lauantai 7. kesäkuuta 2014

Paha paikka

Muistattehan viime kesän jännärihitin, Kiltin tytön? Flynnin seuraava suomennettu kirja oli sen jälkeen must-luettava, jossa reipasotteinen, lukijaa säälimättömästi riepottava tyyli jatkuu. Tai oikeastaan alkaa, sillä kirja on kirjoitettu ennen Kilttiä tyttöä. Tai oikeastaan ei ala, sillä on olemassa vielä tätäkin edeltävä Flynnin kirja Sharp Objects, jota ei ole vielä suomennettu.

No kuitenkin. Libby Day menetti perheensä raa´assa perhesurmassa seitsemänvuotiaana. Äiti ja kaksi siskoa tapettiin, veli Ben joutui turmasta vankilaan istumaan elinkautista Libbyn todistuksen perusteella, isä oli häipynyt kuvioista jo aikaisemmin. Tyttö kasvoi yksinäisenä aikuiseksi vaihtuvissa sijaiskodeissa.

"En ollut herttainen lapsi ja minusta oli kasvanut kaikkea muuta kuin herttainen aikuinen."

Libby varastaa, valehtelee, ei viitsi hoitaa laskujaan, ei innostu työnteosta ja inhoaa kaikkea ja kaikkia. Mikä hänen taustansa huomioiden ei ole ihme. Sellaisesta tyypistä ei voi olla pitämättä, jollakin tavalla. Siis kirjassa. Onneksi Flynnin kirjojen ihmisiä ei tarvitse tavata livenä.

Libby ei pidä yhteyttä Beniin, sillä hän ei halua muistella kauheuksia, vaan pysyy tiukasti lapsena omaksumassaan käsityksessä veljen syyllisyydestä. Kunnes hän joutuu tilanteeseen, jossa on pakko miettiä asioita uudestaan. Nimittäin läheskään kaikki eivät usko Benin syyllisyyteen.

"Ja otan tosissani osaa suruusi, kun menetit perheesi, ja olen tosi pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan, mutta nyt sinun pitää olla aikuinen ja hoitaa asia kuntoon."

Tarina etenee osin nykyhetkessä, osin turmien aikana. Sitä mukaa, kun Libby saa selville tapahtumien todellista kulkua, niistä avautuu uutta tietoa, joiden pohjalta voi todellista tekijää yrittää arvailla. Lukija saa tietää koko ajan Libbyä enemmän, sillä tytön itsensä lisäksi kirjassa puhuvat myös muut asianosaiset. Lopulta totuus selviää, myös Libbylle. En arvannut loppuratkaisua, vaikka ahkerasti veikkailin.

Kiltin tytön kaltaisia näkökulmamullistuksia tässä tarinassa ei tule, sillä perusdilemma on valmis jo alussa. Onko Ben syyllinen vai ei? Tämä kirja on myös huomattavasti verisempi ja konkreettisempi. Ympäristö Amerikan sydänmailla on ahdistava helvetti, jossa köyhyys, likaisuus ja pahat hajut tunkevat lukijan nenään, ahdasmielisyys, ääriliikkeet ja rikollisuus jylläävät. Suorastaan virkistävän inhorealistinen - tai ironinen - näkökulma tuohon onnen maahan. Täällä ei lasten päätä silitellä eikä kansallislaulua lauleta, ja huumori, jos sitä on, on kirjan kannen väristä.

Yllättävyys on Kilttiä tyttöä pienempää kaliiperia, mutta koukuttavaksi rakenneltu tarina pitää hyvin otteensa. Muutamankin illan valvoin ihan liian myöhään tämän kanssa, kun en malttanut sammuttaa lukuvaloa.

Kenelle? Kesädekkarifaneille, verta pelkäämättömille, ahmintaviihteen ystäville.

Muualla: Sonja summaa hyvin Flynnin kirjat: ei paljon päätä pakota, mutta viihdyttää. Norkku pitää kieroista tyypeistä, joissa on säröä, ja niissä Flynn on asiantuntija. Kirjasieppo suosittaa Flynniä aivot narikkaan -luettavaksi.

Gillian Flynn: Paha paikka. WSOY 2014. Suomennos Maria Lyytinen.
Kustantajan lukukappale.

Edit: unohdin merkata kirjabingoa varten: dekkariruutu raksittu tällä!

10 kommenttia:

  1. Itse petyin viime vuonna aivan hirveästi Kilttiin tyttöön. Lukukokemus oli epämiellyttävä, sillä en kokenut samaistuvani kumpaankaan hahmoon, vaan aloin suorastaan inhota heitä, sekä tylsä, sillä juonenkäänteet eivät juuri yllättäneet minua (olen ehkä saattanut katsella liikaa samantyylisiä elokuvia). Jostain kumman syystä olen kuitenkin huomannut viime aikoina kiinnostuvani Flynnin muista kirjoista. Vielä kuitenkin harkitsen esimerkiksi tähän kirjaan tarttumista, sillä pelkään että tästä tulee kuluvan vuoden pahin pettymys. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flynnin henkilöt eivät ole mukavia, se on totta. Minä kyllä yllätyin juonenkäänteistä etenkin Kiltissä tytössä. Voi hyvin olla, että tämä ei ole sinun kirjasi, Tiina. Miksiköhän kuitenkin kirjailija sinua kiinnostaa?

      Poista
    2. Epämiellyttävät henkilöt tekivät kirjasta kiinnostavan, karua kertomaan on punaniskakansanosan hengissäpysymiskeinot. Toisaalta tykkäsin, toisaalta en: tykkäsin "unohtuneen" kansanosan kuvauksesta, juonioikopoluista en niinkään.

      Tiiviisti ja napakasti ilmaiset kirjan luonteen!

      Poista
  2. Minä en tykännyt tästä niin paljon kuin Kiltistä tytöstä varmaankin juuri siksi, etteivät kirjan yllätykset olleet ihan niin huikaisevia. Odotan kuitenkin Sharp Objectsin lukemista, sillä olen kuullut sitä kehuttavan jopa Flynnin parhaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä olen kuullut myös päinvastaista. Hieman epäilyttää: jos se olisi niin huikaisevan hyvä, miksei sitä olisi käännetty ensin? Mutta aivan varmasti luen senkin. On Flynn sen verran taitava koukuttaja. Ja on kiinnostava myös seurata kirjailijan kehitystä.

      Poista
  3. Olen pähkinyt, pitäisikö minun tutustua Gillian Flynnin kirjoihin vai ei... hän on ollut tosi paljon blogeissa esillä, mutta inhorealistinen näkökulma ei yleensä ole minun juttuni. Mutta ehkä tämä olisi jonkinlainen poikkeus omiin dekkaritottumuksiin. Jatkan pohdiskelua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paha paikka on tosiaan inhorealistinen, jopa kärjistetysti. Kiltissä tytössä on enemmän psykologista jännitystä, joten suosittelisin sinulle sitä. Tehokas koukuttaja Flynn on, kun laittaa aivot narikkaan ja antaa mennä,

      Poista
  4. Voi että, ehdit jo lukea tämän! Minä vasta odottelen että saisin tämän postiluukusta. Toivottavasti jo tänään. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko tulossa siis? Odotan mielenkiinnolla, mitä tuumit! Joo, ahmin sen heti kun sain tilaisuuden. Tämä on sellaista kirjallisuutta.

      Poista
  5. Minutkin tuo kirja koukutti. Hyvin sanot että se oli "virkistävän inhorealistinen" :)

    http://ritamentor.blogspot.fi/2014/06/gillian-flynn-paha-paikka.html

    VastaaPoista