Teatteria!

Unelma-veistos Sitratorilla

Hieno viikko - kolme kertaa teatteria kuuden päivän sisällä!

Luolasto on suosikkini Kansallisteatterin tämän kevään produktio, jonka tähtenä on Martti Suosalo. Esitys käyttää Kansallisen tapaan upean kekseliäästi tilaa, lavastusta ja tekniikkaa, niin ettei katsoja pääse nukahtamaan, vaikka tarina ei valitettavasti vedä. Aiheena on ydinjätteen sijoitus ja vastuumme sadantuhannen vuoden päähän. Voiko insinööri ottaa vastuun?

Vaikka pääasiasta ja näytelmän viestistä olen aivan samaa mieltä ja näytelmä tarjosi muutamia hauskojakin kohtia, teksti kokonaisuutena toisteli melkoisia fraaseja ja jäi naiiviksi. Loppukohtaus suorastaan nolostutti, niin tulivat mieleen lapsuuden pyhäkoulun kuvaelmat. Päähenkilöistä arkeologin hahmo oli teennäisen runollinen ja viaton - jonka repliikeistä suurin tuntui aivan turhilta fraaseilta - Suosalo-valvojalla on sentään vähän rosoakin. Insinööreille irvaillaan, ja mittausinnosta on helppo repiä vitsejä. Sari Mällinen on mainio. Kirosanojen viljely toi taas mieleen lasten naurattamisen. Tarina ei kanna eikä etene, eikä se ole näyttelijöiden vika. Suuri - tai edes pieni - draaman kaari jää kovin latteaksi.

Kansallisteatteri: Luolasto.


Lähiönäyttämö on yhteisöteatteri, joka on toiminut jo vuodesta 1979 ja pitää nykyään majaa Malminkartanossa. Valloittavan ohjaajan Kaarina Kollinin rautainen ammattitaito näkyi ryhmän Kannelmäki-liikkeelle tilaustyönä tekemästä esityksestä Tunne! jonka näimme Kanneltalossa.

Lähiöelämää kuvaaviin kohtauksiin oli napattu paikallisia aineksia: käsiteltyä tulivat niin välinpitämättömyys ja roskaaminen, graffitit, yksinäisyys ja yhteisöllisyys kuin Kannelmäen vilkas kulttuuri- ja harrastustarjontakin. Yksinäinen, Sitratodin laidalla asuva mies oli koskettava ja liikuttava, rakastuihan hän Mirjaan, ja elämä muuttui. Kiireinen mummo ei tiennyt, mihin lukuisista harrastuksistaan seuraavaksi säntäisi, ja Mätäjoki nimikeskusteluineen toi esiin paikan luontoarvoja. Esitys herätti tunteita ja haastoi miettimään, tunnetko asuinympäristösi, naapuri, itsesi?

Hieno kooste tärkeistä teemoista, siitä vielä kerran kiitokset tekijöille!

Muualla: Kujerruksia-blogin Linnea oli katsomossa.

Lähiönäyttämö: Tunne! www.lähiönäyttämö.fi   (kiinnostuneita teatterinharrastajia mahtuu mukaan toimintaan)


Minna Canthin Työmiehen vaimo herää hienosti henkiin - eikä se ole koskaan kuollutkaan - näyttämöllä, jossa teatteri Avoimet Ovet yhdistää Canthin tekstin moderniin teatteri-ilmaisuun. Upean monitaitoiset näyttelijät eivät esitä, vaan elävät tuon riipaisevan tarinan Johannasta ja Ristosta niin todeksi, että katsojat nieleskelivät kyyneleitä.

Canthin terävä ja viisas teksti on ajankohtaisempi kuin koskaan, valitettavasti. Eriarvoisuus, köyhyys, romanit, lapsiperheiden asema, työn merkitys ja monta muuta teemaa tulivat kosketeltavan konkreettisiksi. Esillepano kekseliäine lavastuksineen tuki tarinaa saumatta, ja näyttelijöiden esittämä musiikki toi mukaan oman elementtinsä. Parasta näkemääni teatteria pitkiin aikoihin! Suosittelen lämpimästi.

Muualla: Suketus kertoo perusteellisemmin.