tiistai 2. toukokuuta 2017

Ulkomaisia uutuuksia lyhyesti


Pikaisia havaintoja kevään uutuuskirjojen keskeltä ja happihetkeksi pää pinnalle kirjapinoista!

Rankka alku kirjalla, joka myös kokonaisuudessaan on sitä.  Zimbabwelainen Memory istuu kuolemansellissä odottamassa tuomiota murhasta. Hän kirjaa elämäänsä paperille amerikkalaista toimittajaa varten, jonka myötä mahdollinen julkisuus voi ehkä vaikuttaa oikeuskäsittelyyn.

Memory on musta albiino, mikä tekee hänestä erilaisen omiensakin joukossa. Erikoinen on myös hänen kohtalonsa. Kiinnostava, vaikka raskaanpuoleinen luettava (piti pinnistellä) ja minulle etäiseksi jäävä mutta runsas ja linjakas kertomus erilaisuudesta, perheistä, ja niin tietysti, muistoista ja niiden arvaamattomuudesta.

Muualla: Kirjapolkuni-blogin bleue sai hyvän tarinallisen lukukokemuksen.

Pettina Gappah: Muistojen kirja. Tammi 2017. Suomennos Tero Valkonen.


Synkkyydessään samaa sarjaa kuin edellinen, mutta tyyliltään täysin erilainen: äärimmilleen pelkistetty ja hiottu psykologinen tutkielma tytöstä, joka lopetti puhumisen. Kirjailija kuvaa Ellenin ajattelua tuskaisen tiiviisti. Ellen rukoili isänsä kuolemaa, ja tämä kuoli. Tytöstä tuli mykkä. Isoveli linnoittautui huoneeseensa naulaamalla oven kiinni sisäpuolelta. Äidin mielestä perhe on valoisa.

Vahva, vaikuttava ja juuri sopivan mittainen. Pidän tiiviistä, vahvasti latautuneesta ilmaisusta, jonka takana on paljon. Kuten kirjailijan edellisessä teoksessa, jonka kuvaus sopii pitkälti tähänkin. Kirjailija on tulossa HelsinkiLit-tapahtumaan toukokuussa - odotan innolla.

Muualla: Sivuissa on kaikki, sanoo Lukuisan Laura.

Linda Boström Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan. Like 2017. Suomennos Petri Stenman.


Psykologinen trilleri, josta ei yllättäviä käänteitä puutu! Näin kirjaa on mainostettu, mutta lisäisin, että tylsä luettava. Ulkoasujen ja itsestäänselvien tuntemusten kuvaukset pitkästyttivät. Wales on toki plussaa! Juoni on tarkoituksellisen näppärä, sen verran selailin, että tiedän tärkeimmät käänteet. Sivu sivulta en silti jaksanut lukea, joten lasken keskenjääneisiin. Mahtipontinen nimi antaa osviittaa, mitä tuleman pitää.

Muualla: Vahva psykologinen laatutrilleri, sanoo Ulla.

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä. Gummerus 2017. Suomennos Päivi Pouttu-Deliére.




11 kommenttia:

  1. Minulla on Muistojen kirja postattavien pinossa. Aika samanlaiset ajatukset täällä. Sinänsä mielenkiintoinen kirja, mutta välillä ei meinannut jaksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mannilainen, kiva kuulla. Just noin se meni. Piti kuitenkin tarkistaa, miten käy, mutta vähän väkisin.

      Poista
  2. Minua kiinnostaa Gappahin kirja, mutta hieman arveluttaa samalla: mikä siitä tekee raskaan? Tyyli vai kieli vai jokin muu? Täytynee varmaan käydä kirjastossa sitä testaamassa jossain vaiheessa.

    Tuosta Mackintoshin trilleristä tykkäsin ja plussaa tosiaan Walesista ja pikkukylän kuvaamisesta. Melko sisäsiittoista voi olla pikkukylissä täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gappahilla aihe tietysti, mutta myös tyyli, arvelen, tarina ei ollut iisein seurattava, se jotenkin velloo eestaas. Ja koska paikka ja yhteiskunta on kaukainen, jäi vierauden tuntu.

      Poista
    2. Gappahilla aihe tietysti, mutta myös tyyli, arvelen, tarina ei ollut iisein seurattava, se jotenkin velloo eestaas. Ja koska paikka ja yhteiskunta on kaukainen, jäi vierauden tuntu.

      Poista
  3. Minulla on tuo Muistojen kirja piakkoin lukuvuorossa. Muut olen ehtinyt lukea ja molemmat ovat hyviä omassa genressään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en oikein innostunut Macintoshista. Näitä "Kiltti tyttö -kirjoja", joista tulee laskelmoitu tuntu. Sopivaan saumaan luettuna varmasti antoisa, mulla ei lukuhetkenä riittänyt kärsivällisyys.

      Poista
    2. No, en oikein innostunut Macintoshista. Näitä "Kiltti tyttö -kirjoja", joista tulee laskelmoitu tuntu. Sopivaan saumaan luettuna varmasti antoisa, mulla ei lukuhetkenä riittänyt kärsivällisyys.

      Poista
  4. Minullekin jäi etäiseksi Muistojen kirja. Ei oikein koskettanut, ja on jo unohtunutkin melko lailla. Opin kuitenkin Zimbabwesta jotain, joten ei ollut hukkareissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole hukkareissu, mutta kuten sanot, ei siitä juuri muistijälkeä jäänyt. Lukiessa pinnistellessä en silti halunnut jättää kesken, sen verran erikoinen ja ennalta-arvaamaton tarina.

      Poista
    2. Ei ole hukkareissu, mutta kuten sanot, ei siitä juuri muistijälkeä jäänyt. Lukiessa pinnistellessä en silti halunnut jättää kesken, sen verran erikoinen ja ennalta-arvaamaton tarina.

      Poista