Näytetään tekstit, joissa on tunniste Niilo Sevänen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Niilo Sevänen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. toukokuuta 2026

Niilo Sevänen: Unten kruunu

Upea Ikitalven polku avasi näkymän 1000-luvun Eurooppaan, jossa valtaa pitivät kirkot, kuninkaalliset, viikingit ja muut mahtihahmot, joista kaikki eivät olleet tuntemastamme maailmasta. Ristinpalvonta oli vasta alussa, vanhat jumalat ja henget voimissaan, saattoipa vielä olla myyttisiä luonnonkansojakin, kuten peikkoja.

Orfeus, tuo epäonninen, joutuu huolehtimaan sisarentyttärestään Hallasta, jota haluaa omakseen moni muukin. Miksi? Mikä on Hallan syntyperän salaisuus? Sitä ei juuri ehditä tässä osassa miettiä, sillä niin kiire on suojata häntä kaikkialla vaanivilta vaaroilta. Palkkamiekka Skadi, hopeakasvo Silfúr ja Repolainen ovat osa kummallista matkaseuruetta, jolla saada Halla turvaan ja löytää hänen oikea kotinsa.

"Skadi kuunteli, miten kilahdukset voimistuivat vähitellen. Se oli kuin lukemattomien pienten tiukujen helinää. Hänelle tulivat mieleen tarinat metsänhengistä, jotka houkuttelivat matkamiehiä luokseen pimentoon. Paikkoihin, joista ei ollut paluuta.
- Tämä on ansa, kettu julisti pahaenteisesti. - Meitä johdatetaan syvemmälle. Voi kiimainen hilleri sentään, lähdetään pian toiseen suuntaan.
- Puiden välissä liikkuu jotain, Silfúr sanoi hiljaa."

Keisarinna Theofana puolestaan etsii edelleen kadonnutta poikaansa Ottoa, seurueessaan pohjanmies Trym. He turvautuvat epätoivoisiin keinoihin, kuten mystisen lapsinäkijän tapaamiseen vaarallisissa olosuhteissa.

"...mutta hänen täytyi saada selville, mitä auguuri saattaisi paljastaa. Mihin varjoihin hänen rakas poikansa oli kadonnut? Mitä seitsemän vuotta sitten todella tapahtui?
- Hetki vielä. Sinun vuorosi, Trym, nainen sanoi käskevästi ja viittasi lapsen suuntaan. - Katsotaan, kuinka auguuri lukee sinun mieltäsi.
Viikinki hätkähti. Hän vilkaisi vuoteella makaavaa poikaa, sitten Gottfriediä, joka piteli miekkansa kahvaa kulmat kurtussa ja nyökkäsi päällään auguurin puoleen, maiskautti jälleen suutaan käskevästi. 
- Kautta näkin suomuisen perseen, Trym manasi ja istahti jakkaralle. Theofana asteli vuoteen toiselle puolelle, jotka näkisi miehen ilmeet paremmin.
Trym suki hiuksia otsaltaan, veti henkeä ja nosti kahlehditut kätensä pojan vierelle."

Ikitalven kylmyys pakkasineen on vain yksi vaikeus etsijöidemme matkoilla läpi vaikeiden maastojen ja petojen hallitsemien nimettömien maiden. On löydettävä aina seuraava linna, luostari tai kylä, jossa yöpyä, hyvällä onnella jopa syödä. Ehkä löytää vihje siitä, minne suunnata seuraavaksi. Theofana ei pelkää, Orfeus todellakin pelkää, mutta ei voi muutakaan kuin suojella Hallaa. Rooman paavin luota turvaa ei löydy. Mutta paavi ehkä tietää jotain, joka auttaa. Ainakin unessa.

"Orfeus tuntee jännityksen paavin sydänalassa. Odotuksen ja pelon, joka imee hänetkin mukaansa. Maailmanlopun painon." 

Saattaako olla niin, että seurueet kohtaavat ja jos, mitä siitä seuraisi? Millainen voima on kiihkeän Hallan etsinnän takana? Miksi viitataan Trymin kuolleeseen vaimoon Aaloon, joka soitti erityistä kielisoitinta Kalevan mailta? 

Kyllä, Kalevalan tarinat iskostuvat mukaan eurooppalaiseen matkaan. Kiehtovaa! Mutta pakko myöntää, että porukkaa alkoi olla jo niin paljon, että hieman hämmensi. Etenkin mahdit, jotka tapahtumia ohjailevat, sillä mahdin takaa löytyy aina isompi mahti, kieroilijan takaa vielä suurempi kieroilija, pelottavan pedon takaa vielä pelottavampi... 

Ei, tässä osassa salaisuudet eivät selviä, vaikka vihjeitä saadaan ja matkasta nautitaan notkean tekstin myötä. Tämä on road trip oudossa unimaailmassa, jossa lukija saa kulkea mukana sormet verillä sivuista kiinni pitäen pysyäkseen mukana. Lukuohjeeksi lainaan tekstiä: 

"Seitsemästi kirottu, meidän pitää olla varovaisia."

Seväsen komea suomen kieli on runsasta ja hehkuvaa, mutta hallittua. Fantasian jatkoa odotellen.

Sarjan ensimmäinen osa on Ikitalven polku. Ääni- ja sähkökirjana luettavissa on myös sarjan esiosa Talven portti.

