"- Puhdas koti, puhdas keho, puhdasmielinen seura. Tiedätkö, mitä niistä seuraa? Olin varmaan noin viisivuotias, kun hän opetti tämän minulle, koska hänen sanansa tuntuivat tulevan jostain tosi ylhäältä. - Mitä niistä seuraa, mummi? - Puhdas omatunto ja hyvä, puhdas elämä. Ymmärsin nämä sanat täysin vasta vuosien päästä, mutta nyt oikein yllätyn, kuinka oikeassa hän oli."
Molly on forestgumpmaisen suora ja katsoo maailmaa aivan omalla erityisellä tavallaan. Ettäkö hän olisi murhaaja - naurettavaa! Hän sulattaa lukijan sydämen pohdinnoillaan ja yksinäisyydellään, jota ei helpota aavistelu siitä, että häntä pidetään jotenkin outona.
"Sanottakoon nyt, että vaikka en Cheryliä varsinaisesti arvostakaan, en suostu kutsumaan häntä enkä ketään muutakaan pilkkanimellä. Kohtele muita kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, mummilla oli tapana sanoa, ja se on minun ohjenuorani. Minua on nimitelty monin tavoin kahdenkymmenenviiden elinvuoteni aikaa, ja olen oppinut, ettei sanonta 'ei haukku haavaa tee' pidä paikkaansa. Kyllä haukkumasanat voivat haavoittaa."
Nauretaanko hänelle vai hänen kanssaan, sitä Molly pohtii. Onneksi löytyy myös ymmärtäviä ystäviä.
"- Kuule, sinä ymmärrät enemmän kuin muut ihmiset osaavat aavistaa. - Totta, vastaan. - Minulle on sama, mitä muut ajattelevat. Sinä olet loistotyyppi. Kohteliaisuus saa poskeni kuumottamaan. Ennen kuin ehdin kysyä, mitä muut ihmiset sitten minusta ajattelevat, Gisellen yli käy outo muutoksen aalto. Mitä niissä äsken otetuissa tableteissa sitten olikin, muutos on nopea."
Kuka on tosiystävä ja kuka mätämuna? Onko asiaa, jota kunnon siivous ei voisi ratkaista tai vähintään parantaa? Jälkimmäistä voisi kysyä vaikkapa rikostutkija Starkilta, joka tutkii hotellikuolemaa. Tai ehkä on parempi, ettemme kysy. Mollylle ei voi toivoa kuin kaikkea hyvää. Aiheesta olisi helposti saanut naiivin ja nolon tarinan, mutta kirjailija ei sorru sivuraiteille, vaan pitää linjakkaasti pintansa. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Ja siivous on tärkeää - vaikkei siivoojia usein edes huomata. Vielä mieleen tuli sekin, että kaikki työt voi tehdä hyvin tai huonosti, tai erinomaisesti, jos kykyä ja kunnianhimoa riittää. Kirjan genre on dekkari, murhamysteeri, samaan tapaan kuin Alan Bradleyn Flavia-sarja.
Esikoiskirjailija, kanadalainen kustannustoimittaja Nita Prose on oikealta nimeltään Nita Pronovost, joka on liepeen mukaan kirjoittamassa toista romaaniaan.
Kenelle: Hyvän mielen viihdettä hakevalle, erityisihmisiä tunteville, dekkarien ahmijoille.
Muualla: Kirja vieköön -Riitta piti kirjan alkua hitaana, mutta Molly valloitti lopulta lukijan.