Guzel Jahina: Suleika avaa silmänsä

Helsingin kirjamessujen teemamaa viime vuonna oli Venäjä, ja myös tämän venäläisen kirjan kirjoittaja vieraili messuilla. En tavannut häntä, mutta kirjaa on kehuttu somessa, joten uteliaisuuttani lainasin. Harvoin tulee luettua venäläistä nykykirjallisuutta!

Suleika avaa silmänsä on tarina 15-vuotiaasta tataarivaimosta, joka elää umpijunttimiehensä ja saatanallisen anoppinsa taloudessa orjan asemassa, noin sata vuotta sitten. Hän raataa aamusta iltaan ja saa palkintonsa haukkumisina ja julmana kohteluna. Mutta koska Suleika ei muusta tiedä, hän pitää sitä normaalina ja pyrkii olemaan kaikin tavoin hyvä vaimo ja miniä, valittamatta, jumalaansa turvaten. Vain itselleen hän saattoi myöntää, että vihasi perhettään, ja tunsi häpeää siitäkin, kuten monesta muustakin asiasta itsessään.

Stalin aloittaa väestön pakkosiirrot Siperiaan: sinne viedään niin etnisiä ryhmiä, älymystön ja taiteen edustajia kuin itsellisiä talonpoikiakin, kulakkeja. Heidän omaisuutensa takavarikoitiin uuden hallinnon käyttöön, ja pakkomuutetut perustivat omia kolhoosejaan tai joutuivat pahamaineisille työleireille. Siirrettyjen olot kurjistuivat, suuri osa kuoli nälkään tai tauteihin, mutta yllättävää kyllä, Suleikalle koettavat paremmat ajat. Köyhät ja nälkäiset edelleen, mutta osana vankien ryhmää, josta vastasi komendantti Ivan Ignatov. Ignatov tuli Suleikan julman miehen taloa takavarikoidessaan tappaneeksi aviomiehen, ja anoppi jää oman onnensa ojaan, kun tyttö kaapataan lähes vahingossa siirtoväen mukaan. Suleika pääsi eroon niistä, joista toivoikin.

Suleika on aina ollut kuuliainen ja osannut hämärtää ympäriltään pahimmat asiat - vaikka näkeekin outoja näkyjä, mikä ei ole ihme siinä elämässä, jota hän joutui viettämään. Matkanteko oli raskasta ja vaarallista, eikä vähiten siksi, että Suleika oli raskaana. Tämä oli jo viides raskaus; neljä aiempaa lasta, kaikki tyttöjä, olivat kuolleet vauvoina (ehkä tätäkin asiaa perhe jotenkin avitti, luulen). Tytön onneksi matkassa on mukana professori Leibe, taitava lääkäri, vaikka mieleltään järkkynyt. Hänkin oli taitava olemaan näkemättä sitä, mitä uusi hallinto sai aikaan: hän kasvatti päähänsä munankuoren, jonka kuultavan pinnan takaa kaikki näytti kauniilta! Hän käytti kuorta ensin vain ajoittain, lopulta jatkuvasti, kunnes Suleika alkoi synnyttää. Se sai vihdoin miehen tolkkuihinsa - hänen apuaan tarvittiin kipeästi. Lääkärin kutsumus vaati pelastamaan Suleikan ja lapsen hengen.

Ignatov on kova mies, suojelupoliisin jäsen, joka kauhukseen jää jumiin Siperiaan vankiryhmänsä kanssa. Hän ei ymmärrä tunteilua, kunnes Siperia opettaa. Alun katkeruuden jälkeen hän alkaa viihtyä uudessa kotipaikassaan, jopa kiinnostuu samanikäisestä Suleikasta, jonka pieni poika on kaikkien lemmikki. Kun poika kasvaa teini-ikään, hän alkaa haaveilla muusta maailmasta. Edessä on Suleikan elämän suurin päätös, mutta poikansa puolesta hän on valmis tekemään mitä tahansa. Jopa avaamaan silmänsä tulevaisuudelle.

Liikuttava, rankka, synkkä ja haikea tarina, joka on hieman raskassoutuinen luettava, mutta Suleikan kohtalo on pakko saada selville lukemalla kirja loppuun. Loppu onkin komea ja huipentaa juonen hienosti. Mukana on niin ajan kuin perinteiden kuvausta, matkakertomusta, psykologiaa kuin historiaakin, ja myös Ignatovin inhoamaa inhimillistä tunnetta, kuten rakkautta, tosin sitäkin vaatimattomassa muodossa - olihan elämäkin vaatimatonta - ja verhottuna monin tavoin enemmän kuin suoraan näytettynä. Köyhyyden ja nälän kuvaus on hätkähdyttävää, arjen selviytymiskeinot hämmästyttäviä.

Mahtavatko naapurimme olla yhtä kiinnostuneita omasta historiastaan kuin suomalaiset omastaan - meillä historialliset kirjat ja romaanit ovat myydyimpien kärjessä. Ainakin tämä kirja on kuulemma todella suosittu Venäjällä. Yksi syy on varmasti se, että se on todellinen. Kirjailija on tehnyt taustatyöt huolella, ja tarinan idean hän sai omasta isoäidistään, joka oli karkotettuna nuorena tyttönä Siperiassa. Tuntui kuin lukisi muistelmia.

Kenelle: Venäläisen kirjallisuuden ystäville, itänaapurista kiinnostuneille, historiafriikeille, ei helposti hätkähtäville tai hyvää mieltä hakeville.

Muualla: Anita Konkka kirjoittaa kirjasta ja aikakaudesta pitkän hienon analyysin.

Guzel Jahina: Suleika avaa silmänsä. Into 2016. Suomennos Kirsti Era.