tyttöä, joka jää murrosikäkuohujensa lisäksi vanhempiensa suhdemutkien varjoon. Molemmat lapset joutuvat nopeasti omaksumaan uudet roolit ja hyppäämään äkkiä uuteen ikäkauteen, eivätkä juuri saa tukea aikuisilta. Ihailtu opettajakin tuottaa pettymyksen. 

"- Et ole mikään helposti opetettava oppilas, Colette. Sinulla on hyökkäävä tyyli, ja olet huomionkipeä. Tämä oli Colettelle uutta, ja hän oli yllättynyt ja kiinnostunut. - Ai niinkö? - Tiedän että sinulla on ongelmia kotona. Ei varmasti ole helppoa selvitä ilman äitiä. - Kotona menee ihan hyvin, Colette sanoi. - Koulu tässä on se ongelma. 

Tilanteen kiihkeä intiimiys oli tuntunut unenomaiselta, sillä se oli muistuttanut niin paljon Coletten aiemmin vaalimia fantasioita, niitä joissa pidättyväinen opettaja päästi irti ylevästä sivistyksestään ja ojensi kätensä tunnustaakseen ja pelastaakseen hänet. Mutta nyt oli liian myöhäistä. Colette ei halunnut enää tulla pelastetuksi, hän halusi olla vapaa. Järjen ohjaama elämä ei kiinnostanut häntä. --- Ehkä kevytmielisyys tosiaan oli paras vaihtoehto."

Phyllis kelluu onnellisesti uuden rakkautensa aalloilla, vaikka tietää hyvin, että pelkkää auvoa ei ole odotettavissa. On hienoa, että hän toimii oman tarpeensa mukaan ja noudattaa oikeuksiaan, joita naiset juuri alkavat ottaa, mutta miksi lapset jätetään niin sivuun, sitä en tajua. Ehkä se kertoo ajan kasvatustavoista, joissa lapsia ei vielä koettu täysivaltaisina ihmisinä? 

"Nicky ja Phyllis eivät olleet lainkaan keskustelleet tulevaisuudesta tai edes kääntäneet katsettaan sitä kohti. "

Seuraa myös yllätyksiä kirjan aikuisten salaisuuksien avautuessa lukijalle. Siinä missä Phyllis esitetään avoimesti, muillakin on taustansa - ja tulevaisuutensa. Mutta edelleen mietin, mitä Colette ajattelee ja miten jatkaa eteenpäin? 

"Vanha maailma oli murenemassa, ja nyt avautuvan uuden kokemusmantereen - joka tarjosi huimalla tavalla muuttuneita näkökulmia ja päihdyttävää vapautta - olisi kuulunut olla koskematon. Mutta äidin jalanjäljet kulkivat hiekassa kaikkialla Coletten edellä."

Kiehtovan pienieleinen ja kiinnostava suhderomaani varmalla kirjoittamistaidolla ja sopivalla ärsytyksellä. 

Kenelle: Paatoksettoman perhe- ja ihmissuhdekuvauksen ystäville, brittikirjallisuuden lukijoille, naisen aseman ja 1960-luvun muutosten miettijöille.

Muualla:  ...ihmisyksilön kokemukset ja yhteiskunnan tuulet ovat osa samaa virtaa; joissa arki näyttäytyy yksityiskohtaisena, ihmiskuvaus on tarkkanäköistä ja kerrontaan voi luottaa, sanoo kirjasta Lumiomena.

Tessa Hadley: Vapaa rakkaus. Gummerus 2023. Suomennos Marianna Kurtto.

Tessa Hadley on yksi HelsinkiLit 2023 -vieraista.