torstai 5. kesäkuuta 2014

Me orvot

Sallinette minun esitellä kirjan, jonka 1930-lukulaisesta hienostuneesta brittityylistä olen suuresti vaikuttunut. Piti moneen kertaan tarkistaa julkaisuvuosi, niin autenttisen vanhahtavalta teksti maistuu, nautittavalla tavalla.

Tarina kertoo rikosetsivä Christopher Banksista, joka vietti lapsuutensa Shanghaissa ja menetti vanhempansa traagisesti Kiinan sisäisissä melskeissä kommunismin nousun ja huumesotien aikana. Chris päätti jo lapsena ammatinvalintansa, ja perintönsä turvin saattoi harrastaa rikosten selvittelyä ja elää yläluokkaista elämää Lontoossa.

Hän pitää kutsumuksenaan pahan vastustamista ja vääryyksien oikaisemista ja omistautumisensa ansiosta saavuttaa mainetta ja kunniaa. Suurimmaksi ja pitkäaikaisimmaksi haasteeksi Chrisin uralla muodostuu omien vanhempien kohtalon selvittäminen. Toisin sanoen, oman taustan ja identiteetin selvittely. Orpous jättää jälkensä ja saa aikaan niin kuvitelmia kuin ihmissuhteitakin, joita perusperheessä eläneelle ei syntyisi.

Kiehtova, itämaisittain hieman eksoottinenkin tarina kuljettaa lukijaa Lontoon ja Kiinan välillä jännittävissä - mutta ei unta vievissä, enemmänkin sanallisissa tai jopa tyyliin sopivasti hieman kuivakkaissa - seikkailuissa. Alkuosa kirjasta on romaanimaisempi, loppupuoli dekkarimaisempi. Vinkkinä lukijoille: kannattaa seurata vuosilukujen vaihdoksia osien otsikoinnissa, jotta pysyy selvillä, missä kulloinkin mennään. Itse nimittäin välillä unohdin ja ihmettelin asetelmien äkillisiä muutoksia.

Ishiguron tyyliin kuuluu sanoa ja ilmaista paljon varsinaisesti sitä kertomatta. Se on lukijalle palkitsevaa, sillä rivien välitkin on tulkittava. Tämän kokemuksen sanon upean Pitkän päivän illan perusteella, ja myös tämän kirjan alkuosan - kuten sanottu, minusta loppupuoli poikkeaa siitä aika lailla, ei huonontuen, mutta tyylinmuutoksella. Tunnelma kirjassa on välillä leppoisa, välillä kiihkeä, mutta lopulta päällimmäkseksi jää kaunis surullisenhaikea olo, kuin tosiaan olisi vieraillut jossain kaukana, toisessa ajassa ja paikassa.

Nautittavaa, taitavaa tekstiä, sopivasti jännitystä, dramatiikkaa, vieraita maita ja psykologisia haasteita.

Kenelle? Vanhahtavuutta vieroksumattomille, brittityylistä pitäville, ajassa ja paikassa mieluusti matkaaville, hienostuneesta jännityksestä nauttiville. Sopii erinomaisesti kesäkirjaksi, vaikkei juuri sisällä romantiikkaa. En katso tätä miinukseksi tässä tapauksessa.

Muualla: Tarukirja kertoo enemmän sisällöstä, Jaana miettii päähenkilön psyykeä ja kaipaa kompaktimpaa kerrontaa, Ilselän Minna on Ishiguron harras ihailija.

Haasteessa mukana: Osallistun kirjalla Le Masque Rouge -blogin kirjabingoon. Tämähän sopisi useaankin kategoriaan, mutta otetaan kirjasarja tälle.

Kazuo Ishiguro: Me orvot. Tammen Keltainen Kirjasto 2002. Suomennos Helene Bützow.






8 kommenttia:

  1. Me orvot oli ensimmäinen lukemani Ishiguro ja pidin kirjasta todella. Kiva, että nostit tämän hienon kirjan taas esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin, että pidit. Ja kannattikin lukea, vaikkei voita Pitkän päivän iltaa. Pitää varmaan tutustua muihinkin kirjailijan kirjoihin. Mitä suosittelisit?

      Poista
    2. Olen lukenut vain Me orvot, Pitkän päivän illan ja niiden lisäksi novellikokoelman Yösoittoja, josta en innostunut yhtä paljon. Moni muu bloggaaja kyllä piti siitä.

      Poista
    3. Vastasinkin tähän jo livenä :-) Oli kiva nähdä.

      Poista
  2. Oi, tämä pitää lukea! Olen lukenut Ishigurolta nyt Pitkän päivän illan, Ole luonani aina -romaanin sekä Yösoittoja. Nyt lopettelen Silmissä siintäviä vuoria. Jokaisesta olen pitänyt, eniten ehkä Pitkän päivän illasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, pidät tästä varmasti. Silmissä siintävien nimikin on upea, joten ehkä se mulla seuraava Ishiguro. Joskus, ensi kesänä? Jostain syystä olen lukenut näitä aina kesällä, lomalla. Siis kaikki kaksi. Hyvin toimii.

      Poista
  3. Hienostunut jännitys ja brittityyli kuulostavat oikein lupaavalta yhdistelmältä. En ole lukenut Ishiguroa vielä laisinkaan, mutta tämä voisi olla hyvä aloituskirja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, MarikaOksa, tämä ei ole huono valinta Ishiguro-aloituskirjaksi! Luulen, että Pitkän päivän ilta kuitenkin iskee rajummin sinuunkin. Tai ehkä tämä kuitenkin, tarkemmin ajatellen? Postausta odotellen.

      Poista