Niilo Sevänen: Unten kruunu. Gummerus 2026. Kansi Jenni Noponen. Kartta Ikitalven Euroopasta Herran vuonna 1007 Riku Similä. 

maanantai 25. maaliskuuta 2024

Niilo Sevänen: Ikitalven polku

Tarunhohtoinen Konstantinopoli vuonna 1007. Bardi Orfeus on taas juopotellut ja laahautuu palatsin hääjuhliin, jonne hänet on tilattu luuttua soittamaan. "Voi patriarkan pyhät partakarvat, olenkohan pahasti myöhässä?" 

Ainoa keikka aikoihin, eikä pahemmin voisi pieleen mennä: hänen sisarensa ja tämän pieni tytär Halla tarvitsevat apua, heti, sillä jostain syystä heitä ajetaan takaa, ja takaa-ajajat ryntäävät myös pitoihin, jonne sisko tyttärensä kanssa ryntää veljeään etsimään. 

Orfeuksesta ei ole juuri auttajaksi, mutta onnistuu viemään Hallan piiloon. Nuori mies ei ymmärrä, mistä on kyse. Maailma tuntuu muuttuneen hulluksi. Ikään kuin vuosien pakkaset eivät olisi koetelleet väkeä riittävästi! Edes eteläisessä Euroopassa ei kasva enää viinirypäle, ei helli aurinko, ja kokonaisia saaria on pyyhkiytynyt pois. Läntisen keisarikunnan keisari on kateissa, kaupungeista on tullut pakopaikkoja ja linnoituksia, joista ei pääse ulos vaikka haluaisi, muualla liikkuvat vain pedot ja lymyävät, epäilyttävät hahmot.  

" - On kulunut seitsemän vuotta maailman muuttumisesta, ja viime yönä taivaalle syttyi merkki. Kuin sininen tähti suoraan kaupungin yllä. Toreilla kuiskitaan, että Noidansilmä on taas avautunut. Sen paha katse kertoo tulevista vitsauksista. Antikristuksen saapumisesta."

Onko syyllinen kaikkeen paavi, Dublinin kuningas vai ristinpalvojat? Ja miksi Hallan - ja siten myös Orfeuksen - kannoilla juoksee susia? Ovatko Hallan unet vain unia vai pala toista todellisuutta?

"Orfeus veti polvet rintaan ja kätki kasvonsa, jotta ystävä ei näkisi hänen kostuneita silmäkulmiaan. - Tämä ei voi olla totta. Miksi näin tapahtuu minulle? Mitä minä olen tehnyt? 

- Maailma ei ole reilu, Aleksios sanoi myötätuntoisesti. - Mitä minä oikein teen? bardi kuiskasi tuskaisesti. - Minne minä menen?" 

Seurueeseen liittyy eräs kettu, eikä Orfeus ehdi juuri ihmetellä sitäkään outoa seikkaa, että he Hallan kanssa ymmärtävät ketun puhetta. Eläin vaikuttaa avuliaalta, mutta toisaalta, se on kettu. Mitä hulluutta! 

Toisaalla keisarinna Theofana etsii kadonnutta keisaria, poikaansa Ottoa. Kahden seurueen reitit risteävät molempien seuratessa erään avainhenkilön jälkiä. 

Upeasti upottava historiallinen fantasiaromaani keskiajalta ällistyttää: se tarjoilee vauhtia, vetoa ja kiinnostavia yksityiskohtia ja viittauksia tuttuihin myytteihin ja ikiaikaisiin tarinoihin. Ja nykyaikaankin, jos niin haluaa nähdä. Ilmaston äkilliset muutokset, Kiovan herruus, heimosodat...  Komeasti kerrottuna vieläpä, ihailen kielikuvia ja lauseita alusta asti, jossa igumeni käskee kirkossaan veli Gregoriosta viemään Hallan turvaan sielunturmelijoilta. 

"Sädekehien kruunaamat pyhimyskuvat katsoivat heihin kiihkoisan hurskauden vallassa."

Mielessä vilahtavat niin Orhan Pamukin Konstantinopoli-kuvaukset, JP Koskisen Kalevanpoikien kronikka kuin Anneli Kannon Rottien pyhimys, josta muistuttavat huumori sekä mojovat kiroilut ja manaukset. "Voi Poseidonin pakarat! Sinä lihavan sian kusirakko! Voi jäätehisen perse!"

En ole innokas pitkien ja monimutkaisten fantasiasaagojen lukija, kuten Tolkienin, mutta tämän verran sietää ja kestää paremmin kuin hyvin, jännitys pysyy yllä. Selkeä verrokki kotimaassa on Mikko Kamulan Metsän kansa -sarja, joka pureutuu suomalaiseen perinteeseen ja mytologiaan siinä missä Sevänen liikkuu muualla Euroopassa. Toisiaan hienosti täydentävä pari, sanoisin. Molempien tekijät ovat kulttuuriperinteet huolella opiskelleet. Hevimuusikko Sevänen kirjoitti aikoinaan kirjansa aiheesta novellin ja Insomnium-bändi teki siitä biisinkin, mutta pandemia-ajasta oli kerrankin hyötyä: tekstiä oli aikaa tehdä kirjan verran, ja lisäosia on tulossa. Tuskin maltan odottaa, sillä niin paljon juonenkulkuja jää kutkuttavasti auki. 

Kautta kapisten näätien, sinä historiaviihteestä nauttiva, kannattaa kipittää lukemaan!


Niilo Sevänen: Ikitalven polku. Gummerus 2024. Kannen suunnittelu Jenni Noponen.