perjantai 30. heinäkuuta 2010

Ruumiinkulttuuria

Ainoa liikuntamuoto mitä hellesäällä voi ja haluaa tehdä on pyöräily. Ja se on ihanaa. Mikä mukavampaa kuin sujutella läpi aamunraikkaan Keskuspuiston ja ajella Töölönrannassa tai muualla veden ja puistojen äärellä. Ja mikä ärsyttävämpää kuin ajaa Mannerheimintietä Kansallismuseolta Erottajalle. Laskin tänä aamuna: kahdettoista (12) valot. Lisätään siihen pyörätielle eksyvät jalankulkijat ja kuljetus- ym. autot, niin soppa on valmis ja ainakin jotain alkaa kiehua. Iltapäiväruuhkassa menenkin usein takaisinpäin Annankatua tai Fredaa autojen virrassa, muttei se aikaa säästä, ehkä hermoja.

Pyöräteitä onneksi on jo lähes joka paikassa. Ja minulla on pyörä, joka kulkee melkein itsekseen. Peltiratsua saa lähinnä jarrutella, kun se innostuu villisti laukkaamaan. Entisen hybridin jälkeen 21-vaihteinen retkipyörä on unelma, nyt kun olen vihdoin oppinut käyttämään käsijarrua. Leveärenkaisella hybridillä pyörä eteni tasan sen polkaisun verran ja pysähtyi sitten kuin seinään, jos uutta voimaperäistä polkaisua ei tullut. Tämä nykyinen taas ällistyttävästi vain lisää vauhtia ja kulkee kevyesti ja kulkee vieläkin, ja vähän vielä...

1 kommentti:

  1. Excellent goods from you, man. I have understand your stuff previous to and you're just too wonderful. I actually like what you've acquired here, really like what
    you are stating and the way in which you say it. You make
    it enjoyable and you still take care of to keep it smart.

    I cant wait to read far more from you. This is actually a wonderful
    web site.

    My homepage online stopwatches.

    VastaaPoista