Arne Nevanlinna: Pako

Nevanlinnan Marie on ylittämätön, mutta pidän paljon myös muista nimisarjan kirjoista, Hetasta, Varmasta ja Hjalmarista. Kirjailijan älykäs, selkeä ja hienovarainen ironinen tyyli kolahtaa myös Pako-kirjassa, jota odotin todella uteliaana kuultuani, että tulossa on jotain aivan muuta kuin edelliset.

Alku on hämmentävä: ei kai taas jotain ylikalutun toisen maailmansodan kauhukertomusta tai uutta Tie-tarinaa... Mutta alkusäikähdyksen jälkeen helpotti huomata, ettei Nevanlinna tyydy tuttuun ja tavanomaiseen. Hän kertoo tarinan pariskunnasta, joka muuttaa Saksasta sodan jaloista Amerikkaan ja luo siellä uuden elämän.

Mikä voisi olla aikaan sopivampi aihe kuin maahanmuutto? Kun on pakko lähteä kotoa, luoda itsensä uudestaan? Niin tekevät myös Katherine ja Joseph paetessaan venäläisiä joukkoja Saksasta ja onnistuessaan sekä onnellisten että onnettomien tapahtumien kautta pääsemään Yhdysvaltoihin, joista heistä tulee Kate ja Joe.

Sanaa kotoutuminen ei oltu vielä keksittykään, mutta juuri sen pariskunta tekee, omin voimin. He eivät ole ainutlaatuisia, juolahtaa lukijan mieleen: miten paljon väkeä Euroopasta matkasi ison meren yli aikoinaan, tai Suomesta Ruotsiin, muiden mantereiden muuttajista puhumattakaan. Maasta- ja maahanmuutto ei todellakaan ole uusi ilmiö, vaikka se nyt juuri on kärjistynyt, mistä Nevanlinna hienovaraisesti meitä muistuttaa. Paitsi siirtolaisuutta ylipäänsä, hän laittaa lukijan pohtimaan sitä, mitä on eurooppalaisuus? Entä amerikkalaisuus? Kansalaisuus ylipäänsä?

Näkyvin tarinan juonne on Katen ja Joen henkilökohtainen tarina, sattumatapaamisesta pitkään avioliittoon. Kirja koostuu osin kertovasta, osin pariskunnan muistelemista osuuksista: rakenne on hieno, ajattelevalle lukijalle tehty. Se on kuvaus vahvoista persoonista, heidän suhteestaan ja sen muuttumisesta sekä siitä, miten juuret vaikuttavat koko elämän ajan. Maan vaihtuminen ei niitä poista - se voi olla joko onni tai onnettomuus. Koska amerikkalaisuudesta puhutaan, puhutaan myös taloudellisesta menestyksestä tai sen puutteesta: miten Kate ja Joe pärjäävät? Ja mitä menestymiseen tarvitaan? Entä tyytyväisyyteen?

Ehkä Kate ja Joe ovat haavekuvia, idoleita ja esimerkkejä parhaasta päästä. Silti he saivat minut ajattelemaan, että näinkin voi olla: siirtolaisuuden ei tarvitse merkitä ankeutta. Tosin nyt on toisin, haasteet ovat toisenlaiset, mutta myös aiemmin on ollut sotaa, köyhyyttä, nälänhätää. On kurjuustarinoita, on menestystarinoita, mutta suurin osa lienee siltä väliltä, ja heidän jälkeläisiään me olemme. On pärjäilty jotenkin. Lohdullista.

Nevanlinna kietaisee näppärästi juonivetoisen sotatarinan psykologiseksi avioliittokuvaukseksi, joka perustuu tekstiltään nokkelaan dialogiin, sisällöltään pariskunnan pitkään yhteiseen historiaan ja kahden erilaisen ihmisen suhteeseen, rakkauteen. Ällistyttävää - näinkin voi kirjan tehdä! Vaikuttava, ammattimainen ja persoonallisen älykäs teos.

Erittäin hieno viime vuosisadan tärkeimpien ilmiöiden kuvaus, joka kokoaa alle kolmeensataan sivuun ajan suurimpia teemoja lukijan mietittäväksi, omaperäisellä tavalla, joka ihastuttaa ja hämmästyttää. Ei ole hauska eivätkä henkilöt tule iholle: hienoisesta asettelun mausta huolimatta tyylikäs kokonaisuus, joka kokoaa tarkkailun alle isot aiheet kiinnostavassa, helposti luettavassa muodossa. Kirjaa on hankala lokeroida; se on sekoitus historiaa, psykologiaa ja mielikuvitusta, mutta kun osaava taho sekoituksen tekee, voi lukemisesta vain nauttia, genrejä miettimättä.

Kenelle: Ajattelevalle lukijalle, viisasta nokkelaa tekstiä hakeville (ja heille, jota kirjallinen nokkeluus ei ärsytä), ajassa ja sen tasoissa eläville, maahan ja maasta muuttoja miettiville, juonivetoisuuden puutetta pelkäämättömille.

Muualla: Hesarin kriitikko oli kriittinen (luimmekohan samaa kirjaa?). Mummo matkalla pitää suuresti Nevanlinnan tavasta tuottaa kertomuksia, jotka eivät mitään ylimääräisiä konstailuja tai trendihörhöilyjä ryydityksekseen kaipaa. Ohuita kooltaan, vaikutukseltaan tiiliskiviä, sanoo Nevanlinnan kirjoista Kirjoja Niinan tapaan. 

Arne Nevanlinna: Pako. WSOY 2016.