Intialaisen Arundhati Royn kirja on niin eksoottisen mausteinen ja sakea keitos, että sen ainesosia on yritettävä tunnistaa yksitellen, jotta kokonaisuuteen pystyisi pureutumaan edes jotenkin. Maistellaanpa.Kirjassa on paljon:
- Uskontoja
- Ihonvärejä
- Sukupuolia
- Rannerenkaita
- Hautoja
- Sotilaita
- Väkivaltaa
- Rakkausliittoja
- Köyhyyttä
- Hajuja
- Valtataisteluita
- Pyhiinvaelluksia
- Kasteja
- Rukouksia
- Kannanottoja
- Puhuttuja kieliä
- Lapsia ilman vanhempia
- Vanhempia ilman lapsia
- Ihmisiä ilman oikeuksia
- Ihmisiä, joilla on liikaa oikeuksia
- Valkoisia cis-miehiä
- Nokkavia nokkeluuksia
- Nettiriippuvuutta
- Ehjiä kenkiä (paitsi sotilailla)
- Euroviisuja
- Gluteenitonta ruokavaliota
- Juonta, joka alkaa ja loppuu
- All inclusive -matkoja
- Kelaa, sotea, kikyä
- Martti Lutheria
- Laskettelua
- Lopullisia ratkaisuja
- Hiljaisuutta
- Rauhaa
Aineksista muodostuu Intia, nykyajassa: historian tarkempi tunteminen auttaisi ymmärtämistä, mutta ilman sitäkin saa häivähdyksen maasta ja valtavasta - maailman toiseksi suurimmasta - kansasta, joka uskontonsa, kielensä ja kastinsa mukaan hajoaa satoihin ja tuhansiin ja kymmeniin tuhansiin osajoukkoihin, jotka kihisevät, poreilevat, kituvat ja elävät (ja kuolevat) parhaansa mukaan. Taistelevat elintilasta ja elämisen oikeuksista.
"Maailman, Duniyan, tavalliset ihmiset - mitä he tiesivät siitä, mitä vaaditaan, jotta voi elää hijran elämän? Mitä he tiesivät säännöistä, kurista ja uhrauksista? Kuka tänä päivänä edes tiesi, että oli ollut aikoja, jolloin he kaikki, myös hän, ustad Kulsoom Bi, olivat joutuneet kerjäämään almuja liikennevaloristeyksessä? Että he olivat rakentaneet itsensä sellaisesta asemasta pala palalta, nöyryytys nöyryytykseltä?
Ja myös vallasta, kun sotilaista ja valtionjohtajista puhutaan. Vaikka kirja keskittyy yhteiskunnan alempiin kerroksiin ja kadun ihmisiin, heihin, tai nimenomaan heihin, vaikuttavat kaukana vallan huipulla tehtävät poliittiset päätökset. Kirjan henkilöt ovat mukana todellisissa, Intiassa koetuissa tapahtumissa, kuten mielenosoituksissa ja selkkauksissa hindujen ja muslimien välillä. Roy ei kannata nykyistä hindunationalistista valtionjohtoa ja tuo sen selvästi esiin.
"Kolmekymmentätuhatta sahraminkeltaista papukaijaa, joiden kynnet olivat terästä ja nokat veressä, ja kaikki rääkäisivät yhteen ääneen: --- Yhteen paikkaan musulmaani! Hautaan taikka Pakistaaniin!"
Eräänlainen päähenkilö on transnainen Anjun, jota vanhemmat rakastivat, mutta joka valitsi oman tiensä kaltaistensa hijrojen joukossa. Toinen päähenkilö voisi olla Tilotta eli Tilo, joka myös tekee itsenäisesti päätöksensä. Häntä rakastavat miehet: journalisti Naga, taistelija Musa ja virkamies, joka vuokraa Tilolle asunnon. Nousevia sukupolvia edustavat Zainab ja Saddam Hussein sekä pieni neiti Jeeben II. Henkilöitä saamme tavata runsain määrin, kuten väkirikkaassa maassa on luontevaa.
"Maailman, Duniyan, tavalliset ihmiset - mitä he tiesivät siitä, mitä vaaditaan, jotta voi elää hijran elämän? Mitä he tiesivät säännöistä, kurista ja uhrauksista? Kuka tänä päivänä edes tiesi, että oli ollut aikoja, jolloin he kaikki, myös hän, ustad Kulsoom Bi, olivat joutuneet kerjäämään almuja liikennevaloristeyksessä? Että he olivat rakentaneet itsensä sellaisesta asemasta pala palalta, nöyryytys nöyryytykseltä?
