maanantai 9. heinäkuuta 2018

Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa

Neiti N ja neiti K ovat matkalla. Neiti K repäisisi eväspussin umpisolmun auki siinä missä neiti N säästää pussin ehjänä. Hotellissa neiti K heittäytyy vuoteen varaan nauttijailme kasvoillaan kesken kaiken. Milloinpa ei olisi kesken kaiken? ja jopa antaa jalkansa roikahtaa peiton huomasta. Neiti N tietää: hänen oma jalkansa ei koskaan roikahda.

Neiti N on introvertin perikuva, itsensä tarkkailija ja ajattelija, neiti K puolestaan se, joka joutuu taas hankkimaan kahvit ja pystyy rohkeasti niinkin banaaliin tekoon kuin rantahiekkaan kirjoittamiseen. Neiti N ei kahlannut. Molemmat toki tiskaavat hotellissa ahkerasti, ovathan he yhteisellä matkalla. Heillä on monenlaista yhteistä. He yrittävät katsoa lintuja samaan aikaan yksillä kiikareilla. Se saattaa olla mahdollista. 

Kertomuksessa Tekninen isännöitsijä otsikon henkilö saa perusteellisen selvityksen asunnon ja sen haltijan tilasta kirjeen muodossa. Yhdessä kertomuksessa viritellään uutta suhdetta, vai onko se sittenkin entinen. Kokoelman nimitarinassa neiti U listaa tapaamiensa poikien erityisiä ominaisuuksia, yhdessä taas on äänessä mahdikas neitiherra, joka juhlii syntymäpäiviään, ja eräässä katsellaan valokuvia. Sekatekniikalla toteutettu tarina nimeltään Nimetön (napakelkka), 96 x 72 cm, esittää A:n ja B:n suhteen alkupuolta, siinä vaiheessa, kun toisesta ei tiedä kaikkea ja on jännittävää kertoa pieniä paljastuksia itsestään.

Eeva Turusen seitsemän kertomuksen teos on hengeltään humoristinen, tekstiltään persoonallisen psykologinen ja teemoiltaan ihmissuhteinen. Virkistävää on se, että sukupuolet sekoittuvat huoletta, entiset ja nykyiset seurustelukumppanit soljuvat iloisen irrottelevassa tekstivuossa paikkojaan etsimässä. Vähän kerrallaan luettuna tyyli huvittaa, mutta pitkästi tämäntyyppistä huumoria tuskin jaksaisin. Kertomusmuoto on siksi oiva valinta. Hienon linjakkaasti Turunen on kuitenkin sanottavansa sommitellut ja tuo omaäänisyydellään mukavan lisän vuoden esikoisiin.

Kenelle: Perinteisestä poikkeavaa hakevalle, sanahuumorista hurmioituvalle, uuden lyhytproosan ystävälle.

Muualla: Sukupuoli, seksuaalisuus, ammatti, työ, asuinpaikka – mitä väliä niillä on ja tarvitseeko edes olla, miettii Suketus ja on tyytyväinen, vaikkei kirjan lukemisesta erityisesti pitänyt. Omppu piti paljon ja sanoo Turusen tapaa käyttää kieltä on täysin omaäänineksi ja aivan lumoavaksi.

Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa. Siltala 2018.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti