Helsingin kirjamessut 2016, osa 2

Hajanaisia havaintoja kahdesta vietetystä messupäivästä. Suuri havainto oli se, ettei missään muualla voi tavata yhden päivän aikana niin paljon osaavia - tekisi mieli sanoa nerokkaita - ihmisiä sanataiteen alalta. Kirjamessuja en voi kyllin ylistää tästä mahdollisuudesta.

Olen tavannut paitsi Sirpa Kähkösen lukupiirissä, myös muun muassa hienonhienon Akvarelleja Engelin kaupungista kirjoittaneen Jukka Viikilän (vas.) sekä raikasta proosaa - usein lapsinäkökulmalla - kirjoittavan Mooses Mentulan. Ja suurta huomiota syystä saaneen Lempin kirjoittajan Minna Rytisalon (oik.). Jos tämä porukka ei nosta
kirjahullun tunnelmaa kattoon, ei sitten mikään.

 


Marja Björkin näin lavalla (Taru Torikka haastattelee kuvassa), samoin muiden muassa Pekka Hiltusen, Maaria Päivisen ja Katja Ketun.

Q-teatterin historiikin kirjoittaneet Eeva Kemppi ja Maria Säkö nousivat myös lavalle. Elina Knihtilä ja Antti Raivio kertoivat
teatterin alkuvaiheista. Niin nostalgista ja paljon kertovaa! Mutta myös rautaisen teatterintekemisen oppikirja: ehkä yrityksetkin voisivat ottaa toiminnasta oppia hyviin tuloksiin pyrkiessään. Kirjasta ja muistoista lisää, kun ehdin lukea loppuun: erinomaiselta vaikuttaa.

Messujen teema on pohjoismainen kirjallisuus. Sen kunniaksi vaihdoin pari sanaa Erlend Loen kanssa, samoin Linn Ullmannin - siis sen verran, että esittäydyin, kiitin kirjoista, pyysin nimmaria ja kuvauslupaa (tosin jälkimmäisen kuva ei onnistunut ollenkaan ruuhkassa, Loestakin kehnosti lavavalaistuksessa). Ullmannin kirjasta lisää myöhemmin.

Minna Canth on aina ajankohtainen. Näin todettiin keskustelussa, jota kävivät Kansallisteatterissa aloittavan Canth!-näytelmän ohjannut Kaisa Korhonen, Minna Canthin elämäkerran Herkkä, hellä, hehkuvainen tekijä Minna Maijala ja Kuopio- ja historiatuntija Sirpa Kähkönen.

Miettikää, että Canth jäi leskeksi 36-vuotiaana, seitsemän alaikäisen lapsen kanssa. Hän on taistelija, todettiin: hän organisoi koko huushollinsa elämän, aloitti ja menestyi kauppaliikkeen pitäjänä ja toimi kirjailijana sekä aikansa suurena kulttuurivaikuttajana, joka luki paljon ja tiesi viimeisimmät suuntaukset yhtä tarkkaan kuin aikalaisensa Euroopassa. Naisen asemasta ei kukaan voi tietää enemmän kuin hän: siksi hänen kirjoituksensa ovat edelleen ajankohtaisia. Näytelmä kertoo myös suomalaisen teatterin historiaa. Pakko nähdä.

Kuuntelin myös muutamaa kääntäjäkeskustelua: on aina kiinnostavaa kuulla, miten suomi taipuu muille kielille. Tanskalaiset kääntäjät kertoivat, että maassa on nyt suomalaisen kirjallisuuden buumi. Suomalainen kuvaileva kieli on joskus vaikea kääntää, eikä kaikkia kulttuurisia viitteitä edes yritetä. Käännä vaikkapa mämmi tai viitteet Mannerheimiin, ei aivan helppoa. Yksi kääntäjä sanoi neutralisoivansa asian tai lisäävänsä pienen selityksen, jos se on luontevaa, mutta jättää myös lukijan omalle vastuulle hakea tietoa. Näin kääntäjät ujuttavat suomalaista kulttuuria maailmalle. Lopulliset sisältöpäätökset toki tekee kirjan kustantaja, käytännössä kustannustoimittaja.

Ja vielä mainitsen yhden keskustelun: Liisa Keltikangas-Järvinen kertoi kirjastaan Hyvät tyypit. Hänen pointtinsa on se, että työpaikoille haetaan "hyviä tyyppejä", jotka ovat nykynormin mukaan sosiaalisia, puheliaita, ulospäinsuuntautuneita, mutta samanlaisia, ja itse osaamisen miettiminen jää taka-alalle. Erilaisia temperamentteja tarvitaan menestykseen, sanoo hän, ja on varmasti siinä oikeassa. Tosin hän suhtautui kovin suoraviivaisesti psykologisiin testeihin, joita kuulemma ei esimerkiksi johtajavalinnassa tarvita, koska tulokset ovat "arvauksen luokkaa". Itsekin testien kanssa työskennelleenä voisin lisätä, että tietääkseni ei koskaan haeta vain "hyvää johtajaa", vaan osaamisvaatimukset on määritelty tarkasti. Eikä psykologinen testi mittaa "tyypin hyvyyttä" tai "hyvää johtajuutta", vaan johtamisominaisuuksien testaamiseen on omat menetelmänsä - jotka valitaan sen mukaan, mitä haetaan. Johtajalle on siis eri testit kuin asiakaspuhelinpalvelun työntekijälle, noin karkeasti; kirjoittaja vähän oikoi mutkia ainakin puheessaan, kirjaa en ole lukenut.

Bloggariständillä Booknäs 6t139 (lähellä Takauma-lavaa) jaamme kirjavinkkejä. Minulla oli tänään pari niin asiantuntevaa "asiakasta", että kävi niin päin, että bloggari sai paljon hyviä lukuvinkkejä. Toimii se näinkin, hyviä keskusteluja käytiin. Tervetuloa moikkaamaan meitä! Tommi Kinnunen, Siri Kolu ja Salla Simukkakin uskaltautuivat.

Varjoteemana näyttää tänä vuonna messuilla olevan musiikki ja fanikirjat. Siitä lisää seuraavassa messuraportissa. Nyt alan valmistautua huomisaamun lukupiiriin, jossa käsittelemme Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen kirjaa Nainen parvekkeella, Kirsin Book Clubin ja yleisön kanssa. Tulkaa mukaan, klo 10.15 Messukeskuksen toinen kerros!