lauantai 15. helmikuuta 2020

Kolme kovaa käännösdekkaria

Kirja on ällistyttävä yhdistelmä dekkaria, kummitusjuttua, aikamatkailua, kartanotarinaa ja älypeliä: mies on vieraana Blackheathin kartanossa, jossa tapahtuu murha. Sama murha tapahtuu joka ilta, ja miehen tehtävä on elää päivä niin monta kertaa (päiväni murmelina -tyyliin), että hän saa selville syyllisen. Eikä siinä kaikki: hän huomaa joutuvansa joka päivä eri henkilön kehoon ja mieleen!

Takuulla erikoinen, ja innoissani aloitin. Mutta vajaan kolmensadan sivun kohdalla kiinnostukseni alkoi herpaantua ja henkilöt tekemisineen mennä sekaisin. Itse rikosjuoni kun on varsin pitkästyttävä. Kiinnostavimmat sattumat sopassa ovat nimenomaan vaihtelut kehoissa ja ajoissa. Sekä tuoreet kielikuvat tyyliin "On kuin minun olisi käsketty kaivaa kuoppa varpusista tehdyllä lapiolla." Lyhyempänä kirja olisi toiminut minulle paremmin, mutta arvostan reipasta kokeilumieltä. Sopii tavanomaisuuteen kyllästyneille, yksityiskohtia rakastaville ja niitä hyvin muistaville lukijoille.

"Niin paljon muistoja ja salaisuuksia, niin monta taakkaa. Jokaisen elämä painaa niin paljon. En ymmärrä, miten kukaan jaksaa kantaa edes yhtä elämää mukanaan."

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa. (The seven deaths of Evelyn Hardcastle). Suomennos Jaakko Kankaanpää. Otava 2020. 



Jackson Brodie, brittiläinen yksityisetsivä, on hahmo, jonka olemassaoloa en aktiivisesti muista, mutta kun kirja käsiin annetaan (kirjaimellisesti, kiitos bloggarikollegan), ilahdun ja luen. Atkinsonin kerronta on kepeää ja viihdyttävää, suorastaan lörpöttelevää, mutta hauskaa ja fiksua sanailua on mukava lukea. Ja tulee siinä samalla selvitettyä jokunen rikostapauskin.

Tällä kertaa aihe on vakavista vakavin, ihmiskauppa, erityisesti nuorten tyttöjen. Ilmiö on todellinen ja pelottava, ja kun sitä käsitellään viihteellisesti, tietoisuus sen olemassaolosta kasvaa toivottavasti myös niiden keskuudessa, jotka eivät uutisiin tai asiateksteihin jaksa paneutua. Atkinson ei aliarvioi lukijaa, päinvastoin, sanailusta saa iloa myös oivaltamisen kautta. Pidän ja peukutan. Mainiota viihdettä fiksun dekkarin ystäville.

Kate Atkinson: Liian kirkas taivas (Big Sky) S&S 2019. Suomennos Kaisa Kattelus. Päällinen Anders Carpelan.



Historia kiinnostaa yhä enemmän, ja kun se yhdistetään dekkariin, on houkutus suuri: paksun kirjan pariin ehdin kuitenkin vasta nyt, vaikka se julkaistiin Ruotsissa jo 2017 ja palkittiin silloin vuoden parhaana esikoisrikostarinana. Tajuan hyvin, miksi. Aika kiehtoo riittävän kaukaisena, henkilöt ovat inhimillisen rosoisia ja ajankuva kuvataan autenttisella tunnulla. Melkein tunsin nenässäni hajut ja kuulin äänet kuningas Kustaa III:n kuoleman jälkeisen Tukholman kujilta ja talonröttelöistä - tarina ei kerro yläluokasta, vaan toisesta laidasta, jossa raakki Cantell avustaa poliisia murhan selvittämisessä.

Historiallisen viihteen ystävien nautintoa, jos köyhyys, kurjuus ja fyysisyys eivät inhota, sillä niitä tarinassa riittää. Mutta myös huumoria, Tukholman näkymiä, hämmästyttäviä henkilöitä ja yllätyksiä yli 400 uppoutumissivun verran. Ja hyvä uutinen: kirjailijan seuraava kirja, nimeltään luonnollisesti 1794, ilmestyy suomeksi 2020 maaliskuussa. Eli ihan kohta!

Niklas Natt och Dag: 1793. Johnny Kniga 2018. Suomennos Kari Koski. Kansi Maria Mitrunen.



8 kommenttia:

  1. Niklas Natt och Dag näytti tässä kerralla kyntensä: Pakotteeton juonenkuljetus, rikas kieliasu, historiallista aikamatkailua, rehevät persoonat, ilot ja surut jne, jne...
    Historiallinen dekkariromaani uudella, raikkaalla ja varmalla otteella, kyllä kelpasi olla lukijana ja kohta saamme lisää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kynnet raatelivat kunnolla lukijaa ja rehevä on juuri oikea sana kuvaamaan tätä kirjaa, kiitos Takkutukka!

      Poista
  2. Atkinsonin olen näistä lukenut, ja tykkäsin tosi paljon! Rankkaa aihetta oli tosiaan käsitelty yllättävänkin viihteellisesti, mutta kokonaisuus toimi oikein hyvin. 1793 odottelee minulla lukupinossa. Innostuin ostamaan sen jokin aika sitten kirja-alesta itselleni, kun jättipokkarin sai edullisesti. Kuulostaa lupaavalta sinunkin kommenttiesi perusteella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Atkinson on taitava ja koukuttava! Lukuiloa sinulle 1793:n parissa, en ollut tajunnutkaan, että se on jo saatavissa pokkarina, tietysti on.

      Poista
  3. Yritin aloittaa Evelynin seitsemää kuolemaa äänikirjana, mutta kun lukija alkoi käydä henkilögalleriaa läpi, stoppasin kuuntelun saman tien, eihän tuossa voi pysyä perässä! Enkä edes tiennyt silloin, että päähenkilö vaihtaa hahmosta toiseen, vain sen uudelleen alkamisen kierron. Pitänee kokeilla paperikirjana, kun kiinnostaa kyllä, enemmän vielä nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pysynytkään ihan perässä, vaikka paperikirjassa on helppo selata vähän taakse päin ja tarkistella nimiä ynnä muuta... Älyllinen ja muistillinen haaste enemmän kuin tekstin tai juonen juhlaa, kiinnostava kokeilu!

      Poista
  4. Minustakin tuo Turtonin kirja oli pitkästyttävä. En oikein tiedä minkä siinä olisi pitänyt olla jännittävää...
    Noita toisia en olekaan lukenut!
    kuunneltua.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, jännitys kai oli vain siinä, kuka hahmoista selviytyy murhatutkimuksissaan parhaiten tai miten tiedot yhdistyvät, yksi murha (no, tuli siinä yksi vanha rikoskin esiin) sinänsä ei tosiaan riittänyt jännitysjuoneksi.

      Poista