Ja myös vallasta, kun sotilaista ja valtionjohtajista puhutaan. Vaikka kirja keskittyy yhteiskunnan alempiin kerroksiin ja kadun ihmisiin, heihin, tai nimenomaan heihin, vaikuttavat kaukana vallan huipulla tehtävät poliittiset päätökset. Kirjan henkilöt ovat mukana todellisissa, Intiassa koetuissa tapahtumissa, kuten mielenosoituksissa ja selkkauksissa hindujen ja muslimien välillä. Roy ei kannata nykyistä hindunationalistista valtionjohtoa ja tuo sen selvästi esiin.
"Kolmekymmentätuhatta sahraminkeltaista papukaijaa, joiden kynnet olivat terästä ja nokat veressä, ja kaikki rääkäisivät yhteen ääneen: --- Yhteen paikkaan musulmaani! Hautaan taikka Pakistaaniin!"
Eräänlainen päähenkilö on transnainen Anjun, jota vanhemmat rakastivat, mutta joka valitsi oman tiensä kaltaistensa hijrojen joukossa. Toinen päähenkilö voisi olla Tilotta eli Tilo, joka myös tekee itsenäisesti päätöksensä. Häntä rakastavat miehet: journalisti Naga, taistelija Musa ja virkamies, joka vuokraa Tilolle asunnon. Nousevia sukupolvia edustavat Zainab ja Saddam Hussein sekä pieni neiti Jeeben II. Henkilöitä saamme tavata runsain määrin, kuten väkirikkaassa maassa on luontevaa.
Seuraan länsimaisin, ihmettelevin silmin Amjumin ympärille kerääntyvän joukon elämää heidän hautausmaalle perustamassaan yhteisössä ja sen liepeillä. Päätapahtumapaikan Delhin lisäksi Kashmir on esillä: Musa taistelee sen itsenäisyyden puolesta. Hindujen ja muslimien väliset taistelut jatkuvat siellä edelleen.
"Näin kapina alkoi. Kuolema oli kaikkialla. Kuolema oli kaikki. Ura. Halu. Unelma. Runous. Rakkaus. Itse nuoruus. Kuolemisesta tuli yhdenlainen elämäntapa. --- Turistit lensivät pois maasta. Toimittajat lensivät tilalle. Häämatkalaiset lensivät pois. Sotilaat lensivät tilalle. --- Vain haudankaivajilla oli tauotta työtä."
Miltä keitos maistuu? Se houkuttelee, vaikka välillä polttaa, jopa pelottaa. Ja hämmästyttää: miten näin monista aineksista koostuva kokonaisuus ylipäänsä pysyy koossa? Puhun nyt sekä Intiasta että kirjasta. Jotenkin käsittämättömästi niin tapahtuu, mutta hetkeäkään seos ei pysy paikallaan, vaan sakenee ja saa uusia vivahteita. Kirja on paneutunut, moniulotteinen, ylitsepursuavan täysi ja kiehtova katsaus johonkin ”ihan muuhun”, joka on arkea miljardeille. Tekee hyvää katsoa kauemmas täältä lintukodostamme - ja googlata tekee mieli ahkerasti lukemisen ohessa.
Teos on kirjailijan toinen: ensimmäinen, Joutavuuksien jumala, voitti Booker-palkinnon 1997. Sen jälkeen Arundhati Roy on työskennellyt ihmisoikeuksien puolesta.
Kenelle: Kotikoloa kauemmas katsovalle, Intian nykypäivästä kiinnostuneelle, sotimista säikähtämättömälle.
Muualla: Runsas kirja, toteaa Kirsin Bookclub, joka on perehtynyt kirjailijaan enemmänkin.
Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö. Otava 2017. Suomennos Hanna Tarkka.
Helmet-haaste 2017 kohta 38: kirja kertoo Intiasta.
Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö. Otava 2017. Suomennos Hanna Tarkka.
Helmet-haaste 2017 kohta 38: kirja kertoo Intiasta.
Kela, sote ja kiky sai mut naurahtamaan, kiitos siitä. Hieno postaus. Kirja onkin lukulistalla.
