Koirakiven kesäteatteri sijaitsee samassa kylässä kuin mökkini, Mäntyharjun ja Pertunmaan rajalla, joten sinne on helppo piipahtaa, jos loma onnekkaasti osuu näytösaikoihin. Tänä vuonna osui, ja pääsin näkemään musiikkinäytelmän Juicen elämästä.
Jos kesäteatteri sanana tuo mieleen Tukkijoella-näytelmän Tolarit ja keksien heiluttelijat tai Helismaan rillumareit, mielikuva on aivan oikea. Niillä alkaa Juhani Leskisenkin tarina; hänen isänsä Heikki oli innokas harrastajanäyttelijä ja äidin isä tarttuvien musisointien ystävä, kertoo näytelmä. Mutta muilta osin nykykesäteatterin sisältö on hienosti päivittynyt puheenparsiltaan ja teemoiltaan lähemmäs tätä aikaa, ainakin Koirakivessä. Mutta suomalaisia perinteitä kunnioittaen, voi totisesti sanoa.
Sillä sellaisen riemun tekijä- ja esiintyjäkaarti repäisee lavalle katsojan iloksi, että heikompia hirvittää. Juicen sanataiteilu on omaa luokkaansa ja biisit klassikoita, joihin on helppo yhtyä. Saamme kuulla, että iso osa ronskista kielenkäytön opeista on peräisin rivosuiselta mummolta. Tekstiä ja tietoja on napattu Juicen kirjasta
Siinäpä tärkeimmät (Tammi 2003), jota lukija välillä lukee yleisölle. (Tässä välissä on hyvä muistuttaa Antti Heikkisen Juice-elämäkerrasta
Risainen elämä.)
Äiti on toinen vahva vaikuttajanainen pojan elämässä. Isän kuoltua äiti avioituu uudelleen, ja isäpuoli ja Juhani, Jussiksi kotona kutsuttu, inhoavat toisiaan ensi tapaamisesta alkaen. Jussin haaveita taiteilijuudesta ei isäpuoli voinut ymmärtää eikä hyväksyä.
Muuten lapsuus oli ns. normaali, köyhä tosin, muttei muilla ollut sen kummempaa. Kuolema vieraili perheessä usein, eikä sisaruksia elänyt aikuisuuteen asti. Ylioppilaspapereista oli perhe ylpeä, ja ne veivät Jussin opiskelemaan Tampereelle, jossa hänen suksensa menivät ristiin johtavan opettajan kanssa - papereita ei tullut ulos, mutta musiikki kantoi, kuten tiedämme, ja loppu on historiaa.
 |
| Juice alias Panu Konttinen |
Juicea lapsesta aikuiseen taiteilijaan esittää kolme näyttelijää, joista kaksi vanhinta nousee keskushenkilöiksi. Myös äidillä, Einillä, on suuri ja hyvin vedetty rooli. Mukana ovat tietysti ystävät Seppo ja Mikko, Jussin naisystävä sekä juankoskelaiset sukulaiset ja kyläläiset. Marilyn-numero on vetävä, pappikin pääsee ääneen - ja moni muu. Poliisit toivat tarinaan riemukasta gay-henkistä sävyä. Mikko nauratti minua erityisesti, kasvonilmeitä myöten esikuvansa kaltainen! Lahjakkaita nuoria miehiä.
 |
| Jussi ja Mikko (Veikka Karjalainen ja Olli Marjalaakso) |
Elämäntarinaa koostavat biisit, joihin on ilahduttavasti valittu myös suurelle yleisölle tuntemattomampia. Tarkoitus on esitellä J Leskisen taitoa ajattelijana ja kirjoittajana - se
"sähkökitaraa soittava Eino Leino", kuten näytelmän käsikirjoittaja Saku Heinonen sanoo. Ja saada ihmiset kuuntelemaan Juicen sanoituksia ajatuksella, löytämään ne (uudelleen). Sanat ovat painavia, mutta aina nokkelia ja oivaltavia. Keveys ja raskaus vaihtelevat näytelmässäkin, pelkkää rillumareita ei esitetä, vaan painotus saattaa olla jopa vakavan puolella. Ei elämä pelkkää juhlaa ole eikä siitä selviä hengissä, sai mies kokea ja olemme kuulleet monesta hänen sanoituksestaan. Hengen ja taiteen palolla eläminen voi polttaa kuoliaaksi.
