Mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Finlandia-palkinto ja joulusesonki toivottavasti piristävät kituvaa kirja-alaa. Kituvaa siten, että kirjojen ostoon käytetyn rahan määrä on edelleen sama 120 euroa vuodessa kuin jo 10 vuotta sitten. Tästä puhutaan Kirja tienhaarassa -kirjassa, ja ainakin Jenni herätteli aiheesta keskustelua.

Kirjamyynti ei siis ole nousussa, ja kirjastot valittavat, että lainausmäärät ovat pienenemään päin. Jopa presidentti esitti huolestumisensa Helsingin kaupunginkirjaston synttäreillä. Ja kirjahyllyjenkin myynti on kuulemma romahtanut! Tämä järkytti tätiä eniten: millainen on koti ilman kirjahyllyä? Eihän se ole koti! Kirjahylly on ensimmäinen huonekalu, joka kotiin hankitaan, jos minulta kysytään (kukaan ei kyllä kysy).

E-kirjaa pelätään ja kammotaan, vaikka se vauhdittaa sisältöjen myyntiä ja tulee joka tapauksessa, halusi joku sitä tai ei. Kirjamessuilla kustantajien, myyjien ja kirjailijoiden keskustelussa kirjan tulevaisuudesta oltiin kovin varovaisia. Kukaan ei sanonut asiaa suoraan. Kirjamyyjä ei tietenkään voi vapautuneesti liputtaa pelkästään e-kirjan puolesta – hankala rako Akateemisellakin, kun myyvät molempia. Kirjailijat, joita keskustelussa edusti Miina Supinen, tuntuvat suhtautuvan asiaan luontevimmin. Sisältö on heidän työnsä ja tehtävänsä, ei jakelumuoto.

Mutta mitä sitten tarkoittaa se, että kirjamessuilla kävi tänä vuonna enemmän väkeä kuin koskaan?

Ihmiset kuitenkin lukevat, eivätkä vain hengaile netissä ja kauppakeskuksissa? Minusta se tarkoittaa sitä, että lukemista halutaan laajentaa, sen yhteyteen halutaan elämyksiä: myös tai etenkin ne (me) lukufriikit, jotka pitävät osto- ja lainaustilastoja edes jonkinmoisessa kuosissa.

Kokemuksellinen lukeminen on päivän sana. Elämmehän elämystaloudessa (harrastamme elämyslukemista?). Me haluamme tietää taustoja, tuntea kirjailijoita ja kirja-alan muita toimijoita, laajentaa tietämystä kulloinkin tärkeistä aiheista, kirjoittaa ja seurata blogeja, osallistua keskusteluihin verkossa ja livenä, jännätä Finlandia-voittajaa, perustaa lukupiirejä, arvioida, verrata, ennakoida, peilata… Me haluamme elää mukana kirjamaailmassa kaikin tavoin, kaikin aistein. Siinäpä haastetta kustantajille ja kaupoille. Toimintamallia voi peilata vaikka musiikkikbisnekseen, josta puhuttiin eilen Hesarissa. Sähköinen latailu mullisti senkin, mutta nyt näyttää jo paremmalta ja uudet kuviot alkavat löytyä. Levy-yhtiöistä tulee musiikkiyhtiöitä, jotka toimivat myös vaikkapa keikkajärjestäjinä. Miten kirja-alalla: kustantajat ja kaupat rahtaavat kirjailijoita yhä enemmän framille, järjestävät kiertueita, tapahtumia, verkkotempauksia, haalivat mukaan sponsoreita, myyvät oheistuotteita... onko muuta suuntaa?