Aurinkokissan vuosi

Merete Mazzarella jos joku on tekstityöläinen: hän toimi aiemmin pohjoismaisen kirjallisuuden professorina Helsingin yliopistossa, mutta eihän kirjallinen elämäntapa miksikään muutu eläköitymisen myötä. Lukeminen ja kirjoittaminen on sitä, mitä hän tekee, kuten hän itse sanoo. Vaikka ei enää välttämättömyyden valtakunnassa eli työelämässä, mutta elämässä, jonka rajallisuutta hän nykyisin paljon pohtii kirjoissaan, uusien elämänvaiheidensa myötä.

Ikä ei ainakaan ole huonontanut kirjoitustaitoja: loputtomat anekdootit ja havainnot tulvivat tekstistä entisenvahvalla voimalla. Monia kirjailijan kirjoja lukeneille osa asioista on jo tuttuja, muttei se haittaa, sillä Mazzarella löytää aina uusia yhteyksiä ja uutta ihmeteltävää. Älyllinen vireys on ihailtavaa, vaikka eihän 70-vuotias ole nykymittapuulla vielä vanha. Joku neropatti on sanonutkin, että 70 on uusi 50, ja siinä on vinha perä.

Aurinkokissan vuosi kertoo yhdestä vuodesta ja sen mietteistä. Kirjailija kertoo häkellyttävän rehellisesti omasta myöhäisen iän rakkaussuhteestaan, avioerostaan sen vuoksi ja ihmisistä ympärillään. Kuinka ihmissuhteet muuttuvat, parempaan tai huonompaan, samoin tekee maailma. Hän siteeraa Goethea (ha, siteeraan siteerausta):

"Kaikki on nykyään äärimmäistä --- Vaurautta ja nopeutta maailma ihailee ja kaikki tavoittelevat. Sivistyneet ihmiset yrittävät ylittää toisensa viestinnän kaikenlaisessa helpottamisessa.  - Ei hän sähköpostista kirjoittanut eikä Facebookista vaan höyrylaivoista, rautateistä ja postivaunuista."

Hän myös kertoo Nietzschen sanoneen, että "kirjoitusvälineemme muovaavat ajatteluamme." Hieno ja aikaa kestävä ajatus, näin läppäreiden, ipadien ja älypuhelinten keskellä! Ehkä pitäisi lukea Nietzscheä? Yksi Mazzarellan kirjojen hyvä puoli on juuri tuo: hän kertoo niin monista kiinnostavan kuuloisista teoksista, että tavis kuvittelee melkein sivistyvänsä itsekin, vaikkei edes lue samoja kirjoja.

Vanhemisesta selviytyminen on yksi pohdiskelun aihe, tai se "mitä pitäisi ajatella krempoista". Mutta hän pohtii paljon muutakin aina Anne Frankin siskosta elämänvalheisiin, palvelujen tasosta matkustamiseen ja lentoemäntien historiaan, ja tekee sen viehättävästi omalla tavallaan, arkisiin pikkuseikkoihin asiat liittäen, välillä taas korkeissa sfääreissä liidellen. Mutta aina väläyttäen kokemuksen tuomaa käytännön viisautta, kuten:
"Monien olisi hyvä ajoissa rohkaista aikuisia lapsiaan auttamaan eikä vain ottamaan apua vastaan."

Ja iästä jälleen: "Enhän minä nykyään niinkään odota kuin toivon?" Hän toteaa ainakin olevansa edelleen kiinnostunut, ja luulen, että juuri se on vireyden salaisuus.

Kenelle: Elämänviisautta etsiville, perinteistä sivistyneisyyttä arvostaville, ikääntymistä pohtiville.

Muualla: Levoton lukija miettii, mikä Mazzarellan kirjoissa kiehtoo.

Merete Mazzarella: Aurinkokissan vuosi. Tammi 2015. Suomennos Raija Rintamäki. Kansi Helena Kajander.