torstai 21. kesäkuuta 2012

Juhannusvieras

Tämä kirja piti kerrata juuri nyt ihan nimen takia. Lukukokemuksena se ei juuri jättänyt jälkiä, kuten muistelen käyneen edellisenkin kerran, kun kirjan luin sen ilmestyttyä - en sen koommin muistanut sisällöstä muuta kuin että lapsuutta maalla siinä muisteltiin.

Sisustussuunnittelija Tuija palaa lapsuuden kesäperheensä maisemiin, menneitä muistuu mieleen ja käy ilmi kipeitäkin asioita, jotka lapsena näki toisin. Synkänpuoleisesti pohditaan, miten itse kunkin elämä nyt näin meni ja millaisia ihmisiä nyt oikein ollaan.

Härkönen on kirjoittanut hyvin erilaisia kirjoja, joten ei onneksi kannata päättää yhden perusteella hänen tyylinsä tehoa itseen. Parhaimmillaan hän on nokkelana sanailijana ja havainnoijana pilke silmäkulmassa. Sitä ei tässä kirjassa paljon nähdä, pilkettä siis.  Vakavien kirjojen kategoriaankaan tätä ei oikein voi laskea, koska kertomus jää sen verran pinnalliseksi. Juhannusvieras on siten poikkeus hänen tuotannossaan, suorastaan askel takaisinpäin. Mutta teksti on sujuvaa ja varmaan, kuten aina. Ja on ihailtavaa ja lahjakkuuden osoitus, että hän uskaltaa tehdä monenlaista eikä jumiudu vain yhteen tyyliin eikä edes yhteen taiteenlajiin, onhan hän ansioitunut myös näyttelijänä.

Tarina uhkuu maalaisnostalgiaa, johon jokaisen juuret maalla omaavan on helppo samaistua, mutta jostain syystä se ei silti kunnolla kolahda, ehkä asiat ovat liiankin tavallisia. Päähenkilökään ei ole täysin uskottava eikä ainakaan kiinnostava. Itsellinen aikuinen nainen (ei Paula Koivuniemi -mielessä), taantuu kovin lapselliseksi ja velloo minusta kummallisesti menneessä. Mutta se taitaa olla totta, että tietyssä iässä iskee lapsuuden muistelu, ehkä juuri aikuisuuden kynnyksellä, ennen siirtymistä seuraavaan elämänvaiheeseen. Kun ei haluaisi päästää irti kultaisista muistoista, vaikka tietää, etteivät ne vastaa todellisuutta. Kun haluaisi olla edelleen lapsi, turvassa ja huolettomana. Tämä kuvio on helppo ymmärtää.

Amman arvio keskusteluineen kertoo kaiken tarvittavan.
Toivotan Tuijalle hyvää jatkoa ja keskityn juhannuksena uusiin kirjoihin mökin rauhassa. Mukana on muun muassa Kirottu Istanbul ja Nälkävuosi, joka... no, myöhemmin lisää näistä. Hyvää juhannusta kaikille!

Anna-Leena Härkönen:  Juhannusvieras. Otava 1996.


2 kommenttia:

  1. Minkähän takia en pysy lukijanasi, vaan minut heitetään aina ulos. Nytkin ihmettelin, miten en näe postaustasi syötteessä kunnes tajusin, ettei blogisikaan ole enää listalla, pöh! >O Onneksi kävit kommentoimassa:)

    Kiitos linkistä! Minulle tämä oli positiivinen lukukokemus, kaipasin silloin jotakin pinnallista ja nostalgista. Mutta joudun myöntämään, etten minäkään muista kirjasta enää juuri mitään, vaikkei sen lukemisesta olekaan montaa kuukautta.

    Tänään onkin oikea Härkös-päivä, ostin kirjaston poistomyynnistä Häräntappoaseen 50 sentillä, ajattelin verestää muistoja sen osalta kesän mittaan! Oikein ihanaa juhannusta!

    VastaaPoista
  2. Kurjaa tuo blogilistan elävyys, olen huomannut itsekin että välillä listastani puuttuu joitakin, joita varmasti olen seurannut aiemmin, mutta ovat ne tainneet tulla takaisinkin - en ole kovin tiiviisti tilannetta seurannut, myönnän, mutta bloggerillahan on ollut kaikenlaista viime aikoina. Hyvää nostalgiamatkaa Häräntappoaseen kanssa, hyvä idea verestää muistoja!

    VastaaPoista