VastaaPoistaKiitos Marika! Kirja ei kyllä sinänsä naurata. Hurja keitos, ja opettavainenkin, jos sellaisesta pitää. Yksi lukukerta, nopea sellainen koska pikalaina, ei oikein edes tunnu riittävältä. Maailma on niin vieras, ja kirja täysi.
PoistaKiva kun esittelit tämän kirjan Arja. Juuri äsken mietin ehdotuksia Naisten Pankin lukupiirin ensi kevään kirjoiksi ja pohdin tätä kirjaa. Luuletko että olisi sopiva tähän tarkoitukseen? - Itseäni tämä kirja kiinnostaa kovasti, koska olimme tämän vuoden alussa Intiassa ja näimme siellä todella järkyttyvää kurjuutta.
VastaaPoistaOn aika haastava luettava, jos mukana on vähemmän lukevia. Ja sotaisuudessaan ja vakavuudessaan raskas, ja siksikin, ettei selkeää juonta ole. Tietoa kyllä antaa. Ehkä lukupiirikirjan olisi hyvä olla hieman "armollisempi" lukijalle, mutta sinä tunnet osallistujien makua paremmin.
PoistaVuoden tärkein kirja mnun mielestäni. Hengästyttävä runsaudessaan ja rumuudessaan, mutta ennen kaikkea myös kaunis ja toiveikas.
VastaaPoistaSanalistasi kiteyttivät hienosti sen, mistä tässä on kyse. <3
Kiitos Elina, tuo on totta, myös hyvyyttä on, ja rakkautta ja toivoakin, mulle jäi kyllä päällimmäiseksi se edelleen oikeasti jatkuva sotiminen ja siksi synkän puolelle kääntyi.
PoistaRunsas ja värikäs keitos, jonka näki, kuuli, maistoi ja haistoi lukiessa. Aitoa Intiaa.
VastaaPoistaJuuri noin, vaikken ole Intiassa käynytkään. Tunsin silti häivähdyksen siitä. Hieno suoritus kirjalta ja kirjailijalta.
PoistaHmm, minä säikähdän (toisin sanoen tylsistyn) sotimisesta. En jaksa sellaista, joten luulen että skippaan tämän suosiolla, vaikka kirjassa vaikuttaa kyllä noin muuten olevan sellaisia ainesosia jotka kiinnostavat. Synkkyys ei haittaa, mutta sotahommelit ovat kohdallani kyllä melko ehdoton ei.
VastaaPoistaMutta entä jos sotahommelit ovat arkea? Ei voi vain skipata. En ole sotimisen rakastaja enkä puolustaja, mutta eivät hekään ole, jotka siihen joutuvat. Eivät olleet isovanhemmat tai heidän vanhempansa Suomessa - aah miten liikkis veto omaan historiaan - eivätkä ole intialaisetkaan, jotka siellä taistelevat, luulen.
PoistaNiin, valitettavasti ne ovat arkea joillekin. En silti koe olevani velvollinen lukemaan kirjallisuutta aiheeseen liittyen (olen kyllä lukenut ja eräänlaisia toteen pohjautuvia on lukulistallanikin). Uutisistakin voi seurata asioita.
PoistaTuo oli vain perustelu itselleni, miksi luin kirjan ja miksi se tuntui tärkeältä. Ei velvoite tai edes odotus kenenkään muun lukemisille :-) Areena on vapaa, ja se on tämän homman suola.
PoistaTämä kirja on kyllä yhdenlainen runsaudensarvi! Tässä on niin hirvittävän paljon aineksia, että on ihme että Roy saa pidettyä kokonaisuuden kasassa. Ei tosiaan mikään helppo kirja, mutta niin palkitseva.
VastaaPoistaTätä lukiessa tuli välillä sellainen olo kuin lukisi jotakin dystopiaa, sillä niin erilaisessa maailmassa Anjum elää. Ei ollut mitään helposti samastuttavaa koti-päiväkoti-työ-päiväkoti-prisma-koti -arkea vaan jotain itselle aivan vierasta.
Hyvin sanottu Maija, tuo päiväkuvio on niin kaukana Royn kuvaamasta arjesta kuin olla voi. Tekee hyvää kurkistaa omasta kuplasta ulos, vaikkei sitä ulkona olevaa ymmärtäisikään. Yhä vahvemmmin tuntuu siltä, että kirja pitäisi lukea uudestaan.
Poista