Keveyttä ja hurmaavuutta tuovat käsikirjoituksen nokkelat vitsit - peräisin Juicelta tietysti - sekä esiintyjien taito ja innostus. Mukana on niin kesäteatterikonkareita kuin nuoria harrastajia ilahduttavan paljon. Ehkä toiveajattelua, mutta mielestäni myös yleisö on nuorempaa kuin kesäteattereissa ennen. Saimme nähdä myös hyvin pieniä esiintyjiä: puolen tusinan verran alle kymmenvuotiaita tyttöjä esiintyy tanssijoina ja avustajina. Ryhmä sai yleisön huokailemaan ihastuksesta.
Teatterin vakiintunut bändi Kulman kundit vetää rautaisesti ja rokkaa kuten pitää. Näyttelijöiden laulunumerot sujuvat vaikuttavasti, vaikkei ammattilaulajista artistia lukuunottamatta kyse olekaan - harjoiteltu on ja hyvin. Panu Konttinen toki koskettaa eniten, kokeneena laulajana. Hän ei näyttele, vaan on Juice. Ytimiin menee, niin esiintyjillä kun katsojillakin.
 |
| Kulman Kundit |
Yleisöä oli yli paikkamäärien (kuten minäkin sain porraspaikan ilman lippuvarausta, kiitos eteläsavolaisen joustavuuden). Busseja, jotka toivat katsojia eri puolilta Suomea. Juice-faneja, musiikki- ja teatteri-väkeä ja politiikkoja. Tunnistin muutamia, kylän oma ministeri Jari Leppä piipahti, onhan hän järjestävän seuran eli Koirakiven nuorisoseuran aktiivijäseniä ja myös teatterin näyttämöllä kun muilta velvoitteiltaan ehtii. Hänen pieni tyttärensä avustaa myös. Ohjaaja Auli Eskola on monessa mukana, ohjaajana ja yleisnainen Jantusena. Teatterilla on muuten joka vuosi myös hienot teema-t-paidat, niin nytkin - jokaisella työntekijällä.
 |
| Ohjaaja Auli Eskola |
Näytelmä naurattaa, liikuttaa ja saa jalan napsuttamaan mukana ja kädet hakkaamaan tahtia - kaikki kesäteatterille tärkeät elementit ovat kohdillaan. Melkein ajoin ojaan kotimatkalla pyöräillessä, niin leveässä virneessä ja hyvillä mielin sen tein. Oli ihana esitys. Suosittelisin kaikille kesäteatterin ystäville, mutta valitettavasti huomenna su 15.7. on jo viimeinen veto ja sekin on loppuunmyyty. Jäämme odottamaan ensi kesän artistivalintaa ja esitystä! Koirakivessä on nähty niin Laila Kinnusta, Kirkaa kuin Leevi & Leavingsiä ynnä muuta musiikin keinoin. Onneksi Suomessa riittää persoonia ja musiikkinäytelmien aineksia.
Koirakiven kesäteatteri: Ollaan ihmisiksi. Käsikirjoitus: Saku Santeri Heinonen. Ohjaus: Auli Eskola.
Juice Leskinen, artisti: Panu Konttinen
Juice nuorena: Veikka Karjalainen
Jussi, Juice lapsena: Miro Konttinen
Eini, Juicen äiti: Niina Konttinen
Heikki, Juicen isä: Jouni Hyle
Matti, Juicen eno sekä pappi: Keijo Komppa
Eeva, Juicen mummo: Mirva Hämäläinen
Seppo, nuoren Juicen kaveri, samoin Mikko Juicen bändikaveri: Olli Marjalaakso
Kuikka, Einin uusi aviomies: Ossi Kettunen
Neiti Kumpunen, kirjastovirkailija: Nina Metsä
Marilyn Monroe: Veera Lyömiä
Juicen naisystävä: Nina Ruutha
Poliisit: Jouni Hyle ja Hannu Venäläinen
Kulman kundit -bändi: Juha Johansson, Riku Heino, Matti Hussi, Kimmo Sappinen, laulu ja äänentoisto: Panu Konttinen
Koreografiat: Sanna Heikkilä ja Saala Lyömiö
Laulujen harjoittaminen Ida Raekorpi
Puvustus: Auli Eskola, Nina Konttinen. Ohjaaja-Auli on myös suunnitellut mainokset ja lavasteet, jotka rakensivat Jukka Konga ja talkoolaiset.
Lisätietoja: Koirakivi.net
Muualla: Hienoja kesäteattereita on maa täynnä: tämäkin olisi hauska nähdä. Rauhalahdessa esitetään Spede Pasasen elämää, ja
Amma on käynyt katsomassa.
